moi, mulla on ollu jo tuhansia kertoja tyyliin riitoja mun äidin kanssa ja me ei olla koskaan yhtäkään riitaa sovittu sillee oikeesti niiku riidat pitäis sopia eli jutella asiat läpi ja pyytää anteeks ja antaa anteeks. Meidän ”tyyli” sopia on ne et ollaan mykkäkoulussa viikosta pariin kuukauteen ja sitten yhtenä päivänä äiti onkin päättänyt unohtaa kaiken ja alkaa puhumaan kanssani. Menen siitä tosi hämilleni ja kun yritän keskustella äidin kanssa siitä rauhallisesti äiti hermostuu ja riidat alkavat taas ja mykkäkoulu jatkuu… ☹️ se on tosi rasittavaa varsinkin kun isän kanssa ei osata puhua mistään turhista asioista vaan puhutaan sillon kun on asiaa. Tai isä on sellanen et se ei keksi mitään aiheita ja minä voisin puhua monta tuntia putkeen. 🙂

Vapaa-ajat vietän enimmäkseen neljän seinän sisällä vaikka olen saanut monilta hoitajilta käskyä, et en saa jäädä kotiin istumaan vaan lähtä vaikka moikkaan kavereita tai lenkille. Kavereita ei tuu nähtyä juuri koskaan, kun eivät pidä yhteyttä mitenkään ja he ovat heittäneet niinkuin minut ulos piireistä. Olen henkisesti liian väsynyt lähtemään ulos. :/ olen ollut masentunut jo ainakin vuoden verran, mut tässä puolen vuoden sisällä sitä on alettu hoitamaan ”säännöllisillä” käynneillä lääkärissä juttelemassa jne.

Tässä pientä tunne/ajatus purkua.