Heippa
Niin se on ikävää että nykyisin suomessa pääsee yllättävän hitaasti hoitoon jos on esim ahdistusta jne.
Oisko mahdollista että esim isäsi kanssa pystyisitte juttelemaan asiallisesti ja sopimaan riidat se olisi iso askel?
Jos ahdistaa ja olet masentunut niin älä ihmeessä jää yksin kotia asioita miettimään sillä se vasta rupeaa ahdistamaan. jos mahdollista niin käy vaikka ystävien tai kavereiden luona jolle voisit murheita kertoa.
Yritä miettiä aina positiivisia asioita kun on mieli maassa sillä sekin piristää.
Ja jos mahdollista niin älä ikinä mieti itsemurhaa!!! Sillä oletko ajatellut että se on sitten lopullinen ja peruuttamaton ratkaisu ???
mutta jos tulee itsemurha ajatuksia niin silloin on korkea aika hakea apua!! ja soita vaikka meille maaseuduntuki henkilöille !!?? niin se auttaa varmasti kun saa puhua asioista ja jos vaikka tarvii esim tukihenkilön mukaan vaikka lääkärissä käynnin ajaksi niin tukihenkilö tulee mukaan ja varmasti auttaa
Mutta toivon että soitat ja kokeilet.
ja kirjoita tänne viestiä että miten olet jaksanut niin minä vastaan sulle ja toivottavasti ees vähän auttaa elämääsi.
Kirjoita tänne mitkä asiat masentaa ja ahdistta?? niin yritetään yhdessä ongelmia ratkoa.

Voimia sulle elämään

Kiitos volvomies vastauksestasi.

Minua masentaa monikin asia ekana nyt mainitakseni että äitini kuoli syöpään n. 5 vuotta sitten. Olin silloin 9-vuotias enkä oikein tajunnut asiaa. Laitoin asian syrjään, jatkoin elämää normaalisti koska luulin että jos en murehdi sitä niin se ei satu.
Nyt se sattuu paljon lujemmin. Sattuu lujemmin kuin mikään muu. En kestä tätä ikävää.

Asun jo täysi-ikäisen veljeni ja isäni kanssa.
Meillä ei isän kanssa ole muuta ongelmaa kuin se että koska minä olen tyttö niin isä ei osaa puhua minulle. Hän ei tiedä mistä puhuisi kanssani, hän on halannut minua viimeksi varmaan kolmannella luokalla. Rakastavansa minua hän on sanonut viimeksi kun oli tarhassa.
Puhumme päivässä korkeintaan pari lausetta ja senkin vain jostain kouluasioista.
Isä ei koskaan kysy että miten minulla menee, tai mitä minulle kuuluu.
Saatan alkaa vaikka itkemään hänen edessään eikä hän ole huomaavinaankaan.

Minulla ei ole ketään perheenjäsentä keneen tukeutua, isälle on aina niin vaikea kertoa kaikesta koska meillä on niin etäiset välit. Mummini kanssa minulla on ihan hyvät välit, mutta ei hänelle voi kertoa koskaan mitään kun ei se ymmärrä ja stressaa vaan liikaa.

Minulla on uniongelmia ja olen aivan hirveän väsynyt aina. En saa illalla unta vaikka kuinka yritän ja vaikka menen ajoissa nukkumaan. Uni ei vain tule.
Kerroi siitä terveydenhoitajalle mutta hän ei ymmäränyt yhtään ja sanoi vaan että kyllä se siitä pian helpottaa. En jaksa olla aina väsynyt, se ei helpota asioitani yhtään,tekee oloni vain kurjemmaksi.

Viiltelen itseäni vaikka se on tyhmää ja raukkamaista, en edes tiedä miksi aloitin viiltelemään,siitä on niin kauan aikaa jo. En pääse tavasta irti ja olen pettynyt itseeni sen takia.
Olen pettynyt itseeni koska minun pitäisi jaksaa mutten jaksa, koska minun pitäisi lopettaa viiltely mutten pysty. Minun pitäisi jaksaa koulussa ja olla ahkera, minulta vaaditaan liikaa ja olen niin väsynyt ja surullinen.

Heippa Moony
Joo hyvä kun kirjoitit takasi ja kirjoita takasin niin ruvetaan purkamaan sinun vaikeata tilaa ja ahdistusta hiljakseen pois olen sinun tukena niin kauan kuin tarvitset apua ja kyllä se elämä voittaa ja selkiytyy!!
Niin se on hassua kun elämässä on kriisejä niin sitä tuntuu että ei sitä mitään harmia ollutkaan , mutta se tulee vuosien päästä sitten todella rankkana ja vaivaa paljon.
Olen kauhean pahoillani että olet menettänyt äitisi niin nuorena just tärkeässä iässä kun äidin turvaa olisit tarvinnut, mutta elämä on rankkaa joskus kun se näyttää varjopuolet.
Äitiäsi ei saada takasin mut mietippä huonoina hetkinä kaikkea kivoja rakkaita muistoja mitä sulle jäi äidistä ja sekin helpottaa ( uskosin ) kun laita äitisi valokuva yö pöydälle.
Niin siitä olen kanssa pahoillaan sinun puolesta kun jos olet itkenyt eikä isäsi ole sinua lohduttanut!! se olisi kyllä pitänyt lohduttaa ja kysyä miten sulla menee tai mitä kuuluu ja muuta jutella
Mutta isäsi on sellainen tyypillinen mies että ei puhu eikä pussaa joskus miehen on vaan vaikea näyttää tunteitaan, mutta yritäppä ottaa suoraan puheeksi että eiköhän vähän yritetä puhua??? voi olla vaikeata mutta yrittäkää !!
Kysyppä sinä isältäsi mitä sulle kuuluu?? ja miten menee?? ne ois tärkeitä kysymyksiä!!
Mitäs asioita sulta vaaditaan liikaa???
Älä itseäsi stressaa sillä asialla yritä tehdä parhaasi ja tee vointisi ja taitosi mukaan niin kyllä se pitää riittää!! ja ei koulussakaan kaikkea tarvitse osata.
Kyn et saa unta niin lue vaikka kirjaa, lehtiä, kuuntele radiota tai katso telkkaria jne jotta saisit ajatukset ikävistä asioista pois, sillä jos ennen nukkumaan menoa miettii ikäviä asioita niin se vie unet ja uni ois ihmiselle todella tärkeätä.
Onkos sulla yhtään hyvää ystävää jolle voit ongelmia puhua??
minä olen maaseuduntuki henkilö ja mulle voit ongelmia kertoa niin autan varmasti.
Mitä harrastuksia sulla on ??
Toivon todella että et viiltele itseäsi se on todella typerää ja jos tulee halu viillellä niin ota vaikka halko jota voi vuolla, mutta on parempi ajatus et rupeat tekemään jotain mielekästä josta sinulle tulee hyvä mieli.
Joo kirjoita jatkoa ja kerro omia suunnitelmia ja ajatuksia ja menemme eteenpäin hilakseen.
Voimia sulle

Minulla oli ennen yksi todella hyvä ystävä jonka olen tuntenut tarhasta asti, mutta sitten meillä vaan meni yhtäkkiä välit poikki. En ymmärrä miksi ja olen koittanut kaikkeni tehdä jotta olisin saanut asiat korjattua mutta ei auta joten luovutin.
Hänelle kerroin aina kaiken ja hän tuki minua mutta ei enää...
Nyt minulla on toinen hyvä ystävä jolle ennen kerroin aina kun masentaa, mutta lähiaikoina hänelläkään ei ole mennyt kovin hyvin ja hänkin on hieman masentunut enkä siis halua kuormittaa häntä lisää omilla murheillani.
Koko viikonloppu on ollut taas ihan kamala, jouduin koko viime yön valvoa kun isäni ja isoveljeni ryyppäsivät ja metelöivät meillä ja nyt olen todella, todella väsynyt vaikka nukuinkin tuossa päivällä hetken. Muutenkin kaikki tuntuu hajoavan käsiin ja muutenkin tuntuu etten kestä enää.
Olen niin vihainen isälle, saakelin juoppo oikeesti, ei välitä yhtään koskaan miltä musta tuntuu. Juokoon itsensä hengiltä, mä en ihan tosin välitä. Ei se tunnu edes mun isältä, se vaan tekee mulle ruokaa, siivoo kämpän ja pistää nimen koe papereihin eikä muuta. Ei välitä, ei kuuntele, ei yhtään mitään.

Multa vaaditaan liikaa, isä vaatii että tulee hitto jotain kymppejä kokeista vaikka parhaani yritän väsyneenä ja masentuneena saada edes kaseja. Pitäs jaksaa nytkin kuunnella mahtavia juttuja kavereiden viikonlopuista eikä kukaan kysy miten mun viikonloppu meni. Ja jos sattuu kysymään ja vastaan että huonosti meni niin ketään ei kiinnosta kuulla miksi.
Pitäs jaksaa hymyillä ja nauraa toisten mukana ja jos en jaksa esittää iloista ne vaan tokaisee et miks sä oot tollanen tylsä ja lähtee pois. Mun voimat vaan on niin lopussa.

Heippa Moony
Kirjoitan tämän viestin uudelleen aiempi viesti hävis varmaan nettiavaruuteen kun se ei ilmaantunut tänne.
Joo hyvä kun kirjoitit jatkoa ja kirjoita vaan tänne jatkossakin.
Niin välillä se menee silleen että vaikka on todella hyvä kaveri niin sit vaan välit yhtä äkkiä ne vaan katkii se on sitä elämää mut siitäkin me menemme vaan eteenpäin.
Mutta sehän on hyvä kun sulla on toinen sellainen ystävä jolle voit kertoa murheitasi ja jos se on välillä masentunut niin tehän voisitte sopia et kumpikin kertoo toinen toiselle kun toisella on paha olla, vähän niin kuin toinen tukisi toista.
Uskoisitko että onnistus tuo ajatus???
Niin se on todella kurjaa kun joudut katselemaan kun isäsi ryyppää ja se on ikävä kyllä paha kun se jättää sinun eläämääsi pahat arvet.
Juokos isäsi miten monesti itsensä humalaan??
Minun mielestä sinulla on oikeus isääsi vihata tuon juonnin takia sillä tiedän todella mitä se on.
Sillä itse olen alkohooli perheestä ja äidin kanssa aina oltiin pakosalla ja sitä elämää kesti lähemmäs kaksikymmentä vuotta ja se juonti oli jokapäiväistä plus muut juopot siihen lisäksi niin sellaista helvettiä minä en toivo kellekään.
Itse en kanssa ole isän kanssa missään tekemisissä enkä sellaista edes isäksi sanokaan.
Mutta oletko yrittänyt isällesi sanoa että ei ryyppäisi???
Tiedän kyllä sen että on yleensä turhaa sanoa.

Mikäs sulla on toive / haave ammatti???
Ajattelin vaan kun olet peruskoulut kohta käynnyt niin oletko ajatellut mihin kouluun sen jälkeen menet ja siinä vois olla sit oppilas asuntolassa niin et tarvitsisi olla ryyppäämistä katsomassa..?? ja sit siinä sivussa vähän pääset itsenäistymään
Ja sit koulun jälkeen saat työpaikan ja hiljakseen pääset muuttamaan omaan asuntoosi ja omaa elämää aloittamaan.
Jaksatko ajatella noin pitkälle.???
Joo ei todellakaan sinun tartte kkokeista kymppejä saada vähempikin riittää ja tee kykyjesi ja vointisi mukaan.
Mitäs harrastuksia sulla on??
Kuunteletko musiikkia?? sillä musiikin kuuntelu on kivaa ja lauluissa on aina jotain sanomaa.
Joo kirjoita omia ajatuksia suunnitelmia ja miten sulla menee??
Paljon voimia sulle

Heippa volvomies, kiitos taas kerran vastauksestasi.
Olin tänään viimeistä kertaa siellä nuorten vastaanotolla, minut siirretään nupolle (en muista sen oikeaa nimeä mutta olisiko se joku nuoriso poliklinikka tms.)
Tosin sinne on jonoa ja joudun ainakin kuukauden odottamaan ja se hieman harmittaa enkä oikein tiedä mistä saisin voimaa jaksaa. Mutta pakkohan se vain on.

En harrasta varsinaisesti mitään, mutta vietän vapaa-aikani olemalla kavereiden kanssa, luen, kuuntelen musiikkia ja katselen telkkua. Käyn myös satunnaisesti lenkillä.
Minulla on myöskin hamsteri jonka kanssa puuhailen iltaisin.
En voisi elää ilman 3 ystävääni enkä musiikkia, ne ovat minulle hyvin tärkeitä.

Isäni juo yleensä joka viikonloppu ja viime jouluna emme käyneet edes äidin haudalla koska isä oli niin kännissä ettei voinut ajaa autoa. Hän juo myös satunnaisesti joskus viikollakin. Ei hän siis varsinaisesti ole alkoholisti, mutta kuitenkin juo aika usein. Äitipuoleni (joka asuu muualla) on koittanut isälle puhua siitä ettei tämä joisi niin paljoa mutta isä vaan nauraa ja sanoo ettei asia kuulu muille, hän juo sillon kun haluaa.
Tänään kun isä haki minut sieltä nuorten vastaanotolta istuimme taas koko auto matkan täysin hiljaa koska kumpikaan ei osannut sanoa yhtään mitään.
Ja tiedän että huudot on taas tulossa kun sain ruotsin kokeesta kuutosen, vaikka yritin parhaani, ruotsi ei todellakaan ole minun vahvuuteni.

Parhaani mukaan koitan jaksaa, taivaltaa tätä matkaa. Vaikka se on vaikeaa ja tahtoisin jo luovuttaa niin pakko se vain on jaksaa.

Heippa Moony
Joo kirjoita tänne vaan. Ja vaikka elämä on vaikeata niin kyllä sinä jaksat ja tulet voittajana maaliin nyt vaan edetään hiljakseen ja elämässä mennään eteenpäin.
Niin ne jonot on kurja juttu ja jos apua tarvii niin kuukausi on pitkä aika. mutta jos on kauhean paha olla niin sit pitää mennä aiemmin lääkäriin.
Tiedän että joka juo niin yleensä sen mieltä ei pysty kääntämään mutta onneksi se juonti ei ole jokapäiväistä.
Mutta olisiko mahdollista että kun isäsi juo niin menisit jonnekkin ystävän / kaverin luo???
Joo kuutonenkin on ihan hyvä numero suotta isäsi siitä sinua moittii.
Voisit sanoa suoraan että kannustaa mielummin!!
Joo lemmikki eläin on hyvä ja kun sitä hoitaa hyvästi niin se on palkitsevaa.
Kerroppas mikä asia sulla on suunnitelmissa vähän pidemmällä aika välillä asia joka tuottaa iloa ja jonka eteen jaksaa tehdä / suunnitella töitä ja kun vähän on mieli maassa niin ajattelet sitten sitä suunnitelmaa???
niin helpottaa vähän
Kun mulla oli vaikeuksia niin yritin aina katsoa aina ongelmien yli ja se aina elämää helpotti.
Joo tänne vaan kirjoita jatkoa kyllä elämä voittaa.
Voimia sulle

Mulla on ollut viimiset 2 päivää aivan järkyttävän paha olo, henkisesti siis.
Varsinkin tänään. En mennyt kouluun, en jaksanut enkä pystynyt.
Olen koko päivän vaan itkenyt ja nauranut samaan aikaan, enemmän kuitenkin itkenyt.
Tuntuu todella vahvasti nyt siltä etten yksinkertaisesti jaksa, harkitsin jo jos oisin menny vetämään jotai pillereitä tuolta kaapista.
Viiltelin, itkin, vaelsin ympäri kämppää tietämättä mitä tehdä tai minne mennä, on tyhjä ja samalla sekava olo.
Väsyttää aivan hemmetisti vaikka nukuin monta tuntia.

En tiedä jaksanko enää. Mitä minun pitäisi tehdä, olen ihan hukassa. Se nupokin on vasta noin kuukauden päästä...
Pitäisi ehkä mennä kertomaan terkkarille mutta en oikein tiedä mitä sanoisin.

Heippa Moony
Voi harmi kun nyt olet mennyt vähän takapakkia mutta yritetään taas mennä vaan eteenpäin
vaikka ei ole aina helppoa.!!!
Sillon kun sulla on paha olo ( henkisesti ) niin pystyisitkö / jaksaisitko mennä esim kävelylle, kavereiden / ystävien luokse niin vois pahaa oloa helpottaa???
onkos sulla masennukseen / ahdistukseen mitään lääkärin määräämiä lääkkeitä???
Meinaan että helpottas oloasi??
Ei kannata ottaa mitään muuta lääkettä kuin mitä lääkäri on määrännyt.!!!
Voi kun soittasit vaikka kriisipuhelimeen tai muihin vastaaviin jossa voisit jutella kun sinua rupeaa ahdistamaan niin saisit sillon jutella jonkun kanssa niin varmasti helpottas !!!??
Oletko ikinä soittanut??
Minusta sinun kannattais kokeilla että sulla olisi joku tukihenkilö ???!!!
Voi kun toivoisin sulle että et enää ikinä viiltelisi itseäsi ?? mutta jos sulla menee elämä niin tiukaksi niin soita 112 niin saat avun heti sillä kyllähän sinun pitää sillon lääkäriin päästä ja jos sulla on vasta kuukauden päästä lääkäriin aika niin on liijan pitkä aika odottaa.
Ehdottomasti sinun pitää kouluterveyden hoitajalle kertoa asiat niin se osaa kanssa auttaa.
Mitäs sulle kehitettäs joku hyvä harrastus tai joku juttu mikä sulle tuottas iloa tai mieltä virkistäs mikä se vois olla ehdotappas mikä ois ??
Joo voimia sulle ja kirjoita taas miten olet jaksanut.