Anteeksi, että olen olemassa.
Tuntuu, että mun pitäis sanoo toi aina jokaiselle, pyytää tuntemattomiltakin anteeks et oon olemassa. En vaan tiiä, jotenki vaikee täälläki kertoo mikä painaa, ehkä mun murheet on muutenki liian pieniä tänne, kaikilla on varmaan isompia ongelmia kuin mulla.
Mua on kiusattu ihan päiväkodista asti, no siellä nyt jokaiselle sanotaan välillä vaikka mitä, mut se jatku ala-asteellakin ja vielä yläasteellaki. No menin sit toisen asteen kouluun ja sain olla pari kuukautta ihan rauhassa, mut sit se alko sielläki, varmaan sen takii et ne oppi sit tuntemaan toisiinsa ja oli helppo kiusata sit yhtä ihmistä. Ei mun kiusaaminen oo koskaan ollu fyysistä mut henkistä, eikä kukaan sellasta jaksa koko elämäänsä. Olin oikeesti ihan salaa onnellinen jopa ton kaks kuukautta, et sain kerrankin olla rauhassa, et kukaan ei sano mitään pahasti, ainakaan sellasta mitä yleensä sai kuulla. No se alko kuitenkin, ja taas alko kaikki alusta. Vaikka en ookaan kaunis, ja oon tukeva, miks sen takii pitää kiusata? Mä en tajuu sitä, kukaan ei voi olla täydellinen ja mä olen siitä hyvin kaukana. Myönnän iteki et vihaan itteeni, oksettaa kattoo peiliin ja mun oloa ei auta ollenkaa se et muut haukkuu siitä, ihan ku se olis joku rikos olla lihavampi ku muut, silleen anteeks et oon olemassa, kyl välillä tuntuuki siltä et oliski parempi ettei olis olemassa, tai no aika useinki tuntuu siltä. No sit tapasin netissä yhen mukavan pojan ja nähtiin, oltiin sit yhessä jonkun aikaa, mut se alko painostamaan mua sellaseen mitä en haluu tehä ja se jätti mut, olin ihan maassa kunnes yks henkilö sanotaan häntä nyt vaikka Tomiksi tuli mun elämääni, no tää Tomi vaikutti ihan täydelliseltä, mut eiköhän siinäkin jotain ollu, ei sekään sit onnistunu, oltiin oltu jo jonkun aikaa yhessä, se sit ehdotteli seksii, en suostunu niin se päätti sit ottaa väkisin. En mä tostakaan kenellekään voinu puhua, en uskaltanu, tunsin itteni vaan niin likaseks, sillon alko riittää, en jaksanu enää, aloin viiltelee itteeni, ensiksi vaan ranteita, sit siirryin jalkoihin ja pari viiltoo tuli poskiinkin, mut kaiken sai selitettyy jollain mutsille jos se sattu huomaamaan jotain. En enää kykene luottamaan kehenkään, olin yhen pojan kanssa ton jälkeen yhessä, mut sekin asuu niin mielettömän kaukana, ettei siitä sit mitään tullu. Mä en edes muista iltaa jolloin en olis itkeny sen takii et en haluu mennä kouluun, enkä haluu elää, enkä enää koskaan ihastuu saati sit rakastua, koska mikään ei onnistu, ihan ku mut olis kirottu. Tuntuu iha siltä et kaikki kaadetaan mun niskaan, etten ansaitse edes kunnon parisuhdetta. Mussa on vikoja mut niin on kaikissa muissakin, kukaan ei voi olla täydellinen. Alkaa vaan voimat todellakin menemään, ehkä mun ongelmat ei edes ansaitse apua. ”Oon ruma, en ansaitse elää, en ansaitse onnea, en kavereita” tolleen ajattelen itestäni. Olis helpompaa jos olis edes kaveri jolle puhua, mut ei mulla ole sellastakaan, aina vana pitää esittää et joo kaikki on ihan hyvin, vaikka ei todellakaan ole. Toivottavasti joku nyt jakso edes lukea tämän 😞 ☹️
Jaksoin lukea tekstisi ja jaan monet ajatuksistasi. Olemassaoloni tuntuu turhalta ja minuakin on koulukiusattu aina ala-asteen kolmannelta yläasteen loppuun.
Onneksi siirtyessäni lukioon olen saanut vihdoin ystäviä, he ovat aivan ihania ja ymmärtäväisiä ja auttavaisia. -Mutta juuri se tuntuukin niin pahalta, koska en ansaitse sitä. Olen turha, itsekäs ihminen enkä ansaitse mitään.
Toivon että sulla alkaa mennä paremmin, sillä itselläni on pian edessä enää itsemurha. Olen kärsinyt vakavasta masennuksesta kohta kaksi vuotta enkä enää jaksa.
Tiiän ton tunteen, olis jotenki vaan helpompi lähtee kokonaan elämästä pois kun jäädä tänne maailmaan, joka ei ole enää hyvä paikka elää, jos on koskaan ollukaan.
Ei sille asialle mitää nyt mahda jos ei oo yhtä kaunis ku mallit, eikä sille asialle mitää halua tehäkään. Ite oon aina ollu sitä mieltä et kaikkia pitää arvostaa ikää, kokoon, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, ihonväriin, koulutukseen jne.. katsomatta. Me ollaan kuitenki kaikki ihmisiä.
Harmi vaan ettei kovin moni ajattele noin ja niin maailmaki on huonompi paikka.
Oon koittanu hakea tosiaan apuukin, mut en osaa päättää kenelle uskallan mennä puumaan ja kenelle en. Kuraattorin oven taakse pääsen, mut sit en uskalla koputtaa siihen koskaan, sillä olis varmaan muutenki ihan tarpeeks tekemistä 😭☹️
Kukaan ei ole täydellinen. Ja mikään ei ole täydellistä.
Tulin kovin surulliseksi tosta sun tekstistä. ☹️
Mun pitäisi varmaan olla hoitoalalla kun haluaisin niin auttaa kaikkia...
Sanoilla en paljoa voi auttaa, mutta yritän.
Se että olet miettinyt avun hakemista on paljon. Ja tiedän tasan miten vaikeata se askel on ottaa että kertoo jollekin pahasta olostaan. Mutta suosittelen, tee se. Vaikka se vaikea askel onkin, se saattaa helpottaa jo paljon. Tai koulun terveydenhoitaja? Jos ei kuraattori. Mutta ole kiltti ja yritä puhua jollekin.
(Itse kävin sosiaalitoimistossa.. Ja sain sieltä heti apua. En edes tiedä missä olisin jos eivät olisi reagoineet minuun, ja auttaneet..)
Elämässä on paljon elämisen arvoisia asioita, asioita joista ei tiedä mitään. Aina löytyy jotain.. Vaikka ei siltä tuntuisikaan.
Muutenkin on nykyään ihan liikaa sellaista että pitää näyttää muka niin hyvinvoivalta ja että kaikki on hyvin.. Ihmiset arvostelee liikaa. Mutta toisaalta, monet myös pelkäävät liikaa sitä arvostelua.
Ei sitä pidä aina ajatella mitä muut ajattelevat. Rohkeinta on olla avoin ja rehellinen. Oma itsensä.
Vaikka tiiän että tietyissä piireissä, kuten koulussa juuri, se voi olla hankalaa. Siellä kun tosiaan alkaa se kiusaaminen niin herkästi.
Muakin on kiusattu koulussa, lihavuuden vuoksi muunmuuassa. Mutta sitä ei jaksettu kovin kauaa jatkaa, kun mä en ikinä ollu kuulevinanikaan. Annoin vain mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Olin vain hiljaa. Näytin ulkoa päin siltä kuin en välittäisi ollenkaan. Eikä kiusaajat sellaista kauaa jaksa jos ei kiusattu reagoi mitenkään. (jos uskaltaa, voi vaikka vain katsoa hiljaa kiusaajaa, arvostelevasti tai huvittuneena)
Ja ujokin kun olin.. Olen kyllä nykyäänkin, mutta uskallan asioita ihan eri tavalla.
Voimia sulle jaksaa, toivon sulle parempaa.
Rutistus!!🙂🌻