hhopeless, pitäiskö sun hakea tuohon apua. En tiiä osaatko nyt ajatella, mutta joskus edessä päin elämässä ne jäljet harmittaa. Siihen voi jäädä koukkuun ja siitä voi saada hetkellistä hyvää oloa, mutta se tekee pahaa sun mielenterveydelle ja itsetunnolle.
<3

Mua harmittaa ihan hirveesti kaikki jäljet mitä on tullu itelle tehtyä. Niitä on... Toinen käsi niin täynnä ja useaan kertaan viillelty vanhojen päällekin että se tulee aina olemaan inhottava. Oikeasta kädestä arvet saattaa ajan mukana lähteekin, niitä ei ole niin paljoa ja niin syviä. Jalat. En osaa vielä arvioida että lähteekö vai ei. Ja pelkään että jos erehdyn vielä joskus tähän. Sitten voi olla. Taas entistä pahempaa jälkeä. Kohta mulla ei ole muuta vaihtoehtoa ku käyttää koko ajan pitkiä housuja tai sukkahousuja ja pitkähihasia paitoja. Eikä se todellakaan ole kivaa. Meikeillä joskus juhliin yritän peittää, mutta jos on kovin uusia/muuten kovin näkyviä arpia niin sillä ei pitkälle pötkitä. Bio oil saattaa vähän auttaa. Kunhan voi taas ruveta käyttämään. Jos vielä kovin uusiin arpiin sitä laittaa, niin ne vain ärtyy siitä. Miksi pitää olla niin tyhmä?
Mulla on aina se ku viiltelen että joka kerta pitäis saada kauheesti verta vuotamaan. Jollain tapaa menetän kontrollin. Tai keskityn vain siihen niin paljon etten muista ajatella sitä että ne haavat on niin näkyvissä paikoissa. Sitten ku huomaan mitä taas oon tehnyt, mua harmittaa.

Olen itse viillellyt 5 lk lähtien. Ei minulla hirveästi arpia ole mutta toivon että pystyn lopettamaan vielä? Toivon ettet sinäkään viiltelisi koska siitä kyllä jää inhottavat arvet. Haluan olen nyt siis 7 lk. Olen sinun tukenasi ja haluaisin auttaa ja keskustella sinun kanssasi? Toivon sinulle kuitenkin hyvää jatkoa ja kaikkea hyvää🙂🌻

Kiitos netta🙂 tietysti voidaan keskustella täällä tästä. Minusta sun kannattais heti pyytää apua. Ja jos pystyt viiltelyn lopettamaan niin se kannattaa lopettaa heti. Minä oon jo aika pitkälle päässyt siinä lopettamisprojektissa. Joskus vain erehdyn enää. Voimia myös sulle!🙂🌻

Mä sorruin viiltelemään eilen ja nyt kättä koristaa sitten hienot jälet.. Muutenkin päässä pyörii itsemurha-ajatuksia, kuulen ja nään harhoja kaikenlisäks..

Moi Tyttönen vaan,

Ootko saanut apua harhoihin ja itsemurha-ajatuksiin? Voisitko ajatella soittamista esim. kriisipuhelimeen? Ei kannata jäädä yksin myöskään näin joulun alla. Sulla on oikeus saada apua. Ethän tee itsellesi mitään pahaa, vaikka halu olisikin suuri. Haluatko kertoa enemmän tuntemuksistasi?

Halauksia! 🙂

Oon kyllä aatellu, et jos huomenna on yhtä paha olo edelleen, nii meen tonne kriisikeskukseen juttelee, miettiköön siellä mitä vois tehä mun kaa.. En mä nyt osaa kertoo tuntemuksista oikein sen enempää, ku tulee nii paha olo et sorrun viiltelyyn, nii ku äsken ja vuotikin kunnolla.. oon harkinnu itsemurha keinoja, mut en pysty siihen kuitenkaan.. tuntuu vaan, et pää hajoo enkä kestä enää yhtään..

Tuli taas viilleltyä, 22 tikkiä koristaa kättäni. Tuo käsi on jo niin huonona ettei tikitkään pysy enää hyvin kiinni. 3 lähteny jo irti :/ miksi viiltely on vaan niin ihanaa ja se verilammikko lattialla...

Mutta moni varmasti tietää sen tunteen, kun oikeesti ei tiedä tunteeko henkisesti enään mitään. Fyysiset tuntemukset on ainoat jotka saa sut tajuamaan että sä oikeasti pystyt vielä tuntemaan jotakin. Kun päivät matelee vaan samaa rataansa jokaikinen päivä, sä heräät, lähdet kouluun, tuut kotiin ja nukut. Ja kun istuu illalla yksin huoneessaan ja miettii asioita, tai yrittää, mut päässä ei vaan oikeesti liiku muuta kun silmät, ja suunnaton ahdistus.. Et tunne mitään muuta kun sumua ja pimeyttä sun pään sisällä ja haluut tietää ootko ees ihminen enään.. Sit otat sen terän, sen tutun ja turvallisen asian joka on sulle niin arkipäivänen ettei sitä enään ees pelkää, se on asia joka on sun rutiineissa mukana lähes päivittäin ja jota ilman oleminen tuntuu siltä ku eläisit hengittämättä. Eli mahdottomalta. Ja kun sä viillät, tunnet. Tunnen ehkä kipua, mut kipua joka ei satuta vaan joka saa sun olos tuntumaan hyvältä, koska sä ylipäätänsä tunnet. Tunnet jotain muuta kun sitä ainaista ahdistusta ja pahaa oloa. Ja se veri jonka näät valuvan, se on merkki siitä että sä elät, sä olet todellinen.

Tiedän sun tunteet ja olon. Tai mun entinen minä tietää sen ihan mahdottoman hyvin. Mutta lopulta se viiltely vaan pahentaa sun tilannetta. Vaikka sitä ei ite tajua niin se pahentaa psyykkisiä ongelmia ja oireita tosi paljon. Viiltelystä voi päästä eroon. Oon ite sen kokenut. Yritän saada tästä vuodesta täysin viiltelemättömän vuoden. En mää tiiä mitä sanoisin sulle. Varmaan vaan että voimia ja tuu jutteleen tänne sun oloista jos se yhtään helpottaa ☺️❤️

On jännä kun ei oikeasti itse tiedä edes että tahtooko päästä siitä viiltelystä eroon vai ei. Toisaalta tietää tekevänsä väärin, mutta toisaalta se hyvä olo joka siitä tulee on ihan mahdottoman huumaava. Hienoo että oot tsempannut ja toivottavasti onnistut tavotteessas 🙂 ☺️❤️

No se on surullista jos et tahdo päästä siitä eroon. Toki se tunne voi olla huumaava, ja on. Mutta ei se hyväksi oo. Ei kerta kaikkiaan. Se on tosi huono tapa. Ja kuten aiemmin sanoin, siitä on enemmän haittaa ku osaat kuvitella. Mutta yritän todellaki päästä tavoitteeseeni 🙂

Oon nyt vähän jäljessä teidän keskustelusta mutta kuitenkin halusin vaan sanoo että viiltely on oikeesti tosi huono tapa. Ite alotin alunperin sen takii, että halusin kaverin lopettavan kun se näkis mun jäljet yms. Se oli ihan typerä idea. Ja alkuun niin hentoset jäljet alko pikku hiljaa kasvaa, kun pääsin tottuun siihen kuinka viiltelyyn pysty pitkään pahan olon. Kyllähän mun kaveri alko viiltelyään vähentämään kun se tajus kuinka paljon mua sattui sen viiltely. Tai sillee. Mutta nykyään kadun tosi paljon, olin jo ennen kun aloin viilteleen, selvinnyt ihan OK mun ongelmista. Olihan mulla ennenkin paha olla, mutta viiltely lisäs mun pahaa olio ja sai mut ekan kerran ajattelen itsemurhaa. Kesällä pääsin eroon viiltelystä, mutta syksyllä tuli taas sorruttua kun koulut alko. Oli vaan niin paha olla. Sit meni monesti noin joka toinen viikko kun tuli viillelltyä ja oli paha olla, joka toinen viikko taas meni ihan hyvin. Kunnes jätin silloisen poikaystäväni ja masennuin entisestään. Mutta nyt oon pikku hiljaa alkanut parantua kaikesta ja viiltely on vähentynyt, nyt jo kohta kuukausi siit kun viimeks käynyt mielessä.
Mut älkää koskaan alottako viiltelyä siit on vaan haittaa. Ja te jotka jo viiltelette, yrittäkää mahd pian päästä siit tavasta eroon. Jos tulee niitä hetkii et haluutte viillellä niin älkää. Menkää vaikka lenkillä, tehkää rääkki treeni vaikka vatsa lihaksia, punnerruksia yms. Myös puhuminen kannattaa, puhujaa vaikka jollekin tääl näin. Pärjäilkää! ☺️❤️

Tästä on jonkin aikaa, kun tää ketju tuli, mutta päätin silti kommentoida. Itse viiltelen. Se on huono tapa, mutta minulla on kai riippuvuus siihen.
Ne arvet hävettävät todella paljon. En voi elää niiden kanssa kunnolla. Pelkään aina jonkun näkevän ne ja ajattelevan ties mitä. Toivon todella, ettei kukaan aloita viiltelyä ja joka on aloittanut tekee kaikkensa lopettaakseen sen. Siitä jää ikuiset jäljet ja loppujen lopuksi se ei edes helpota oloani☹️