Hei!

Itse olen joutunut tuon hoidon vakean saamisen takia kärsimään.
Olen saanut itsekseni sairastella masennusta sen 8 vuotta ilman kenenkään apua tai edes lääkitystä.
Vasta 16.6.2006 sain apua vakavaan masennukseen ja vain silläkin että olin jo koittanut saada itseni hengiltä millään muulla mä en oisi apua saanut ollenkaan.
Psykiatrisen avun saa nuorille vain sillä että itse on tarkkana ja osaa huomata mielenterveyden oireet lapssestaan ja sitten nuoren itse pitää opetella kantaa itestään vastuu.
Itse jouduin itsestäni vastaamaan siihen asti kun lääkityksen sain tuolloin 06.2006.
Jos haluat ottaa henk.koht. yhteyttä niin tässä on sähköpostiosoitteeni siemensrouter@hotmail.com

minä olen kyllä aika huono tähän vastaan, koska minä olen saanut todella paljon apua jo monia vuosia.
Mutta luin kyllä uudesta valtion budjetista, että nuorten ja lasten psyk, hoidon rahoja aiotaan laskea ensi vuonna aika paljon. Siihen älähti vaan muutama ihminen, eikä asiasta enää puhuta.
Kun elokuvaohjaalilta vähennettiin rahaa, niin ne meni lakkoon ja asiasta nousi iso meteli ja kai ne nyt saa rahaa lisää. Vaikka luulisi, että asia olisi niin, että voisivat tehä parempia kotimaisii elokuviin ja itse ansaita rahansa. nythän ne elokuvat ovat niin persiistä ettei niitä juuri kukaan viitsi mennä kattomaan.
Minua ottaa eelleen päähän tuo vammaisten surmaaminen laitoksissa, samoin vanhusten.
Nyt siitä asiasta nousee meteli mutta meteli nousee väärällä tavalla, eli hoitajat vaativat itselleen lisää rahaa. kai hekin saavat mutta keinot kyllä olivat aika kamalat
(ps jos tämä juttuni tulee yhtenä pötkynä eikä ole kappalejakoa, niin virhe johtuu tukinetistä, minä teen kappalejaon.)

itse olen kärsinyt kanssa tuon puuttumisen takia n.9 vuotta tosin olen nyt puoli vuotta ollut hoidossa... Parempi myöhään kuin ei milloinkaan pätee minun kohdalla, koska totta puhuen pääsin tai jouduin (ihan miten vaan) hoitoon vasta kun olin yrittänyt itsemurhaa kouluni asuntolassa, koska minulla oli huono olla täällä ja on vieläkin mutta minua on auttanut hiukan se että sain edes nyt hoitoa

Ei nojata valtion budjettiin tossa asias koska se tärkein asia on se että sairaus tunnistetaan ja siitä mennään puhumaan lääkälle eikä vain jäädä omiin oloihin.
Sitten kun saa apua niin sit se ei oo enää kinni budjetista koska se apu on jo ja sitä annetaan joko yhdeltä taholta tai yhteistyössä jonkun toisen tahon kanssa.

Eli ei katsota budjettia ja ei jäädä mielellään omaan ongelmaan painimaan yksin.

heips taas...
onhan se totta että jos jää kotiin niin onhan se vaikeampi päästä hoitoon kuin silloin jos itse tai vanhemmat aktiivisesti hakevat apua. itsekkin sain apua nopeasti kun sitä tarvitsin, tosin en niin paljoa kuin olisin aluksi tarvinnut, olin siis silloin (kylläkin jo) 16 vuotias ja olin kyllä ihan kriisi tapaus.
sain silloin kouluterkkarin avulla ajan samalle viikolle (siis mulla sairaus paheni kriittisesti yhen päivän aikana ja se oli sunnuntai, sitten maanantaina menin terkkarille, jonka kanssa tulin hyvin toimeen ja selitin mikä oli ja se sit rupes hoitaan sitä, muuten olis varmaan menny joku 1 kk mutta se setvi ja haki, loppujen lopuksi kyseinen ihminen jopa kuskas mua sit siellä kriisityöryhmässä 100 km päässä)

sitten kun kävin ekan kerran kriisityöryhmässä niin jonkun 2 kk aikana mulla oli joku 4-5 käyntiä. olisin tarvinnut enemmän mutta sit pääsin sairaalaan. olin 9 kk aikana 7 kk sairaalassa, 4 krt. tokalla kerralla mut potkastiin pihalle.... 🙂 mutta oli se aika outoa koska en saanut mitään lääkitystä, jatko hoitoa tms. eli mut jätettiin ihan heitteille, vaikka kotona vielä silloin asuinkin... jälleen tämä terkkari oli se joka järkkäs mulle lääkkeet takas ja jatkohoitopaikan. kun sairaalassa lääkäri oli isälle todennut että viekää tyttö tänää ja tuokaa huomenna takas päivystyksen kautta.

olin siis äärimmäisen itsetuhoinen ja masentunut (taisin saada jopa psykoottisen masennuksen diagnoosin koska olin niin itsetuhoinen, en siksi että olisi ollut harhoja)

mutta muistan kun joskus jo joku vuosi luin kuinka oli joku n 7 v poika joka oli väkivaltanen ja masentunut. vanhemmat haki sille sit tietty apua että kun ei voinut olla varma mitä lapselle tapahtuis ja tekeekö se pikkusisarukselle tai vanhemmille jotain. no yhen kerran ne oli päässy psykiatrille joka oli todennut että ei ole resursseja avohoitoon ja sairaalaan (minne se poika siis kuului) se pääsis aikasintaan puolen vuoden päästä todennäkösempää olisi että siihen menis vuosi tai hiukan yli.
jäi pohdituttaan että KUINKA LAPSILLA VOI OLLA VUODEN PITUSET JONOT HOITOON???? vuosi. ja jossain lasten iässä se on pitkä aika.

löysin muuten tällasen adressin http://www.adressit.com/lastenpsykiatria-ei-toimi joka liippaa tätä aihetta aikasta läheltä...

multa justiin lopetettiin terapia, muutama kerta enää jäljellä. oon edelleen itsetuhoinne, syömishäiriöinen, enkä edelleenkää osaa purkaa tunteitani läheisille. et se siitä.