Mulla on samantapaisia, mutta pyörii kyllä itsetuhoisia ajatuksiakin, vaan ajatuksia, onneks. Tee mielialapäiväkirjaa, johon kirjaat, millanen olo on ollut kukin päivä ja pistä ylös ahdistuskohtausten ajat ja mistä syystä se tuli ja vie viikon lista mukaan åpsykiatrille, näin mäkin toimin. Tiedän, ne kohtausket on ihan kamalia ja vie voimat ihan kerralla, enkä tiedä, miten oikein auttaa muuta, ku et mulla on samalaista, jaetaan paha olo kaikkien kesken, se saattaa auttaa.

Voimia ja hali 🙂🌻

kiitos viestiä ja samoin voimia sulle 🙂🌻 nyt oon saanu pari yötä nukuttua rauhallisin musiikin soidessa. tänään kävin lääkärillä TAAS. ja nyt sain labraan ajat ja psykalle japari lääkärin aikaakin..ja sain myös lääkäriltä kehotuksen kirjoittaa kaikki tuntemukset pitkin päivää ylös jne.
kyllä tämä tästä. aina kun on parempi päivä niin nautin kyllä kaikin puolin siitä.
ulkona on kylmä niin saunan voisi laittaa lämpenemään ja sinne muutamat kynttilät tunnelmaa luomaa. ja pieni kävelylenkkikin kummasti piristäis synkkiä ajatuksia.

hunksi kirjoitti 14.9.2008 12:5

mulla on nyt kohta viikon olla aika pahoja ahdistus/paniikkikohtauksii.
uni ei maistu. ruoka ei maistu. lääkkeet ei tehoo. alotettiin tollanen zipralex-masennuslääkitys muutama päivä sitten .

Rakas kohtaloiseni.
Mulle sanottiin että voi mennä neljäkin viikkoa ennen kuin lääkkeet alkaa vaikuttaa. Eikö sulle määrätty mitään ns. kohtauslääkitystä. Mä sain ainakin beetasalpaajia (Propral). Masennuslääkkeenä mulla on Sertralin. Mulla oli äsken ihan kamala olo, vartti Propralin ottamisen jälkeen oli parempi olo kuin moneen vuoteen!

No kuitenkin. Mitä halusin vain sanoa, lääkkeet ei tehoa kolmessa päivässä, eikä vielä neljässäkään. Lisäksi aika monessa masennuslääkkeenä on haittavaikutuksena pahoinvointia, ruokahaluttomuutta sekä laihtumista/lihomista.

Itse aloitan huomenna Sertralinin popsimisen, vähän jännittää. Ei ole muutenkaan ruoka maistunut ja ollut huono olo. Kyllä tämä tästä. 🙂 Tsemppiä kaikille 🙂

Minulla oli keväällä paniikkikohtauksia koulussa. Karkasin tunneilta ja olin tosi sekava. Kerran makasin lattialla hiljaa, en sanonut sanaakaan. Ja opettajani itki. Minun oli niin paha olla.
Nyt minulla ei ole koulun alkaessa vielä ollut kohtauksia, ja toivon, ettei niitä tulekaan. Mutta luulen, että joudun kokemaan ne vielä moneen kertaan, ennen kuin paranen.
Toivottavasti sinälöydät syyn paniikkikohtauksiisi ja saat sitä kautta selvitettyä omia ajatuksia ja pelkoja.

Voimia!

Tosiaan, jos luet Cipralexin tuoteselosteen, siinä sanotaan, että hoidon alkuvaiheessa se saattaa lisätä itsetuhoa, mutta haittavaikutusten tulisi mennä alle kuukaudessa ohi. Mulla on ollu Cipralexia jo yli vuoden, välillä aina nostettu annostusta ja varmaan pian niin tehään jälleen. Ahdistuskohtauksiin kannattaa kysyä lääkäriltä rauhoittavia, en ite haluis sellasii käyttää, mut mä sain bentsodiatsepiinei anhdistuskohtauksiin, edes pieni helpotus. Voimia sulle!

nyt on kulunut jo kohta 9 viikkoa kun masennus/paniikkikohtaukset/kuolemanpelot alkoi.. cipralexia käytin 4 vk. se alkoi tehoamaan mutta vastalahjaksi sain heti ensimmäisen viikon aikana yökkäilyn! eli nyt olen tässä 8vk yökkäilyt aina ruoat pihalle😝 sitte mul vaihdettii lääkitystä...ei auttanut...edelleen jatkuu...sit nyt oonki ollu 2vk ilman lääkitystä (paitsi käytössäni on ahdistuslääkkeet) joita joudun nykypäivinä popsii lohduttoman monta, mitä en haluis mutta on pakko. kaikenmaailman testejä/verikokeita otettu, ei ole vielä tullut tuloksia mistä tuo yökkäily vois johtua. se vie kyllä ihmisen psyykkeen niin alas ku päivittäin joutuu asian alaiseks ja kun nykyään ei tee enää mieli edes syödä koska tietää että ne tulee kuitenkin ylös ne ruoat.
nyt soitin nuorten ilmaisklinikalle ja itkin tilannettani ..huomenna sieltä otetaan muhun yhteyttä ja saan aika varmasti akupunktiohoidot avuksi.
kamalaa herätä aamuisin ku on aina tämä sama paska olo.😭
ahdistaa. on kuoleman pelkoa. itkettää. ei niinkään masenna. ahdistaa siis kuolema.
Nykyään luenki päivittäin monen tunnin ajan netistä vaan kaikista eri sairauksista lisää tietoa. sitten taas rupeaa pelottaa että mulla on se ja se sairaus ja enää en kauan elä 😟
Luulen itse että jos lääkärit tutkis mut ihan pohjia myöten eli tähystäis ym. että saisin terveenpaperit, ne auttais mua varmasti niin paljon, eikä ois läheskää tämmönen olo. niin epävarma.
tekee vaan mieli nukkua. ei tee mieli syödä. väsyttää. pyörryttää. ei jaksa mitään.
töitäkään en ole tehnyt pariinkuukautee. mistään ei tule rahaa. laskupino kasvaa. ei mitään järkeä.
mutta ei tässä tilanteessa vois kuvitella edes menevän töihin.
mutta pakko. kokoaja töitäkin metsästän...
mutta painun takaisin unten maille......

Paniikkikohtaukset on hirveitä. Mulla on aina ollu (lähinnä sosiaalisissa tilanteissa, lääkärin luona, ukkosella, sillon kun joku huutaa mulle/jollekin muulle) paniikkikohtauksia ja on vieläkin. Uutena on tullu ylipäätään kovat äänet (ilotulituksen mm.). Joskus tulee kauhee paniikki vaikkei mitään "laukaisijaa" tunnu olevan.

Itsellä on auttanut jonkin verran kohtausten ylöskirjaaminen. Itselläni on ainakin joitakin laukaisevia tekijöitä, mutta se ei ainakaan omalla kohdallani tarkoita ettei paniikkikohtauksia tulisi muulloin.

Olis kiva tietää mistä muiden paniikkikohtaukset ovat alkaneet?
Itse olin bussissa kun ensimmäinen kohtaus tuli ja siitä on jo 2 vuotta.. Luulin kuolevani siihe paikkaan. Nyt välttelen busseja,elokuvateattereita ja kaikenlaisia muita paikkoja joista ei pääse niin helposti pois. Koulussa olo on jo helpottunut, mutta usein silti lähden kesken tunnin luokasta "rauhottumaan" eli poistamaan kohtauksen tuloa ja ahdistusta. 😞

Oletteko te muut paniikista/ahdistuksesta kärsivät sitä mieltä että paniikkihäiriö voitaisiin poistaa terapialla kokonaan, vai että se jää ihmisen sisälle kaikesta terapiasta ja avusta huolimatta?
😑❓

Moikka
minullakin 1,5kk sitten tuli eka kunnon paniikkikohtaus, soitin ambulanssin, kun luulin että sydänkohtaus 😳 nyt vasta huomenna pääsen lekurille. kerran piti välillä käydä päivystyksessa (sain diapamia...!) kun se pelko jäi jotenkin "päälle". joka päivä tuli kohtaus ihan ilman syytä, varmaan sen vuoksi kun sitä oikein odotti... saas nähdä mitä huomenna tapahtuu. Minulla siinä myös sivussa masennus, ja epäilisin että tämä kaikki on lähtöisin stressistä ja sairaalloisesta mustasukkaisuudestani...aviomiestä kohtaan.

Heippa ja kiitos kun vastasit🙂 On ihana tietää että maailmassa on muitakin ihmisiä tämän ongelman kanssa.
Mites olet sitten nyt jaksellut? vieläkö on tullut kohtauksia? Saitko pysyviä lääkkeitä paniikkien tasaamiseen?
Minulla onneksi terapia on nyt auttanut, sieltä saatavat "kotitehtävät" ja asian prosessointi on vähentänyt kohtauksien tuloa todella paljon. Harmittaa vaan hurjasti etten ole hakeutunut terapiaan aikaisemmin.. 2vuotta tämän häiriön kanssa on ollut ihan liikaa.

Ennen ajattelin että tämä häiriö kuuluu minuun ja minun pitää elää sen kanssa ja kokea joka päivä sen tuomat ahdistukset ja harmit. Huomasin silloin että myös persoonallisuuteni on muuttunut paniikkihäirön myötä, en luottanut enää kehenkää, valehtelin kavereilleni olevani kipeä yms. ettei minun tarvinnut lähteä johonkin paikkaan mistä en pitänyt ja sulkeuduin täysin itseni sisälle.
Nyt kun tiedän mistä ahdistukseni ja paniikkihäiriöni on peräisin olen varmempi ja eläväisempi, luotan taas ihmisiin. On päivänselvää että paniikkihäiriöisen ihmisen pitäisi mennä niihin paikkoihin mistä ei pidä tai tehdä niitä asioita joita inhoaa, mutta itse sitä ei tule ikinä tehtyä..vasta sitten kun asiantunteva ihminen sanoo sinulle että tee näin ja näin tulee asia vasta tehtyä.
Pitkä prosessi itselleni tästä selviytymisestä on tullut ja erottukkin on minun oudon käytökseni takia rakastamani miehen kanssa😭
Voimia sinulle🙂🌻 Kyllä me kaikki tästä selviämme jos vain tuemme toisiamme!🙂👍

Hei teille kaikille!

Itsellä on kans kokemusta paniikkikohtauksista kun isällä on paniikkihäiriö ja itse saan pahoja ahdistuskohtauksia vaikka mitenpä sitä erottaa onko se ahdistuskohtaus vai paniikkikohtaus. 😉 Haluan toivottaa teille kaikille voimia ja jaksamista! Ja aivan oikeilla jäljillä hunksi olet, jatka sitkeästi avun hakemista! Sitä ei välttämättä löydy kovin nopeasti, mutta se on sen arvoista. Sitä omaa pahaa oloa ei tarvitse kestää yksin! 🙂👍