Ulkoiltiin aikaisemmin Heavenin kanssa, kun pahin paahde ei vielä osunut ulkoilupaikkaan. Omasta halusta Heaven sitten käveli sisälle. Tohveli taas kävi meitä katsomassa. Jännä, kuinka sitten juoksee vähän matkan päähän kosiskelukierimään. Heavenia naurattaa moinen.

Siili odotti taas aamupalaa. On ne suloisia.

Tosi pilvinen päivä, mutta eipä haitannut meitä. Nikkarointi ja naulapyssy otti Heavenin korviin, mutta ei se varmaan enää huomenna vaivaa. Mukavaa, ettei ollut kauhea paahde. En oikein ole superpaahteiden ystävä.

Aivan säälitti, kun olin aamulla korjaamassa yöllisiä siilien lautasia pois, niin toisella olikin syöjä. Hain uutta sapuskaa ja näytti kaiken syöneen. Menin sitten hakemaan lautasta pois, ettei harakat tule, niin siili tulla taapersi aivan jalkojeni juureen ja katsoi silmiin, että et sitten tuonut lisää? Minä hain ja kyllä maistui. Ei ole kuin kaksi siiliä enää, muut jatkaneet omia polkujaan.

Mieliala ei ole kauhean hyvä. No, koska se olisi. Se Masteriin liittyvä asia on kuin suolaa avohaavoihin. Mutta tiedän tekeväni oikein.

Olen aika ihmeissäni, että Heavenille kelpaa Feline ruuat. On meinaa kyseessä kaikkien ronkeleiden esiäiti. Mukavaa näin.

Aivan kaikki voimat on hukassa. Tuntuu, ettei jalat kanna alla ja henkeä ahdistaa, vaikka ei ulkona mikään kauhea helle ole.

Eilinen sen taisi aiheuttaa. Se Masteriin liittyvä asia. En ole vielä valmis sitä avaamaan julkisesti, mutta koin, että se mitä tapahtui oli ihme. Se tuli taivaasta. Mutta samalla se kauhea suru ja kyynelten määrä. Sitä ei voi kuvata. Asia on vielä kesken jonkin aikaa. Sen täytyy olla, että kykenen siihen henkisesti.

Toinen ihme oli Heavenin kakkiminen. Oikeasti, kissaihmiset ymmärtää millainen huoli se on, kun masu kovalla. Olen antanut muutaman kerran psylliumia, jonka sekoitin kuumaan veteen. Annoin jäähtyä hyvin ja ruiskulla suuhun. Täytyy olla se, joka auttoi. Pehmensi masua. Jos joku aikoo kokeilla, muistakaa vain kahvilusikan kärjellinen psylliumia.

Meillä oli hyvä ulkoilu. Oli niin hiljaista. Linnut oli äänessä. Pierre tuli välipalaa kysymään. Ei Heaven piittaa. Pierre kunnioittaa Heavenia ja ei tule lähelle.

Enpäs muista toista noin ihanan hiljaista ulkoilua, kun meillä juuri oli. Vain linnut sirkuttivat. Kahdesti piti pelastautua tuolille, kun ruohorobo tuli. Sillä on aivan varmana joku läheisriippuvuus. Miten aina huomaakin, että ollaan ulkona. Salaisia mikrofoneja, joista nappaa ääneni..heh, vitsi.

Olo ei ole kauhean hulppea, kun jaloissa on jotakin. Tuntuu, kuin eivät yhtään kannattelisi. Sokerit on ok tasolla, en tiedä mistä moinen. Luulotautiako?

Pitäisi edistää Masterin asiaa, mutta, kun sydäntä särkee.

Minua häiritsee tuo, että meidän ministereistä kaivellaan esiin vaikka mitä, lieneekö tarkoituksena saada hallitus kaatumaan? Turhaa porua, vanhoista asioista. No, ei tietenkään rasisimi ole hyväksyttävä asia, mutta se vuosien vanha asia. Eikö Ukrainan asiat pitäisi meitä mietityttää enenmän, kuin vanhojen kaivelut?

Millä perusteella ihmisen kuolinilmoitus on viihdeuutinen? Onko kuolema viihdettä? Ei minusta. Sama mikä ärsyttää on tekopyhyys Stena mursun kuoleman jälkeen. Kuinka nyt muistellaan, että siitäkin vuosi ja täytetään esille museoon?! Olen edelleen vakaasti sitä mieltä, että eläinpelastus kämmäsi pahasti, kun pelastusta ei heti alettu. Odotettiin liian kauan. Joo, narina-Sunnuntai minulla. Ärsyttää vaikka mikä. Pitäisi lakata lukemasta mediaa.

Oli hyvä ulkoilu, hiljaista. Tuuli suhisi, linnut oli äänessä. Ovat saaneet toisen pesueen monet. Aurinko porotti. Tein hiukan rikkaruohohommia, kun olin kukat kastellut ja ajattelin pikkuisen istua. No, ei onnistunut. Heaven halusi ulos. Kun menin hakemaan kauhaa, että laitan raikasta vettä, niin Pierre oli nälkäisenä odottamassa. On varmaan ollut yön ulkona, koska on vetänyt jo 6 latzin annospussia.. Näin ikkunasta, kun söi siilien lautaselta, kun olin nukkumaan menossa. Varmaan nukkunut kuistin tuolissa, ukko pieni. Ei Heaven kauaa viihtynyt, kun halusi sisälle. Vähän ihmettelin, mutta sisällä suoraan pisulle. Hieno prinsessa ei ulos pissi.

Onpas ollut turhan vilkas päivä omaisen terveysasioita hoidellessa. Jotakin hyvääkin, sain ainakin kk:n annoksen Oxempicia. Otan kyllä suurella ilolla sen takaisin. Eri asia vaan kuinka jatkossa sitä saa. En ole ollenkaan ollut tyytyväinen tähän, joka oli tilalla.

Jotenkin tuo ilma pinnaa kiristävä. Taivas mustissa pilvissä satamatta kuitenkaan. Eilen maha alkoi krampata liiallisesta kermamansikkatortusta. Sattui aivan kauheasti. Kyllä piti tehdä vaikka mitä, että meni ohitse. Katsoin ties monennenko kerran Viimeinen partiopoika leffan. Minuun vaan uppoaa Bruce Williksen huumori noissa toimintaleffoissaan. Uusia tuskin enää tulee hänen sairastuttuaan vakavasti. Surullista.

Mieliala on aika alakantissa. Ja kun odottelin parkissa niin alkoi vaan koko elämä itkettää.

Synkeä, kostea päivä. Jos taivaskin itkee minun surullista mieltäni. Ukkonenkin jyrähti muutaman kerran.

On se pakko tunnustaa, että se Psylliun todella toimii Heavenille. Eilen annoin sitä ja tänään sitten vatsa toimi. On niin iso asia meidän elämässä, ettei mitään rajaa.

Kun selviäisi huomisesta, edes jotenkin. Pelottaa se surun määrä joka taas repäistään auki. Tiedän tekeväni oikein, mutta silti.

Minä selvisin. Oli pakko, koska tiesin tekeväni oikein. Kaikki henkiset voimat on loppu ja jalat ei meinaa kantaa alla.

Moni miettii, mitä höpisen. Kun Master jouduttiin nukuttamaan, pyysin hänet takaisin tuhkauurnassa. Sillä kauhealla surun hetkellä en tiennyt, että pitäisi erikseen pyytää, että kansi jätetään auki, jos haluaa sirotella tuhkat joskus. Näin ollen kansi ei liikkunut mihinkään. Ajattelin, etten saa kokonaista uurnaa haudattua mihinkään. Vuodet toi varmuutta, että minun pitää saada se auki. Master ei saa rauhaa. Jostakin sain ajatuksen rautasahasta. Sillä koitin sahata kantta auki. Sain pikkiriikkisen reiän aikaan, josta ravistamalla tuli osa tuhkaa. Se oli vaikeaa henkisesti. Itkin ja ravistin. Koitin isontaa rakoa ruuvimeisselillä osuen kämmeneen ja sormeen. Tuli verta urakalla. Jatkoin silti. Asian vaivasi niin, että syyllisyys kun en onnistu vei yöunetkin. Kunnes yhtenä päivänä tapahtui IHME. Kuinka muuten selittää asiaa. Kansi aukeni siististi kokonaan. Koin Masterin auttaneen siinä. Hänen sieluhan on jo taivaassa. Tuhka vain ulkokuorta.

Tänään levitin Masterin tuhkat. Siunatulle maalle. Olen itkenyt silmäni turvoksiin ja vaikeaa edes nähdä kunnolla. Mutta minä tein oikein. Nyt hänellä on rauha. Minäkin saan rauhan, kunhan suru hillitsee itsensä. Olin todella yksin asian kanssa. Olin velkaa siitä, että Master ja Heaven hakivat minut koomahelvetistä takaisin ihmiseksi. Kuinka moni voi sanoa samaa. Master ei koskaan ollut vaan kissa vaan jotkin pyhää ja suurta. Kun minä olin yksin ja hädässä Master isä ja Heaven tytär olivat ainoat, jotka ottivat vastaan. Minulla ei ole ystäviä. Olen liian herkkä ja omituinen, että kukaan haluaisi olla lähelläni.

Mutta tämä on minun elämäni. En osaa elää toisin. Vaikka kuolisin tuhat kertaa, ei se tunnu samalta, kuin Masterin menetys. Minulla on yhä Heaven. Syy jatkaa elämistä.

voimia sinulle

Hka, kiitoksia sinulle. Kosketti syvälle sydämeen. Sitä aina tuntee olevansa niin yksin surunsa kanssa, kun kuitataan yleensä, että sehän on vaan katti. Master ei ollut vain katti. Hänestä kasvoi sieluuni järkäle.

En ole oikeastaan kyennyt mihinkään muuhun kuin itkemiseen. Heaven on huolissaan, sen huomaa. Master oli hänen isänsä.

Pystyn pukemaan sanoiksi miltä tuntuu.. kuin suuri koura olisi repäissyt palasen sydämestä ja tunnen kädelläni rikkinäiset reunat, jotka valuvat suolaista vettä.

Jos joku haluaa ymmärtää Masteria niin googlaamalla löytyy Pyhän Birman legenda. Koskee myös Heavenia.

Kosteahko keli, muuallakin, kuin sydämessäni. Ulkoiltiin vaan kuistilla. Heaven laski sadepisaroita ja alkoi nukuttamaan.

Minun luilleni ilma aiheuttaa kipuja ja jäykkyyttä. Ja astma ei tykkää ollenkaan.

Pierre ollut kuistilla jo kaksi kertaa. Kuivasin äijää pyyhkeellä. Ei tykännyt huonoa tyttömäisen hempeän ruusuisesta viltistä. Oli kuulemma mukavan lämmin. Tosin myös kuraisten käpälien ei niin hyvä valinta. Pierrehän ei ole minun katti ja en voi ottaa sisälle Heavenin takia ja myös siksi, että hänellä on oma koti. Elättelen aina toivoa, että menisi myös kotiinsa. Mutta samalla ihmettelen omistajia, jotka eivät huutele kattia sisälle tälläisillä sateilla.

Villiinnyin vallan illalla verkkokauppaostoksilla. Heavenille tilasin pinkin toiletin. Ja sellaisen nukkumatunnelin, jossa aivan varmasti itse saan nukkua ja sitten pissiä toilettiin. Meillä on ihan hyvä toiletti, mutta jotenkin se niin masentavan värinen. Saa nähdä oikeasti hyväksyykö Heaven sen.

Oli ihan hyvä ulkoilu meillä. Ei satanut, vielä ja nurmikko oli osin kuivunut hirmuisesta eilisen sateesta.

Minun mieliala ei vaan millään meinaa nousta.

Eilen oravamamma kävi moneen kertaan syömässä. Sitten oli kaksi nuorta tikkaa, jotka nokka auki toisilleen uhitteli. Siili mässäsi rauhassa samaan aikaan. Aikamoinen eläintarha meillä Heavenin kanssa.

Voi pahaa mammaa, kun väkisin suorastaan pakotti litimärälle nurmikolle. Nyt on tassut, masu ja silkkipiiska märät. Koko aamusen satoi ja sanoin kyllä Heavenille, että istuisi tuolilla, johon nostin. Ei käynyt. Mamman syytä, ettei kuivannut nurmikkoa.

Ihan säälitti, kun eilen selitin Pierre katti, että käyn aamulla kaupassa, että olen vasta kymmenen maissa kotona. Katsoin kuistille ennen lähtöä, ei näkynyt. Kun tulin makoili tuolissaan odottamassa. Söi välipalaa ja lähti kotiaan kohti. Oletettua kotia.

Pilvinen taivas. Tuntuu, että syksy saapuisi, mutta Sunnuntainahan pitäisi taas lämmetä. No, kun koetaan uskotaan. Oli hyvä ulkoilu ja neiti itse halusi sisälle.

Postipoika toi Heavenille uuden nukkumapaikan. Kuin ontto donitsi. Saas nähdä hyväksyykö? Minusta tuntuu jotenkin niin pahalta, kun nukkuu pesuvadissa. Tietty oma valinta, mutta silti.

Mieliala on aina vaan maassa, mutta minkäs teetkään.