Parenmalla puolella vatsan kanssa. Sellaista lihaskipua jäljellä, ettei kunnolla saa yskittyä. Pientä verrattuna siihen mitä oli. Olin oikeastaan aika liikuttunut, kun apteekkari minulta kysyi eikö lääkäri sano mitään tuohon ruuansulatusongelmaan. No ei sano ei. Omillani olen kaiken tapahtuneen jälkeen ollut. Enkä rupea anelemaan, koska määräisivät tähystykseen ja siihen en lähde, kun viimeksi meinasin ihan oikeasti siihen kuolla, kun suoli puhkesi.

Kolea tuuli taas ulkona. Mutta sisulla me ulkoillaan.

Taas oli rottaongelmasta paikallislehdessä. Mitähän tuohon sanoisi? No, siivosin maasta ruokintapaikalta kaikki irti lähtevät pudonneet siemenet. Osa jäätynyt maahan. En aio lopettaa siltikään lintujeni ruokkimista ja kahden oravan, jotka tottuneet saamaan ruokaa. Ei ruokintaa voi noin vaan lakata. Se on taas jonkun eukon puheita, joka ei siedä nähdä lintuja ruokittavan. Koko talvena en ole lumessa nähnyt yksiäkään rotan tai hiiren tms jälkiä. Ja loukkuja tai myrkytystä en lähde käyttämään, koska puutarhassani liikkuu monia kissoja.

Palaako mahaongelmat taas...viikonloppu edessä. Mutta en takula lähde päivystykseen isolle kylälle, koska takula ensinmäisenä puhuisivat tähystys. Ja minä en siihen suostu. Pakko siis selvitä, jos kivut palaa. On tämä elämä kanssa yhtä paskaa,

Oli satanut yöllä sen verran lunta, että sai kolata. Jänis oli loikkinut lumella.

Saatiin hyvä ulkoilu ilman neuletta. Yksi karkeakarvainen mäyräkoira meni ohi. Aikamoinen jälkihiki tuli Heavenin nenuun.

Kyllä tuli pahaa mieltä ja paskaa silmille oikein suurina aaltoina. Olin kysynyt nimiä mainitsematta, että onko tietynlaista kotiapua saatavilla, ihmiseltä, joka töissä sairaanhoitoyhtymässä ja joka tuttavani. Mainitsin sitten heille, jonka avuntarpeesta tiesin, kun itse oli valittanut minulle, ettei mukamas saa... Saa tarvittaessa, mutta nyt sittten tuli silmilleni, että älä hyvä ihminen puhu heidän asioista, että leviää kylälle. Asiat leviää pikkukylässä, mutta aika turhaa oli minua nyt asiasta syytellä. Kyllä heidän naapurusto tietää kaikki nämä asiat ihan ilman minua ja remonttimiehet. Kun koko taloa rempataan lattiasta kattoon niin kyllähän ihmiset puhuu ja puhelee ne remppaihmisetkin.

Ja moni varmasti ihmettelee moista rahan surutta polttamista, kun samaan aikaan olisi rahaa ostaa yksityispuolelta se avunantaja. Luuleeko he tosiaan, ettei ihmiset puhu asioista? Ja silti minun silmille tultiin hyvin epäasiallisesti. En jaksa tuommoista, kun en ole pahaa sanaa sanonut. Ja tiedän, ettei ihminen jolle asiasta puhuin ei takula mene kylille asiasta juoruamaan.

Meitä ihmisiä näyttää olevan joka junaan. Aina kohdalleni osuu kaikki paska, kun en suostu uskomaan, ettei asioille löytyisi apua. Ja minä olin oikeassa. Monessa asiassa, olen koittanut neuvoa, mutta kuin tuuleen kusisi. Taidan pyyhkiä kylmästi mokoman ihmisen pois elämästäni. Tarpeeksi kauan olen tukenut ja koittanut ymmärtää, vaikka itse olisin kuinka sairas. Nyt tuli mitta täyteen.

Sitten toinen valittaa, ettei pysty lukemaan whatsup viestejäni, kun ei näe vaan joutuu kysymään muilta apua. Jos en viesti sekin paha. Tosi pitkään valitti, että minun pitäisi ko palvelu hankkia. Nyt on, mutta ei kelpaa.

Ei se ihme, että tulen parhaiten toimeen eläimien kanssa. He eivät heitä paskaa päälleni joka käänteessä.

Miksi saakeli valittaa, ettei saa apua ja kuinka he ei jaksa...kun on rahaa polttaa surutta ja paikkakunnalla olisi yksityistä hoitopalveluakin. Miksi siihen ei ole rahaa, jos mukamas muuten ei saa. Mikä paskapuhetta. Koirakin alkanut oireilemaan perheessä. Se säälittää, muuten olkoot perhana rauhassa. Ei minun tarvitse moista kestää.

Ansaitsen paljon parempaa.

Loppumaton lumisade. Varmaan huomisaamuun saakka kestää. On tämä ollut/on vihoviimeinen talvi. Masentaa. Odotin jo niin aikaista kevättä. Kuten linnutkin.

Pitää huomenna koittaa, jos saisi aikaa lääkärille. Ei vaan oireet mene ohi. Viikon jo vaivanneet pikkuisen eri muotoisina. Mutta ei tämä normaalia ole. Ei ne varmaan minua voi pakottaa tähystykseen? Ja kun niin selkeästi tiedän, että alkoi siitä tuorekurkusta ne oireet.

Voi hyvät kanssakokojat, jos satun vahingossa edes mainitsemaan, että pitäisi tkhon, niin pudottakaa maanpinnalle ja sanokaa kuole kotona, pääset paljon helponmalla. Otat sitä Panadolia joka vaivaan, niin ei tarvitse tunteja jonottaa turhaa.

Yksi vanhempi rouva repesi kunnolla, oli parisen tuntia odottanut aikaansa. Huusi niin, että käytävä raikui hoitajille ja lääkärille. Tosiasioita, en sitä kiellä. Mutta auttaako se kaikkien haukkuminen? Muuttaako se mitään muuta, kuin että varmasti naamasi muistissa hankalana ihmisenä. Minä en huutanut, purin hammasta. Motkotan kotona Heavenille.

Pakkaspäivä. Tehtiin ihan vaan syliulkoilu hetkeksi. Se on jokapäiväinen rutiini meillä. Onneksi Pierreä ei ole näkynyt. Omistajansa ei toivottavasti laske ulos näillä pakkasilla. Haluaisi meille sisälle ja sydäntäni särkee, kun en voi toisten kattia ottaa sisälle. Ja mikä olisi Heavenin reaktio.

Olin tosi kipeä eilisen illan. Ei auttanut Panadol mitenkään ja yhä vaan en tajua miten Panadolin pitäisi tälläisiin oireisiin tehota. Tänään ei vielä ole ollut oireita, mutta koko ajan olen varpaillani odottaen milloin se helvetti taas alkaa.

Luin vähän Putinin joka vuotista puhetta ja pakko ihmetellä, uskooko hän itse todella kaiken minkä sanoo ääneen? Täytyy olla umpihullu. Venäjä ei  aloittanut sotaa?! Todellako? Nyt taistelevat neonnatseja vastaan?

Aurinko pikkuisen vilahtaa pilvien välistä. Kylmiä päiviä tulossa ja kun lauhtuu lunta taivaan täydeltä. Odota tässä nyt sitten kevättä...

Kyllä Turkkia koitellaan, kun eilen taas uusia maanjäristyksiä. Onneksi ainakaan vielä ole ilmoitettu isoista kuolemista. 3 ja satoja loukkaantuneita.

Nyt alkaa olla jo melkein normaali olo. Alitajunta koko ajan kuuntelee, että koskas taas alkaa. Toivotaan, ettei ala.

Nyt on sellainen pakkanen, ettei edes syliulkoilua tehdä, -15 vaikka aurinko kauniisti paistaa.

Eilen aivan säälitti, kun n, 15.30 Pierre tulee hurjaa vauhtia vaikka oli aika kylmä ilma. Kova nälkä oli ja sitten kauheaa vauhtia oletettua kotia kohti. Luulempa arvaavani missä jompikumpi omistajista on töissä aikataulujen perusteella. Nyt ei onneksi ole näkynyt ja toivon totisesti, ettei näillä pakkasilla ukkoa näykään.

Voi kauhea, matkahuolto varmaan lisää minut inhokkilistalle kun tilasin ison lastin pisuhiekkaa. Ne meinaan painaa aivan kauheasti. En tiedä kuinka ovat myöhässä tukilakkojen takia, mutta onneksi on hiekkaa, ettei lopu kesken.

Ensi viikolla Heavenilla on prinsessasynttärit. Pitää ostaa filettä.

Lunta tuhertaa koko perhanan päivä. Niin kosteaa, että kuorutti auton joka paikassa. Siinä sitten rapaat. Onneksi oli hanskat mukana ja jätinkin ne autoon.

Vihaan lunta ja se masentaa suunnattomasti. Unikin taas kortilla iltaisin. Loppuuko tämä talvi koskaan? Ei onneksi Pierre käynyt eilen. Aamulla oli heti ovella. On hän sellainen kullanmurunen. Iso osa perhettä. Pitää antaa filettä Heavenin synttäripäivänä.

Olempas pettynyt srk. Paikallislehti ilmoitti, että klo 12 rauhankelloja soitetaan. Jaa-a muutama kilahdus kuului, siinä kaikki. Yleensä kellot kuuluu tännekin saakka. Rukoushetki piti olla kirkossa sen jälkeen. Ja varmaan olikin. Se on sitten vuosi täynnä sotaa Ukrainassa vain yhden hullun takia joka haluaa olla maailmanvaltias.

Kuulimpas herkullisen uutisen eilen. Jota olen toivonutkin. Mutta saattaa vielä viedä aikaa ennen toteutumistaan. Vielä toinen, jota toivon entistä enenmän. Hyi, kuinka tuhma olen.

Aurinko paistaa kauniisti, mutta pikkupakkanen tuntui tosi kylmältä varjossa, kun Heavenin kanssa ulkoiltiin. Pierre käynyt jo kaksi kertaa.

On taas nukkuminen tosi hankalaa iltaisin. Vaikka kuinka puristaa silmiä kiinni uni vaan ei halua tulla. Rasittavaa. Aamulla nukkuisin vaikka kuinka. Ei ole edes täysikuun aika?!

Linnut kihisee niin kevättä. Ensi viikollahan förntuuli taas lämmittäisi plusasteille. Sitä odotellessa..

Aivan ihana auringonpaiste. Näkyy kaikki pölyt ja raidallisiksi pestessä jääneet ikkunaruudut. Mutta so what. Kuuluu elämään ja aika pieniä huolia. Pakkasta yhä -10 mittarissa. Tehtiin pikasyliulkoilu. Huomenna varmaan mukavampi ilma.

Odotetaan kevättä aivan kauheasti, mutta eipä taida saapua moneen kuukauteen. Vaikka kuinka alkoi jo se kevään merkkejä seuranta. Voikukka? Oikeesti? Eikun olikos Leskenlehti? Anyway, meillä niin kauheasti lunta ettei mitään rajaa. Mutta linnut kihisee heti, kun aurinko näkyy. Eivät tykänneet, kun olin vahingossa ostanut kuorimattomia auringonkukan siemeniä. Olivat hitsi paperipussissa, josta ei asia käynyt ilmi. Ja muuta ei silloin ollut hyllyssä.

Uniongelmat jatkuu vaan. En tiedä mikä vialla? En katso kännyä enää sängyssä tms.

Onneksi Pierre ei ole tänään käynyt. Paleltuisi ukko tuonne.

Järkyttävä valinta Euroviisuksi. Taidan olla liian vanha tajutakseni tuollaista musiikkia. Mutta saattaa se pärjätä. Toivotaan.

Mahtavaa kuunnella, kun joku lintu jo pitkiä liverryksiä päästelee. Talitintti vielä kiireinen ti-ti-ty..  Heti innostuvat, kun pikkuisen lämpimämpi keli.

Kaipaan niin lapsuuden päiviä, jolloin ei kellonajoilla ollut merkitystä. Nykyään sitä on aivan hukassa, kun patteri loppuu rannekellosta. Onneksi sain heti aamupäivällä patterin vaihdatettua ja taas elämä normaalia. Sainkin aika paljon aikaiseksi, kun hieman paremmin nukuin yön.

Jawohl, oletteko huomanneet kuinka kauniisti Suomen liput hulmuaa tänään tuulessa? Vähät mistään Kalevalanpäivästä, tänään on Heavenin synttärit. Tättärää!!!!!!

Mammakin sai päiväkahvin kanssa prinsessakakkua. Namia. Jotkut vaan kaunistuu vuosien myötä. Toisin kuin itse, huoh.

Kauhean kylmä tuuli ulkona ja nollassa mennään. Auringosta ei tietoakaan.

Olen huomannut, että tämä yleisesti lisääntynyt valoisuus ei tunnu sopivan minun päälleni. Potkii vastaan. Sama juttu joka kevät.

Se on sitten Maaliskuu. Pilvinen, mutta lauha päivä. Alkoi jo pieni kihinä rinnassa, että alanko nakkelemaan lumia ojaan. En sitten kuitenkaan. Turhaa hommaa olisi näin aikaisin tehdä.

Nyt alkaa olla pieni käsitys missä Pierren koti voisi olla. Tuossa suht lähellä. Näin kuinka suoraan kurvasi yhden talon pihaan. Kun kehtaisi käydä kysymässä, mikä mussukan nimi on.

Heaven haisteli kovasti ilmaa, kun ulkoiltiin. Minähän olen aina niin tukossa, etten haista mitään. Toivottavasti olivat positiivisia tuoksuja. Alkaa kevät irrotella kaikenmaailman tuoksut.

Eilen taas mietin, millainen ihminen on se, joka viiltelee Ukrainan suunnalla koirien kuonoon Z merkkiä. Se e ole sotaa, siinä suhteessa, kuin sota käsitetään vaan puhdasta, sairasta pahuutta. Jompikumpi iltapäivälehti asiasta uutisoi.

Kauheita tuulenpuuskia taas. Paikkapaikoin tosi liukkaaksi tuuli puhaltanut tien pinnan. Aurinko paistaa hetkittäin, se on mukavaa. Huomenna taitaa tulla lunta ja jääkausi palata. Ei tule kevättä. Sääli. Talitinttikin jo pitkään katseli pöntön aukosta sisälle.

Aamulla sai taas ympäri kylää seikkailla hakemassa postipakettejaan. En tajua miksi eivät enää voisi tulla ärrälle vaan ripotellaan automaatteihin. Sen verran olen invalidi ettei ole niin yksinkertaista paikasta toiseen liikkua. Etenkin kun taas liukasta.

Pierre odotti, kun tulin asioilta, mutta ei kauhean nälkäinen ollut. Se on hienoa, koska silloin tietää, että ollut kotonaan ja syönyt siellä.

Heaven ei tykännyt, kun tuulenpuuskat pyöräytteli silmiin ja korviin. Ja se ikuinen ongelma, ettei ketään näkynyt, huoh.