Yhä olen aikalailla hukassa tämän sivuston kanssa ja en löydä ihmisiä, joiden kirjoituksia luin. Kaunis ilma ulkona, tuulee kuitenkin. Kukkiin vaihdoin vähän multia ja sain kateille tilattua eläinlääkärin. En sitä, jonka lomalta paluuta odottelin kk kaupalla. Maanantaina soitin, niin vastaajassa oli viesti, että sairaslomalla, toistaiseksi..Otti pannuun kunnolla, koska olisin voinut viedä katit jo aikoja sitten toiselle eläinlääkärille. No, Torstaina mennään rokotuksille ja Masterin peukkukyntä tarkistamaan, joka kasvanut ihon alle ja en uskalla epävarmoilla kourillani leikata, kun ukko kiskoo käpälää pois..Äänestämässäkin pitäisi käydä, ennakkona. Ei ole epäilyä puolueesta.
Laittaako kukaan rairuohoja pääsiäseksi? Antakaa hyviä vinkkejä kuinka saisin nousemaan paria kortta enenmän?
Taas ihmettelen ihmisten suunnatonta lapsellisuutta, jos posti jaetaan vahingossa väärään laatikkoon, niin ei sitä laiteta oikeaan. Avataan uteliaisuudesta ja sitten laitetaan roskiin. Tyyliin kiusa se on pienikin kiusa. Mutta eipä mitään edestään löytää tekemänsä. Mitään fiksua käytöstä en tietyiltä ihmisiltä odotakkaan. Kumpa tietäisivät kuinka heistä kylillä puhutaan. Ja siihen en ole kyllä syyllistynyt vaikka minulle on sanottu, että tiedäthän.. Minä en jatka puheita enkä juoruja. Itsekseni hyrisen, että niin vaan muutkin tietävät.. En osoita tätä kenellekkään tietylle, että turha minua syytellä. Tälläistä tapahtuu pienissä ympyröissä ympäri maata.
Järkyttäviä nuo maastopalot maailmalla. Tuli niin tuhoava voima. Toivottavasti saisivat alueet rankkasateita, että hellittäisi.
Jotenkin tänään marketissa heräsin siihen, kuinka kauheasti hinnat ovat nousseet ja se, että kuinka pakkauksen sisällöt pienentyneet. Eläkkeet ei vaan nouse. Tai kohdallani työkyvyttömyyseläke, ei siis virallinen vanhuuseläke.
Oli niin mukavan lämmin, kun aurinko porotti. Sitten taivas meni paksuun valkoiseen pilveen. Heaven tykkäsi ja otti ulkoilma kauneusunet. Vaan kuinka ihmeessä täydellinen voi aina vaan kaunistua?
Pikkuisen leikoin ylikasvaneita oksia ja varmaan niistä siitepölyjen rippeet meni henkeen oikein urakalla. Ja Tohveli katti piti seuraa. Piti katsoa, ettei häntä vahingossa lyhene. Ja tietysti ruohorobo bongasi ja tuli pyörimään siihen.
Yritin asiakaspalauttaa yhtä pakettia, mutta virkailija tivasi jotakin nroa sille? Pakkauksessa ei ollut mitää lomaketta mukana. Googlailin ja löysin yhden nron, huomenna uusi käynti.
Järkyttävä olo, kun kaikki jäsenet kuin keitetty makarooni. Tuntuu, ettei jalat kanna yhtään alla. Sokereista ei johdu, koska ovat normitasolla. Mutta jouduin aamuyöllä ottamaan puolikkaan Oxaminin. Tässä sitä ollaan. Onneksi sain asiat hoidettua. Eiköhän voimatkin palaa.
Taas Oxempicista kauhuotsikoita. Varmaan jonkun sellaisen toimesta, joka käyttänyt laihduttamiseen. Minusta diabeetikolle se toimii hyvin. Itsellä ei ole mitään vastaan. Sain laskea perusinsuliinia ja pikainsuliinia en tarvitse ollenkaan.
Ei käyneet siilit eilen ollenkaan. Koskemattomat lautaset aamulla. Jokohan hekin jatkoivat matkaa omille reviireilleen. Ikävä jäi.
Olipas sade. Nyt näyttää pikkuhiljaa loppuvan. Kyllähän luonto tarvitsee vettä. Säälitti meidän oravamaamo/odottaa poikasia, kun oli ihan märkä. Sama tikka. Se haaveilija.
Illalla Pierre katti nukkui kuistilla. Kuivasin pyyhkeellä, annoin ruokaa ja puhelin, että juokse heti kotiin kun sade hellittää. Taisi olla yötä kuistilla. Aamulla olisi väkisin tullut sisälle. Voi, kumpa voisinkin. Tilaa olisi. Mutta en minä voi tehdä sitä hänen perheelleen. Enkä Heavenille. Minulla on ajatus, kenen kissa olisi, mutta kun en kehtaa mennä ovelle. Haluaisin kertoa, etten ota sisälle. En ole houkutellut. En ikimaailmassa tekisi pahaa. Tai Heaven. Aloin ruokaa antamaan, ettei saisi pöpöjä siilin lautaselta. Pierre on rakas, oli nimensä vaikka Pekka tai Eemeli. Pelottaa aina se, että ilkeämieliset ihmiset selittää heidän mieluistaan totuutta. Kertoisin myös, ettei koskaan ole tehnyt pahaa. Ei vaaninut lintuja, pissinyt kukkapenkkiin tms. Saa olla kuistilla tuolissaan, jossa pehmeä viltti. Mutta kuinka kehtaisi mennä..jos ei olisikaan oikea koti tai jos olisi ehtinyt jo kuulla valheellisen tarinan.
Eilen iltapäivällä Heaven sai kauhean epilepsiakohtauksen. Kyllä pelotti. Ajattelin, että oma sydän pysähtyy. Ei siinä auta muuta kuin pidellä sylissä ja rauhoitella. Oli kokemusta, koska isä Masterilla oli epilepsia vanhenmalla iällä. Oli myös lääkitys, mutta eihän se aina suuhun mennyt. Kohtauksen jälkeen tuli väsy ja nuokkui vieressäni sohvalla. Koko ajan piti minun seurata hengittäähän.. Sitten kun väsy oli pois tuli kauhea nälkä. Täysin samalla tavoin meni kaikki kuten isällään. Mutta silti se on niin kauhea paikka.
En uskaltanut oikein nukkua yöllä vaan piti vähän väliä tarkastaa onko kaikki hyvin. Nyt on aivan normaali, mutta se kauhu jäi itselle ja on varpaillaan aivan koko ajan. Kun en tiedä mikä sen laukaisi. Masterilla se oli selkeästi tietyt äänet. On aivan kauhea oli itsellä, koska taas.. ja kuitenkin se toivoe, ettei tulisikaan.
Hyvin mennyt. Koitan minimoida kaikki mahdollisen, joka voisi taas laukaista. Koko ajan se pelko istuu olkapäillä kuitenkin.
Saas nähdä tuleeko ukkosmyrsky. Kovasti kerää pilviä ja jotenkin ilma tuntuu sellaiselta. Ei Heaven viihtynyt ulkona. Hänen ehdoillaan ulkoillaan.
Ihanat mäyräkoirat Sulo ja Sisu kävivät puhuttelemassa. Suloisia ja niin kilttejä.
Pikkuisen nuutunut olo, kun tosi huonosti nukuin. Tuntui kuin tupajumi olisi jalkoja järsinyt. Ne on nämä kosteat kelit. Onneksi alkoi kipulääke auttaa.
Hyvä ulkoilu Heavenin kanssa, kun aurinko paistoi mukavasti.
Kosteat kelit jatkuvat. Varmaan koko loppu viikon. Vai jospa alkoikin syksy kerrasta?
Oli Heavenille ylläri, kun mentiin valmiina kuistiulkoilulle, niin Pierre makoili tuolissaan. Pikkuisen pelkää Heavenia, joka vaan katseli et taasko tuo jaloissa pyörii?
Näin jotakin aivan kauheaa painajaista yöllä, johon heräsin ja pissatti aivan kauheasti, mutta tuntui, etten uskalla nousta sängystä. Pakkohan se oli nousta. Sitten palatessa oli oikea voittajan fiilis, että eipäs mitään tapahtunutkaan.
Tulipas tehtyä eräskin hokkuspokkus, että sain Heavenin vatsan toimimaan. Täällä, kun ei ole paikkakunnalla eläinlääkäriä niin vaan. No, loppu hyvin kaikki hyvin. Taisi karata itku pelkästä helpotuksesta itselläni. Onneksi eilen osui silmiin se juttu, ettei suositella antaa kissoille raakaa kanaa..lintuinfluenssan takia, varotoimena..olin meinaa ajatellut ostaa broilerin jauhelihaa pakkauksen ja puolittaa Heavenin ja Pierren kesken sen. Nyt jätin ostamatta. Ja osuipas silmiin jälleen se, että vapaana liikkuva kissa on periaatteessa vapaata riistaa. Niinpä. Mitä tuohon sanoisi? Täällä maalla, me ollaan Heavenin kanssa ihme, koska ulkoilemme vain ja ainoastaan valjaissa. Niin myös Master aikoinaan. Ja ennen heitä aivan tavallinen kotikissani. Minulle se ei ole koskaan ollut ongelma. Aina on järjestynyt aikaa ulkoilla heidän kanssaan. Mutta ymmärrän, ettei se lapsiperhearjessa aina ole mahdollista, jos työssäkin käy.
Pakko hiukan puolustellakin. Niin kauan, kuin olen tässä asunut pihallani on poikennut vapaina kulkevia kissoja ja ei koskaan ole mitään harmia ollut. Kun heille antaa rakkautta ja huomiota, saavat linnutkin olla rauhassa. Se, että kissat ulkoilisivat vain valjaissa, ei tule koskaan tapahtumaan. Vaikka mitä pakollista rekistöröintiä yms tehtäsiiin. Ihmiset ei vaan oikeasti välitä. Sehän on VAAN kissa. Saatu ilmaiseksi tuttavantuttavalta. Eihän sille tarvitse puhuakkaan, saati silittää. Kyllä se metsästää ruokansa. Joo, voisin jatkaa loputtomasti. Herkkänä sieluna sydämeni itkee jokaisen kaltoinkohdellun ja unohdetun puolesta. Mutta, kun en voi yksin pelastaa maailmaa.
Järkyttävä ilmankosteus sisälläkin, vaikka kuinka ilmanvaihto päällä. Puhumattakaan sisällä. Tuli vettä urakalla. Ja ei kai tämän pitänyt se sateisin päivä olla? Olikos se huomenna? Ukkonen ei täällä onneksi ole jyrissyt. Eikä ollut kauheita tuulenpuuskia, vielä. Maanantain +30 helle kauhistuttaa jo valmiiksi. Ei se taida olla kuin yhden päivän helle, mutta kuitenkin.
Pierre reppana oli tullut sateesta huolimatta. Oli aivan, kuin uitettu. Kuivasin pyyhkeellä turkkia. Pikkuisen katsoi, että tuollaisella vaaleanpunaisella...hänhän on mies.
On menossa taas aika, jolloin tuntuu, että alla juoksee muutama ylimääräinen jalkapari. Olisiko superkuun aiheuttamaa? Kuuhulluus? Vaikka en ole vilaustakaan kuusta nähnyt.
Ja taas omaa tyhmyyttäni hankin unettoman yön. Olisi pitänyt tajuta, jo monta kertaa asian kokeneena, että leffa Doors menee niin ihon alle, ettei mitään rajaa. Jumaloin Doorsin musiikkia, Jimin runoutta. Sitä villiä sielua, joka eli enenmän, kuin mieheen mahtui. Ja, kyllä, olen yksi niistä, jotka eivät usko Jim Morrisonin olevan kuollut. Jim sai kaikesta tarpeekseen ja katosi. Aloitti uuden elämän. Kai tämäkin osa hulluuttani? Olen käynyt hänen haudallaan. Nk kuolinpäivän tapaamisessa, jolloin vielä annettiin fanien kokoontua haudalle ympäri maailmaa. Nykyäänhän siellä on vartiat, koska oli paljon häiriöitä. Voi hullua nuoruuttani. Nyt on jäljellä muistoja. Yhtään katumatta.
Heavenin piti mennä makoilemaan litimärälle nurmikolle. En minä voi kaikkea kieltääkään. Kuivattiin sitten tassut ja masu.
Meidän oravamamma on varmaan synnyttänyt, koska nisät niin selkeästi näkösällä. Annan pähkinämurua syötäväksi, että saa perheen elämänsyrjään.
Toistaiseksi ei ole satanut, ukkostanut eikä myrskynnyt. Aikalailla ahdistaa tuo uutisointi kauhean myrskyn saapumisesta.
Kova ilmankosteus ja meinaa henki pihistä. Huomenna pitäisi olla yli +30 ja sitten iskeä myrsky? luulen, että heikkenee ennen meille saapumistaan. Toivotaan ainakin. Pitää aamupäivällä varmuudeksi keräillä mahdollinen lentävä roina suojaan. Ja muutama kukka-amppeli myös.
Heavenia kävi yksi sukulaishaukku katsomassa. Haukkua kiinnosti, että miksi tuo ei tule leikkimään...Heaven vaan vilkaisi. Pitää olla suht iso rotu, että Heaven innostuu. Sama oli Masterilla. Bernin paimenkoira oli Masterin ystävä, joka aina karkasi pihaltaan meille. Muistan, kuinka Master suri, kun haukun vuodet loppuivat, eikä enää tullutkaan.
kiitos ajatuksistasi
tosi voimakasta että olet käynyt
Jim Morrisonin haudalla
mistä katsoit doors-elokuvan?
Mukavaa, kun poikkesit. Mikähän kanava se oli..joku näitä perusilmaiskanavia oli mistä katsoin leffan.
Nuorena maailma oli aivan erilainen kuin tänä päivänä. Uskalsi matkustaa huoletta. Ja oli kaikenmaailman halpalentoja. Interrail korttia..se on vieläkin. Ja kun asui kotona silloin sai laittaa palkkansa reissuihin ja kokemusten hakuun. Tänä päivänä en varmaan uskaltaisi matkustaa mihinkään.
Ollaan odoteltu Heavenin kanssa myrskyä ja korjailtu suojaan kaikki mahdollisesti lentävä. Kovia tuulenpuuskia. Yöllä oli satanut vettä. Toivotaan, ettei myrsky osu meille. Taisi varjossa olla +23.
Nyt on saapunut kauheat tuulenpuuskat meille. Pikkuisen pelotti, kun Heavenin kanssa ulkoiltiin ja iso mänty taipui, että katkeaako ja kaatuu päälle. Olin koko ajan valmis juoksemaan suojaamaan Heavenia. Vielä ei sada eikä ukkosta. +26 lämmintä. Tuuli toi koivunsiemeniä. Aivan kuin olisi satanut niitä. Voitte kuvitella, ettei ollut hauskaa nyppiä niitä Heavein turkista. No kohta harjataan niin lähtevät mokomat. Kynnet jo sain leikattua. Ilman reikiä, jee.