Olen huolissani muististani. Isälläni on Alzheimerin tauti. Äidilläni oli myös muistisairaus, jossa oli Alzheimerin piirteitä. Työssäni tulee jatkuvasti vastaan keskusteluja, joissa totean etten ole kuullutkaan aiheesta. Toiset keskustelijat väittävät että " olihan tästä puhetta. Etkö muista..." No en. En muista. Työhöni liittyy asiakaspalvelua. Unohdan asiakkaideni nimiä, kasvoja en saa mieleeni ja kuitenkin olen hoitanut kyseisen asiakkaan asioita kenties jo edelllisellä viikolla. Työni on kuormittavaa. Minulla on monta vastuualuetta, joita hoidan. Osa suurempia osa pienempiä. Tunnen että työtä on liikaa. Se hajottaa ajatteluani. En voi keskittyä kunnolla oikein mihinkään. Välillä itkettää vaikka pidän työstäni. Pelkään että pahenevat muistamiseen liittyvät ongelmat aiheuttavat virheitä työhöni... tämä on aika jäätävää....

Olen ajatellut, ettei muistini oikeastaan tuota minulle nykyään ongelmia, koska taustalla on sellaisia muistamattomuuden aiheuttamia kokemuksia, että siihen verraten muistini nykytila on hyvä. Minulle kävi nimittäin niin, että kuormittava elämäntilanne ajoi pahimmillaan lähimuistin siihen tilanteeseen, etten pienen pientä hetkeä saanut kahta sanaa pidettyä mielessäni.Se kuormitti melkoisesti, kun silti yritin selviytyä vielä työssänikin. Onneksi niin pahana tilanne ei pysynyt kauaa ja sairaslomaakin tarvittiin välillä.

Lisäkuormitusta aiheutti muistiltaan terävät ihmiset, jotka selvästikin olivat kauhuissaan tilastani ja ihmettelivät miten ylipäätään arjestani selviydyin. Myöskään huumori, jonka avulla koitin luovia eteenpäin, oli joidenkin mielestä sopimatonta.

Arkeeni kuuluu edelleenkin lukuisia unohduksia ja huolimattomuuksia. Esimerkiksi eilen tein kalenterimerkinnän väärälle viikolle ja joskus kun etsin jotain tarvitsemaani tietoa, olen ensin aivan ymmällä mistä sen löytäisin. Sitten kuitenkin,  jos annan itselleni aikaa, asia putkahtaakin mieleeni ja ihmettelen miten en nyt tuota ollut muistaa. Työyhteisössäni naureskellaan hyväntahtoisesti, kun unohtelen eväitäni, neuletakkia, huivia… milloin mihinkin. Huolen täyttämiä hetkiä koen silloin, kun kateissa onkin puhelin tai avaimet!

Ystäväni tietävät muistuttaa ennalta sovituista asioista. Elän hetken kerrallaan ja jos en tutki kalenterimerkintöjäni saatan unohtaa autuaasti mitä, missä ja milloin.

Olen yrittänyt kehitellä apukeinoja muistini tueksi, mutta niistä monestakaan ei ole vielä tullut rutiineja elämääni. Pyrin ainakin säilyttämään tärkeät asiat aina samoissa paikoissa. Avaimet, puhelimet, laskut, ajanvarauspaperit… Näin niistä jää pysyvä muistijälki ja myös automaattiohjauksella toimiessani ne päätyvät kuin päätyvätkin usein oikeisiin paikkoihin.

Millaisia keinoja sinä olet löytänyt muistisi tueksi?

Hyvä teeoo… tuo asiakkaitten nimien unohtelu on tosi tuttua minullekin. Näkömuisti on tähän asti ollut parempi, mutta viime aikoina siihenkin on tullut epävarmuutta.

Oletko jo ollut muistitutkimuksissa? Varmasti olisi hyvä varmuuden vuoksi hakeutua, vaikka työterveyden kautta. Parempi on tietää kuin elää epävarmuudessa. Asialle voi onneksi kuitenkin tehdä paljon 🙂

Minulla muistiongelmia alkoi ilmaantua jouduttuani aloittamaan erilaisten kipulääkkeiden käytön kroonisen kivun hoitoon. Joudun käyttämään useita eri lääkkeitä, joista suurimmassa osassa on punainen kolmio lääkepaketin kyljessä. Ne aiheuttavat paitsi jatkuvaa väsymystä, myös monenlaisia elämää hankaloittavia muistiongelmia. En selviäsi arjestani ilman kaikenmaailman muistilappuja, kalenteria, puhelimen hälytystoimintoja ym. ym. Kuten sinulla MuTuLe, minunkin arkeeni kuuluu jatkuvasti lukuisia unohduksia ja huolimattomuuksia, enkä todellakaan selviäisi ilman kalenteriani, jota säilytän jatkuvasti näkyvilläni. Välillä muistin kanssa ilmaantuvat ongelmat huolestuttavat minua todella paljon, pelkään miten tulen pärjäämään vanhempana, jos jo nyt 45-vuotiaana muisti pätkii näin pahasti. Toivon hartaasti, että lääketiede voisi kehittää tulevaisuudessä lääkkeitä parempia keinoja kroonisen kivun hoitoon. Siihen asti turvaudun ilomielin ja häpeilemättä kaikkiin mahdollisiin nykyteknologian tarjoamiin muistin tukikeinoihin. 😊

Hei Teeoo. 🙂 Minäkin kannustaisin sinua hakeutumaan työterveyteen kertomaan noista muistinongelmistasi. Työterveydellä on käytössään testejä, joilla muistiasi voidaan tutkia ja selvittää mistä mahdollisesti on kyse. Ymmärrän kyllä, että koska molemmilla vanhemmillasi on muistisairaus, voi olla pelottavaakin lähteä selvittämään omaa tilannettaan, mutta on kuitenkin varmasti parempi saada ajoissa selville, onko sinun kohdallasi kyse varsinaisesta muistisairaudesta, vai kenties joistain muista tekijöistä, jotka voivat vaikuttaa muistamiseen. Älä siis suotta jää yksin epävarmuuteen ja pelkoon, vaan hae rohkeasti apua.