Minut on adoptioitu. Mietin biologista äitiäni joka ikinen päivä. Olen hänet kerran tavannut. Haluaisin tavata hänet uudestaan, mutta hän ei ole kovinkaan innostunut ajatuksesta. Hän on suuttunut minulle jostain, tiedä sitten että mistä. Ikävä on kova, sanoinkuvaamattoman kova. Yritin itsemurhaa, koska en kestänyt tätä tilannetta enää. Tästä on tosin jo tovi aikaa, mutta siltikin. Haluaisin vain halata biologista äitiäni, kertoa hänelle, kuinka paljon rakastan häntä, vaikken juuri häntä tunnekaan. Mitä voin tehdä?