Olen itsekkin hieman miettinyt tulevaisuutta, eikä se näytä valoisalta Suomessa. En jaksa uskoa, että tulevaisuudessa Suomen oltavat ovat kellekkään hyvät ja varsinkin hieman limitoituneelle työntekijälle asiat saattavat olla vielä huonommin. En haluaisi luoda epätoivoa tulevaisuudesta, mutta en myöskään epärealistisia odotuksia.

Mutta onneksi voi kouluttautua helpompaan sisätyöhön ja muuttaa ulkomaille, muuta neuvoa en osaa sanoa.

Moi,

Työelämään kohdistuva pelko on ymmärrettävä varsinkin nyt, kun taloudessa on vaikeat ajat ja uutisissa puhutaan leikkauksista. Sä voit silti aivan hyvin työllistyä ja päästä sellaiseen ammattiin, mistä saa tarpeeksi rahaa elämiseen.

Mutta kaikista tärkeintä on se, että saisit asiantuntevaa ja sulle oikeanlaista apua ja tukea noihin mielenterveysongelmiin ja loppuunpalamiseen. Oletko hoitokontaktissa tai saatko minkäänlaista muuta tukea jaksamiseesi? Pystyisitkö jollain tavalla hillitsemään ylisuorittamista, ja sitä kautta säästämään voimia?

Jos työelämässä tulisi vastaan jakso, jolloin et kykene töihin, silloin sun pitää saada sairaslomaa ja siltä ajalta joko palkkaa tai muuta korvausta (kuten sairaspäivärahaa). Tällä tavoin toimeentulo ei katkeaisi, jos voimat loppuvat. Sun ei kannata luopua elämästä. Sun elämä ja sun hyvinvointi on paljon tärkeämpää. 🙂

Tsemppiä ja halauksia. ☺️❤️

Onko se ala mitä opiskelet sellainen jolla haluaisit tehdä töitä tulevaisuudessa? Jos ei, niin kannattaa harkita koulutusalan vaihtoa, voi olla että jaksaisit paremmin jollain toisella alalla, joka ei olisi niin raskas fyysisesti. Jos taas kuitenkin voimattomuudesta huolimatta näet sen sinulle oikeana alana, niin kannattaa ehdottomasti käydä koulu loppuun asti, vaikka edetä rauhallisemmin ja pidentää opiskeluaikaa, jos et jaksa nyt täysillä.

Jos et vielä ole saanut apua keneltäkään ammattilaiselta, niin ota yhteyttä esim. kouluterkkariin, terveyskeskukseen tai nuorisotyöntekijään. Itse olen saanut apua voimattomuuteen lääkkeistä, mutta lääkkeet eivät saa olla ainoa tuen muoto, keskustelu tukihenkilön kanssa auttaa pidemmän päälle enemmän.

Vaikka valmistuisit työttömäksi, mikä on ihan todennäköistä tässä Suomen tilanteessa, kun sinulla on ammattitutkinto niin saat työmarkkinatukea jolla pärjää hyvin, onhan se suurempi kuin opintotuki. Silti opiskelu ei ole turhaa, sillä ennen pitkää löydät varmasti työn. Jos tuntuu ettet heti jaksa työelämässä, niin voit mennä työkokeiluun, jossa vastuuta ei ole niin paljon ja päivät ovat lyhyempiä. Mutta uskon että ajan myötä vointisi paranee ja varmasti pärjäät oikeassa työssäkin! (Mä oon nyt valmistunu lukiosta ja ammattikoulusta, mutta koen etten pärjää työelämässä koska tunnen itseni huonoksi ja nyt ei ole niin paljon voimia kuin voisi olla. Fiilikset on vähän samat kun sulla, en halua työelämään, pelkään sitä. Mutta aloitin juuri työkokeilun ja pikkuhiljaa alan uskoa että ehkä joskus vielä pärjään.)

🙂

Moi
Hyvä, jos asiat ovat kääntyneet paremmiksi☺️❤️
Elämä tuntuu joskus arvottomalta, mutta sitä se ei ole. Varmasti todella moni tuntee noin ja uudet asiat pelottaa. Auttaisiko vanhemmille tai jollekkin muulle luotettavalle ihmiselle juttelu ihan kasvokkain?
Ylisuorittaminen on tuttua mullekkin. Sun täytys varmaan yrittää vähän vähentää sitä ja luottaa, että sä osaat. Väsyneenä et ainakaan pysty, joten muista myös levätä!
Onnea jatkoon.😉