Kun mikään ei riitä ja konstit on loppu
Äitini lähentelee 90:ä ja minä 70:ä. Tilanne on se että isäni menentyi muistisairauteen parisen vuotta sitten, loppuajan asui hoivakodissa. Isäni sairasti 7 vuotta. Koko tämän ajan olen auttanut vanhempia kaikissa mahdollisissa asioissa, vein kauppoihin, lääkäreihin, apteekkiin, optikolle, tein lumitöitä, pihatöitä, hoidin pienet sisähommat, maksoin laskut, hoidin kaikki viralliset asiat konttoreissa ja netissä, istuin monesti vuorokaudet ympäriinsä sairaalan päivystyksessä isän tai äidin takia, ylin yötä vanhempieni luona vahtimassa isää kun äiti joutui sairaalaan, kävin ostamassa äidille/isälle tarvittavia tavaroita ja vein ne heille. Kun sitten isä kuoli hoidin kaikki viralliset paperit perunkirjoitusta varten, vakuutus-, sähkölasku-, vakuutus-,jätemaksut ja verotietomuutokset. Elikkä kaikki mahdolliset asiat olen hoitanut, koska äidilläni ei ole nettiä ja eikä älypuhelinta.
Olen alkanut huolestumaan äidin terveydestä, koska koko tämän isän sairasteluajan hän on alkanut haukkumaan ja syyttelemään minua kaikista mahdollisista asioista. Aivan kuin hän saisi yht’äkkiä jonkun kohtauksen puhuessaan puhelimessa ensin normaalisti tai hänen luonaan kahvia juodessa. Jokin pienikin väärin sanottu sana pistää hänet aivan raivon valtaan ja se ei lopu ennenkuin lähden pois tai on katkaistava puhelu. Tämän jälkeen emme taas ole yhteydessä kuukauteen, koska hän olettaa että kaikki on minun syytäni. Myös hänen näkemät harhanäyt huolestuttavat, koska hän pitää niitä ihan todellisina. Pelkästään masennuksesta tässä ei kyllä ole, vaan jotain muutakin, mutta mitä.
On kyllä ehdotettu lääkärille menoa, mutta se on vaivan turhaan äitini mielestä, hänhän on aivan terve omasta mielestään.
Mitä tulisi tehdä ja voinko minä itse yleensäkään tehdä mitään, koska tuntuu että äitini jollain tavalla vihaa minua tai ainakin syyttää mielikuvituksellisista asioista.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: Lyhentänyt ja tarkentanut tietoja