Heippa

Olen kuullut ja kuulen yhä sisäisiä äänniä. Ne ovat pikemmin ohjaavia ja viisaita ohjeita miten toimia missäkin eri tilanteessa.

Ilman niitä sisäisiä äänniä. olisin ollut hukassa itseeni kanssa.

Olen käyttänyt sisäisiä äänniä "Sydämen äänniä" jotka ovat itselleni ollut kyseisinä elämän tilanteessa ollut kullan arvoisia ohjeita. Ne ohjeet olen sisästänyt itselleni enkä ole niistä paljon muille puhunut enkä koe tärkeäksi puhua.

Olen neuvonnut omia lasten että kannattaa kuunnella mitä sydän sanoo koska se on ohje omaan elämän polkuun.😍

häkkiensärkijä kirjoitti 3.10.2016 19:10

Heippa

Olen kuullut ja kuulen yhä sisäisiä äänniä. Ne ovat pikemmin ohjaavia ja viisaita ohjeita miten toimia missäkin eri tilanteessa.

Ilman niitä sisäisiä äänniä. olisin ollut hukassa itseeni kanssa.

Olen käyttänyt sisäisiä äänniä "Sydämen äänniä" jotka ovat itselleni ollut kyseisinä elämän tilanteessa ollut kullan arvoisia ohjeita. Ne ohjeet olen sisästänyt itselleni enkä ole niistä paljon muille puhunut enkä koe tärkeäksi puhua.

Olen neuvonnut omia lasten että kannattaa kuunnella mitä sydän sanoo koska se on ohje omaan elämän polkuun.😍

Ompa hienoa kuulla, että äänet ovat olleet sinulle näin positiivinen ja merkittävä kokemus.
Olisi todella kiinnostavaa kuulla lisää siitä, miten äänet ovat erilaisissa tilanteissa auttaneet sinua.

Heippa

Voin vaan kertoa sen että kun elämässä varsinkin nuoren tytön teinitytön elämässä elin niin se Sydämen äännen sanoma koski sitä hetkeä ettei yksin jäännyt nuori olisi seonnut tai tehnyt pahempaa niin Sydämen äänni kehoitti toimia mitä kyseiseillä nuoruushetkellä olisi viisaista tehdä. Siinä Sydämen äännen lauseen sisästi niin hienoja ajatuksia ja toimia ja se auttoi minua kyseisella elämäntilanteessa etten olisi tehnyt vääriä ratkaisuja.

Sydämen äänni myös ohjailli minua ja kertoi miten toimia ja elää että saisin suoritettu nuoren tytön velvollisuudet niin vanhempien että mitä opiskelu aikaa sujuisi.

Voin myös sanoa tänään ja nyt että se oli myös erittäin vaativa ja minun oli pysyttävä niissä ajatuksilla ja teoilla että ohjeitani toteutuisiin.

Olisi niin hienoa jakaa mutta suojaan itseeni ja rajaan nykypäivänä ettei tarvitse yleisesti muut tietää . Olen siitä oppinut aikaa myöten

Yhä tänään päivänä kuuntelen omani sisäistä ääntäni eli Sydämen ääntä.

Opin lapsena kuunntelemaan omani Sydämen ääntäni. Ja yhä kuuntelen koska se ohjaa minun elämäni aste aste eteenpäin kohti parempaa sisäiseen rauhaan ja tasapainoiseen oloon.

😍

Häkkiensärkijä, kiitos kokemustesi jakamisesta.

Keskiviikkona 12.10. klo 18 - 19:30 on Moniäänisten ensimmäinen chatti täällä Tukinetissä!

Tule ihmeessä mukaan, jos elämääsi kuuluvat mielen sisäiset äänet tai muut poikkeukselliset aistikokemukset.

Onko se moniäänisten chat joka viikko, ja kuinka pitkään?
Ensimmäinen kerta oli kauhea kokemus! Nukuin huonosti sen jälkeen, ymmärsin ehkä liikaa
muita, ja sain siitä sitten traumoja, kuin minulle käy noin aina kuin en kykene sulattamaan
enempää ääniä, saan traumoja.
Miten siihen kykenee suhtautumaan neutraalisti jos toinen kertoo äänistänsä?🤨

Minä olen oppinut olla puhumatta äänistäni, kun olen liian monta kertaa törmännyt ihmisten ymmärtämättömyyteen ja siihen kuinka he oikein kavahtavat taaksepäin, jos sanot, että sain sellaisen ja tälläisen näyn tai sisäinen ääni sanoo näin. Selkeästi näkee, kuinka he miettivät mahtaako minulla olla lääkitys kohdallaan? Niin muuten, vaikka minulla on lääkitys niin miksi sekään ei suitse minusta näitä näkyjä ja sisäistä ääntä? Ovatko ne lääketiedettä vahvempia?

Minä olen vähän huonosti onnistunut tavoittamaan vertaistukea puhelimitse, olen 2 kertaa
joutunut perumaan soittoaikani, ei minusta johtuvistä syistä vaan terapiasta johtuvista
syistä. Vertaistuki ryhmässäolen käynyt pari kertaa. Ja osallistuin live-ryhmä tapaamiseen.
Kokemukseni ei ole pitkältä ajalta, ja minulla on kummallisia kokemuksia sen vaikutuksesta,
toisaalta hyviä, toisaalta huonoja, vapauden tunteita, ja ahdistavia muistoja menneisyydestä
ajalta jolloin en tullut toimeen oikein hyvin itseni kanssa, äänieni kanssa toimeentulemista
en edes harkitse kuin en saa niiltä mitään positiivistä palautetta.
Minulla on kyllästyttäviä ääniä, jotka eivät viitsi edes kunnolla vittuilla minulle, ja siitä syystä
minä olen niiden kanssa välillä suorastaan kusessa, oikein kunnolla. Jos tietäisin milloin ei
sais luottaa niiden hyväntahtoisuuteen noin paljoa, en olisi ehkä aina yhtä kusessa.

Olen saanut vertaistuesta apua. Vertaistuki on hyvä, kun saa olla omana itsenään ja olla juuri sellainen kuin on. Voi kertoa sen mitä haluaa. Tekeminen yhdessä muiden samanlaisia kokemuskia omaavien kanssa on myös ollut hyvää vertaistukea.

Mielestäni tällainen vertaisten toiminta on tuonut lisää hyviä kokemuksia tämän äänien kuulemisen puitteissa. Ei tarvitse pelätä kertoa äänistä ellei halua, eikä tule leimatuksi vaikka kertoisikin. Vertaistuki on ollut vapauttavaa.

Olen tullut hieman rohkeammaksi; en tosiaan ole koskaan ollut mikään "ryhmäihminen". Onneksi nyt on yksi ryhmä, johon tulee lähdettyä. On hyvä nähdä muita saman asian kanssa kamppailevia ja todeta, etten ole yksin tämän asian kanssa.
Olisi varmaan ollut jo aikaisemmin itselläni tarvetta tällaiselle ryhmälle, koska jos esim. menisi ryhmään, joka on masentuneille, niin sitten kuitenkin on ne äänet, josta olisi myös tarve puhua ja tiedä sitten, tulisiko em. ryhmässä puhutuksi niistä kummiskaan ja kun äänien kuuleminen kerran on mun ominaisuuteni, niin pitäähän siitäkin jossain saada puhua.
Äänien kuuleminen voidaan yhdistää niin negatiivisiin asioihin, että siitä "ulkomaailmassa" pitää visusti suunsa kiinni.
Olen huomannut sen, että vaikka käyn ryhmässä, en silti oikein voi sanoa sitä, mitä ne äänet sanoavat ja ei kai se ole tarkoituskaan. Voin yleistää, että ovatko olleet hyviä vai huonoja.
Kyllä on ihan vaan positiivisia kokemuksia. Mukava nähdä ihmisiä. 🙂👍

Itselläni on positiivisia kokemuksia vertaistuesta. muutama valittu sana aiheesta joka vaivaa vaikka lyhyenkin aikaa helpottaa oloani kun ne on sanottu. ja mahdollisuus keskusteluun aidosti ihmiseltä ihmiselle on hyvä tapa jakaa kokemuksia. Suosittelen.

Vertaistukiryhmästä saa parhaimmillan tukea, hallitakeinoja äänille ja paikan jossa voi vapaasti keskustellä äänistä, sillä sinun ei tarvitse selittää siellä miksi olet tullut ääniä kuulevaksi, käydä koko historiaa läpi jollet halua, vaan voit puhua miltä nyt tuntuu. Kaikilla on sama tilanne, kuulee ääniä ja voi puhua niistä vapaasti ja saada tukea muilta vertaisilta.🙂

Entäs kun jää sellainen olo, että muut pitää mua pösilönä ja pakanana?

Vertaistuki on hyväksi, kun saa muilta samanlaisia asioita kokeneilta kuulla kokemuksia ja ehkä hallintakeinojakin. Vaikka kuuleekin ääniä, niin ei ole yksin asian kanssa, vaan on muitakin äänien kuulemisen kokeneita. Yhdessä keskustelemalla saa tukea ja voimaantuu.

Sepä se. Mutta vertaistuki yleensä on psyykkisiä ääniä kuuleville eikä esim. omaan kulttuuriin ääniä kuuleville.
On jotenkin hyväksyttävämpää kuulla harhoja kuin että kuulee näkyjä. Pitäisi itseään muuttaa ryhmään sopivaksi ja olla harhainen ääniä kuuleva eikä just mitä itse on.

Kuitenkin, jos menisi kulttuuriseen vertaistukiryhmään, ei siellä mitenkään käsitteltäisi näkyjä vaan yritettäisin syvemmin mennä sinne näkyjen maailmaan. Mikä olisi ehkä pelottavaa eikä ainakaan mulle sopivaa.