Omaisen epäily muistisairaudesta
Hei!
Epäilen omaisellani muistisairautta. Hän kuulee naapurista yöllä ääniä, jotka häiritsevät häntä ja hän ahdistuu, kun kukaan ei häntä usko. Hän uskoo, että naapurit tekevät hänelle kiusaa ja kuunntelevat, kuinka hän siihen reagoi. Hän puhuu naapurilleen yöllä omassa asunnossaan ja pyytelee anteeksi, jos on kuorsannut, mutta kertoo naapureille, ettei häntä kuitenkaan saa kiusata sen takin: hän ei voi sille mitään jos kuorsaa. Hän uskoo, että naapurilla on kuuntelulaite, jolla naapurit kuuntelevat häntä, ja siksi hän pitää makuuhuoneen oven kiinni päivällä, etteivät naapurit kuulisi, kun hän puhuu puhelimessa.
Hän puhuu siitä lähes jokaisessa tapaamisessa t ai puhelinkeskustelussa ainakin toiselle lapselleen. Vaikka hänelle kertoo, ettei asianlaita varmasti näin ole ja perustelee sen, hän vain pettyy siihen, ettei häntä uskota. Hän ei kuitenkaan ole valmis muuttamaan sänkyään toiseen makuuhuoneeseen, kokeilemaan korvatulppia tai muuttamaan toiseen asuntoon. Siihen löytyy aina hyvä perustelu: toinen mh on liian pieni, hänellä on oikeus nukkua omassa sängyssä, korvatulppien kanssa oma hengityskin kuulostaa pahalta ja kerrostalossa saattaa olla useampikin häiritsevä naapuri. Kaikki perustelut ovat järkeenkäyviä ja totta.
Hänen kotinsa on siisti, tahraton, ja järjestyksessä, ja hän muiistaa, kuinka paljon maito tai voi maksaa missäkin, ja säästäväisyys on tavoiteltava hyve.Mitään ei saa heittää pois ja esim vanhentuneet puuroryynit tai mauttomat kaupan pullat pitää syöttää linnuille. Jos hän ei pysty itse viemään niitä lintujenruokintapaikalle, hän heittää nepihalle, joka on rivitaloyhtiön yhteinen.
Hänellä on samalla paikkakunnalla asuvia sisaruksia, joiden kanssa hän miellellään kahvittelisi ja muistelisi lapsuusaikoja. Hän kuitenkin arvostelee heidän käytöstään ja saa suorapuheisuudellaan aikaan riitaa, jota hän pitää toisten herkkänahkaisuutena, suuttuvat pikku jutuista ja ihan turhaan. Hän pahoittaa mielensä, jos asioita ei tehdä hänen ajatusmaailman mukaan, vaikka sanoo, ettei hän mitään vaadi vaan hänelle käy kaikki ja hän on tyytyväinen.
Miten tästä eteenpäin? Miten saan hänet muistitestiin ja onko se tarpeellinen? Miten tulisi suhtautua hänen kertomaansa?
Hei Metsäradio, huomasin, ettet ole saanut vertaisilta vinkkejä tilanteeseen.
Laitan tähän videolinkin (toivottavasti avautuu), josta saatat saada vinkkejä mm. siihen, miten suhtautua näihin läheisesi puhesiin: https://www.mtv.fi/sarja/huomenta-suomi-1487/miten-kohdata-muistisairauden-muuttama-laheinen-20594413
Tutkimuksiin kannattaa ilman muuta hakeutua, jos käyttäytyminen, arkiselviytyminen, muistitoiminnot oleellisesti muuttuvat. Ja aina, syystäkin, voi vedota siihen, että taustalta saattaa löytyä jokin hoidettavissa oleva sairaus, joka oireilee tuolla tavoin.
Toivottavasti näistä on hyötyä. Toivon myös, että saat vertaisilta vielä vinkkejä ja kokemuksia tähän lisäksi.
Kiitos viestistä!
Omaiseni soitti eilen myöhään illalla ja pyysi tulemaan heti: Nyt taas kuului ääniä. Olin siellä koko yön, mutta en kuullut juuri mitään. Omaiseni ei sitten taas kuullut seinäkellon tikitystä eikä linnun laulua avoimesta ikkunasta, jotka minusta olivat häiritsevän voimakkaita ääniä.
Kun yöllä kerroin hänelle, etten kuule ääniä, joita omaiseni kuvasi, hän ihmetteli, että on se kumma juttu, koska hän ne kuulee. Aamulla hän selktti asian niin, että olin nukkunut niin sikeästi juuuri silloin, kun naapurit olivat rääkyneet, ja siksi en ollut kuullut. Pyysin häntä kuvailemaan niitä ääniä, mutta ei hän osannut.
Yritän saada hänet tutkimuksiin. Se saattaa olla hankalaa, sillä hänestä mielenterveysongelmat eivät voi koskettaa häntä. Muistisairaus on todennäköisesti taas niin pelottava, että hän kieltää sen. Hän on joskus sanonut, että olisi parempi, ettei tietäisi. Näin siis yleisesti sairauksista. Hoitokin on todennäköisesti hankalaa, sillä hän on lääkevastainen.
Meillä alkoi saman tyylisesti: äiti kuvitteli että häntä seurataan, naapurissa tapahtuu kaikenlaista, telkkarista joku katselee/kuuntelee hänen asuntoaan jne. seuraavaksi alkoi asioiden unohtelu (ei muistanut että auto oli myyty) ja jatkuva kysely samoista asioista. Aluksi epäiltiin mielenterveyden ongelmia, mutta niitä ei löytynyt ja nyt (7v myöhemmin) epäillään etuotsalohkon degeneraatiota. Mulla ei valitettavasti ole mitään vinkkejä, kun että koita saada hänet lääkärille (vaikka yleislääkärille ensiksi), mene mukaan ja yritä saada selitettyä tilanne. Sain itse jonkun sellaisen omaisen huoli -lapun johon sai kirjoittaa huolet, jolloin äiti ei kuullut mitä kaikkea kerroin.