Sanon tämän nyt ytimekkäästi: henkilökohtaisen kokemuksen perusteella, itsemurha-ajatukset eivät ole sen väärti. Vaikka ajatukset eivät koskaan muuttuisi teoiksi, ne ovat silti uuvuttavia ja rajaavat elämän hyvin pieneen lokeroon. Kaikki muuttuu merkityksettömäksi. Mutta jos pystyy ja uskaltaa antaa itselleen mahdollisuuden kurkata sen lokeron ulkopuolelle, saa nähdä, että maailma ei ole niin pieni kuin miksi sen kuvitteli. Ei se helppoa ole, mutta vaivan arvoista.

Itse muistan ajatelleeni synkkinä hetkinä, että mitä hävittävää tässä oikeastaan enää olisi, vaikka jatkaisin elämää. Meillä ei oikeasti ole mitään muuta kuin itsemme ja tämä maailma, tuonpuoleisesta kun ei voi tietää.

Vaikka et halunnutkaan kuulla perinteistä "puhu jollekin" fraasia, niin sanon sen silti. Sun ei tarvitse kestää yksin, kenenkään ei tarvitse. Lisäksi on todella helpottavaa, kun on joku toinenkin, joka tietää missä mennään.

Tarkoitukseni oli kirjoittaa pidemmin, mutta tuli äkkilähtö. Lähetän sulle valtavan määrän sympatiaa ja lämpimiä ajatuksia. Tsemppiä!🙂🌻

Mutta siis.. kun olen yrittänyt aina peruuttaa itsemurha-ajatuksia, jonkun tapahtuman takia, tai jotain. Oli toivoa, että jos jokin muuttuisi siihen mennessä, mutta enään se ei toimi.
Tiedän tekeväni suuren virheen, koska minä viiltelen.. Ja asian takia monet ovat rupeneet inhoamaan minua yhä enemmän.
Tälläkin hetkellä, minua painostetaan asioissa. Tekemään semmoista mihin en yksinkertaisesti pysty. ☹️

Olen aina auttanut kaikkia, ja myös sellaisissa tilanteissa milloin joku on halunnut lopettaa elämänsä, mutta nyt kun itsellä on sama tilanne, niin en löydä sitä apua niissä sanoissa mitä olen sanonut muille.. Siksi en halua kuulla niitä perus sanoja mitä sanotaan.. Koska ne eivät auta. 😭☹️

Mutta siis.. kun olen yrittänyt aina peruuttaa itsemurha-ajatuksia, jonkun tapahtuman takia, tai jotain. Oli toivoa, että jos jokin muuttuisi siihen mennessä, mutta enään se ei toimi.
Tiedän tekeväni suuren virheen, koska minä viiltelen.. Ja asian takia monet ovat rupeneet inhoamaan minua yhä enemmän.
Tälläkin hetkellä, minua painostetaan asioissa. Tekemään semmoista mihin en yksinkertaisesti pysty. ☹️

Olen aina auttanut kaikkia, ja myös sellaisissa tilanteissa milloin joku on halunnut lopettaa elämänsä, mutta nyt kun itsellä on sama tilanne, niin en löydä sitä apua niissä sanoissa mitä olen sanonut muille.. Siksi en halua kuulla niitä perus sanoja mitä sanotaan.. Koska ne eivät auta. 😭 ☹️

Moikka!
En oikein tiedä millä sanoilla sinua auttaisin. Itse olen myös elänyt rankan lapsuuden ja ole ollut/ olen edelleen itsetuhoinen. Vaikka elin vuosia on kertynyt jo hyvä pino niin vasta nyt olen tajunnut miten paljon itse voi asioihinsa vaikkuttaa ja huomaamattani olen niin tehnytkin. Ilmiselvästi haluat apua joten sinulla täytyy olla myös syy miksi. Et ole luovuttanut etkä sitä haluakkaan. Vaikka mielessäsi pyöriikin pahoja asioita on jokin joka estää sinua toteuttamasta niitä. Kaiva se esiin. Sinulla on tulevaisuus vaikka se ei juuri nyt kummoiselta tuntuisikaan. Omilla valinnoilla voi muokata sitä paljonkin. Emme kaikki ole lähtökohdiltamme saaneet samoja asioita mutta unelmat ja tavoitteen............niihin kaikilla on oikeus ja niitä ei voi rajata. Haluatko selvitä? Vain sinä itse pystyt auttamaan itseäsi tämä on raaka totuus mutta paljon on ammatti ihmisiä jotaka pystyvät olemaan sinulle tukena ja apua tässä asiassa. Minua varmaan aikoinaan kannatteli juuri halu elää elämääni erillailla kuin vanhempani. Olla toistamatta heidän virheitään. Halu näyttää että pystyn mihin vaan ja voin nousta heidän heikkoutensa yläpuolelle. Halu näyttää etteivät he kyenneet nujertamaan minua. Rakastan vanhempiani joista isäni on jo kuollut mutta tunnustan että en ole koskaan pystynyt kunnioittamaan heitä. Yhdessä vaiheessa olin heille niin vihainen kaikesta että jopa halveksin. Minulla on mennyt aikaa että olen myös oppinut sen että minulla on oikeus näihin tunteisiin. Sinun pitäisi olla vielä nuori ja elää vallatonta aikaa mutta asiat eivät ole niin ja tiedän miltä se tuntuu. Itse olen pikkuhiljaa alkanut päästä eroon katkeruudesta vaikka se ei helppoa olekkaan ja olen alkanut ajatella kokemuksiani rikkautena elämässäni. Rikkautena siinä mielessä että minulla vaikka pahoja kokemuksia ovatkin on kokemusta sellaisesta elämästä mistä toisilla ei ole hajuakaan. Tämä on tehnyt minusta vahvemman. Maailmani ei ole mustavalkoinen vaan kokemusteni laajentama. Toivon että peloistasi huolimatta pystyisit saaman itsestäsi sen verran irti että uskaltaisit ottaa avun vastaan. Tarvitset sitä. Toivon kaikkea hyvää sinulle ja paljon voimia🙂🌻

``Olen aina auttanut kaikkia, ja myös sellaisissa tilanteissa milloin joku on halunnut lopettaa elämänsä, mutta nyt kun itsellä on sama tilanne, niin en löydä sitä apua niissä sanoissa mitä olen sanonut muille.. Siksi en halua kuulla niitä perus sanoja mitä sanotaan.. Koska ne eivät auta``

Kun olet muiden auttajana ollut, niin olet varmaan huomannut mikä merkitys sillä on ollut? Eiväthän sanat sinällään auta, vaan sen huomaaminen että joku ottaa sinut tosissaan,välittää sinusta ja pyrkii parhaansa mukaan auttamaan, näin olen sen kokemuksesta todennut. Meidän muiden auttajien (taakankantajien...), joksi itsenikin luen, voi olla vähän vaikeaa ottaa apua vastaa, mutta sen tarpeessa mekin saatamme olla ja usein olemmekin. Synninrepijä ja Saninga kirjoittivat hienosti, ja olen täsmälleen samaa mieltä. Minäkin toivon että uskallat ottaa avun vastaan, sen tarpeenhan olet jo tunnustanut ja se on paljon se. Ja mitäpä sinulla on menetettävää, apu saattaa olla usein lähempänä kuin uskoisikaan. Voimia sinulle.