Taas viihdyttiin ulkona. Perhanan roskansyöjäauto yllätti tulemalla aivan liian aikaisin. Olisi ollut meille ohjelmanumeroa. Muuten ei näy vahingossakaan ketään. Pikkulinnut pitää sellaista hassua kihinää. Mukavaa heillekin, kun ei ole kauheita pakkasia ja muonaa tarjolla. Oravakin kävi syömässä. Komeat korvatupsut. Kaksi heitä on ja mukavaa katsoa, kun leikkivät juoksemalla puunrunkoa ylös ja alas.

Taitaa olla jäätynyttä vettä, kun tulee taivaan täydeltä. Kuuluu sellainen rapina. Hyi, joka tapauksessa. Inhoan lunta ja koko perhanan talvea. Joulusta puhumattakaan. Ei niin pienintäkään joulumieltä. Ei yhtään.

Nyt kävi tuuri, kun ulkoiltiin Heavenin kanssa. Tuttu haukku meni lenkillä isännän kanssa. En meinannut tunnistaa, kun oli paino haukulla pudonnut varmaan aivan normaalille tasolle. Olikin pullukka, kun viimeksi nähtiin. Käsitin aikoinaan, että olisi otettu eläinsuojelun kautta. Iloinen haukku ja olisi halunnut kipaista meillä käymään.

Olen potkinut itseäni henkisesti takamukselle ideasta lähteä aamulla kauppaan, ajatellen, että vähemmän väkeä. No niin oli, mutta ilma. Se oli kaikkien ilmojen esiäiti helvetistä. Tuli vaakatasossa vesiräntää, joka muumioitti auton. Koko ajan oli tuulilasin sulatus ja pyyhkijät päällä. Tiet kauheassa kunnossa, kun ei aurattu ja yhdet tien keskellä kulkevat jäiset renkaanjäljet, joista vaikeaa päästä pois väistääkseen toista autoa. Olipas olipas. Mutta hengissä ja ilman kolareita kotona. Sitten vielä se mikäs sen nimi on ku varottaa, jos menee liian lähelle jotakin..no kun renkaista lunta lensi niin sehän alkoi huutamaan. Onneksi vasta kotipihalla.. Kummasti nosti hien pintaan ja ei edes ollut ryysistä kaupassa.

Lumityöt nyt raskaita, kun nollassa. Lumi painaa. Ja kirottu joulu vaan lähenee.

Ainoa mitä odotan on nelosen Raskasta Joulua lähetys.

Siivosin oikein kunnolla ja vaihdoin uudet, tilaamani matot lattioille. Punainen matto oli lyhyempi kuin kuvittelin tilanneeni. Mutta kyllä silmä tottuu siihen. Nyt saa varoa, ettei kaadu päätyihin, kun matto kauan ollut tiukasti rullalla niin ne päädyt aina käppyrässä.

Onneksi ei vielä sada lunta. Varmaan se alkaa vielä. Kohtuus on tuntematon sana ilmojen valtiaalle.

Eilen tuli jotenkin ikävä tunne uutisesta, jossa tuumattiin Putinin laittaneen katseensa Suomeen ja Ruotsiin Naton laajenemisen takia. Hm..unohtaisi vaan meidät. Mutta taitaa koota uutta tykinruokaa seuraavaa hyökäystä varten. On valmis uhraamaan paljon ihmishenkiä oman hulluutensa nimissä. Toisaalta taas uutisissa sanottiin, että Ukrainalle annetaan vahvempia aseita, koska sota ei lopu muuten koskaan. Jotenkin noin se meni. Eipä taida loppua ennenkuin Putin uhrannut kaikki asevelvollisensa. Kohta vuosi käyty sotaa. Kuinka paljon kuolleita, molemmilla puolilla. Raakuutta ja säälimättömyyttä.

Aamulla söin riisipuuron ja kävin haudoilla viemässä kynttilät. Onneksi oli lapio mukana. Oli tuiskuttanut haudan niin, että yläreuna kivestä näkyi. Aika paljon ihmiset käy tänään haudoilla, kun on kynttilät pitkäpaloisia. Jos en huomenna nousisi sängystä. Äh, pakko Heavenin toiletti siistiä, vaihtaa vedet ja ruuat. Imuroida tuolista käytetyt unet. Ja ulkona seurakunta/linnut odottaa omaa ruokaansa. Eli pakko nousta.

Mietin vielä tuota Ukraina/Venäjä sotaa. Mitä mahtaa Patriot järjestelmä ydinaseelle. Se sillä hullulla on yhä valttikorttina.

Hyvää Joulua kaikille.

Huh, eipä selvinnyt joulusta ilman mustelmia. Onneksi vain niitä. Vaikka kuinka koittaa olla varovainen niin aina sattuu jotakin.

Huikea Raskasta Joulua eilen. Ville Tuomi omaa mahtavaa sex appeal.. en ole aivan varma kuinka tuo kirjoittaa...mutta sellaista huh tunnetta, kun oikein innostui peppuaan heiluttamaan. Toki koko show oli mahtavaa. Kyyneleet virtasi Kimmo Blomin muistolle tehdyn Kehtolaulun aikana. Löytyy youtubesta.

Pahuksen koleaa ulkona. Ei oikein tarjettu kuin hetkki vällyjen sisällä Heavenin kanssa ulkoilla. Heti, kun katsoi ovea mentiin sisälle. On sisäprinsessa.

Se on sitten joulu taputeltu. Sopii minulle. Vielä, kun selviäisi Masterin muistopäivästä ja kaikkien idioottien uudenvuoden paukutuksesta niin johan olisi voiton puolella.

Eilen rusakko pompahteli tielle. Ne ovat pomppineet vankan polun pihan reunaan, josta kulkevat. Kaunis eläin.

Vaihteeksi tuiskuttaa lunta. Ei taida kivut antaa myöten lähetä lumitöihin. Jos lykkäisi aamuun. Eipä niitä kukaan varasta.

Jotenkin kamalaa se kirkon poltto. Ja vielä ovien sitominen kiinni sormenpaksuisella narulla. On siis harkittu teko. En jaksa uskoa hetken mielijohteeseen. Poliisi suht vaitonainen tutkimuksista. Onko tekijä sen toisen palon luota löytynyt henkilö. Mikä ajaa ihmisen tuollaiseen? Pettymys Jumalaan? Eihän Jumala asu kirkossa. Kirkko on vain paikka olla häntä lähempänä. Näin ei uskovana pähkäilen asian olevan.

Pikkuisen taas lunta tuli. Olkoot. Yhä niin kivulias olo. Ei kärsi otsaakaan rypistellä, kun vekki siinä.

Sen verran pakkasta, että syliulkoilu. Ja tietenkään ei ketään näkynyt. Ruokintapaikalla pupuset kaivelleet. OLi aamulla täynnä heidän jälkiään.

Nyt on pakko uskoa, että Master on ottanut uuden hahmon Pierressä. Minun kamerani sekoaa Pierren lähellä. Se on nyt käynyt 4 kertaa. Vahinko voisi olla kerran pari, mutta neljä. En usko kyllä. Ihanaa oli nähdä Pierre. Vetäisi kerralla koko Whiskas purkin. Ja hotki.

Heaven haisteli tuoksuja kuistilta, kun mentiin ulos. Ei vaan näkynyt enää Pierreä. Eikä kyllä ketään muutakaan.

Ompas ollut päivä. Aamuyön tunteina huomasin, että Heaven tarvitsee lääkäriä. Ei mikään ihan kauhea asia ollut, mutta halusin lääkärin tarkistavan. Oli tunneissa mittaa odottaa ajanvarauksen alkua klo 8. Vaan sitten taas törmäsi siihen, kuinka vaikeaa maalla ja etenkin joulun ja uuden vuoden välisenä aikana saada aikaa. Paikkakunnan oma asema lomalla tammikuun puoliväliin. Onneksi sitten sain ajan. Paikkan, jossa oltiin kerran ennenkin käyty. Saatiin kaikki asiat kerralla hoidettua. Paise painettua tyhjiin, kynnet leikattua, munuaiskoe otettua. Painoa oli tullut lisää mikä hienoa. Mutta se saatanan tytär joka aloitti kumealla murinalla, kovensi ärinäksi, pahensi sähinäksi..en kyllä olisi uskonut Heavenista irtoavan moista ääniskaalaa.

Saatiin kipulääkettä ja antibioottikuuri, lääkkeet sieltä mukaan. Nyt ollaan kotona ja kaikki ok jälleen.

OLin jo autossa lähtöä tekemässä, kun huomasin Pierren juoksevan pihaan. Piti mennä ruokkimaan. Voi kuinka marisi minulle taas, vaikka itse oli edeltä aikaansa.

Sydämessä värisee surun sininen liekki. On niin kauhea ikävä Masteria. Jo kaksi vuotta poissa.

Pierre oli jo aamulla ovella. Ja entistä varmempi olen, että  Masterin sielu muutti häneen. Oli niin paljon asiaa Pierrellä. Kyseli kuinka Heaven voi eilisen jälkeen. Väsynyt antibiooteista. Ihmeellä sain ne aamulla annettua ja taisi mennä perille, kun ei näkynyt missään.

Kyllä oli odottavan aika pitkä, kun odottelin lääkärin soittoa Heavenin labroista. Ei kauheasti huolestunut. Puolen vuoden päästä labrat, jos ei vointi huonone.

Antibioottien oton kanssa tuli jo riitaa ja reikä sormeen vaikka koitin tblpihdeillä antaa. Ei vaan onnistunut. Jauhoin sitten muruksi tbl ja sekoitin vesitippaan ja ruiskulla suuhun. Onnistui, koputetaan puuta. En uskaltanut ihan niin paljoa antaa kipulääkettä kun määräsi. Antibiootit jo väsyttävät valmiiksi. Ennen nukkumaanmenoa annoin kipulääkkeen. Taisi nukkua, kun vasta 6.30 herätti.

Kauhulla odotan taas illan paukutusta.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille. Kumpa olisi parempi vuosi kuin edellinen.

En suotta kammonnut paukutusta. Aivan tuvan nurkalla reilu tunti nakottiin paukkuja. Paksu valkoinen savu leijaili katuvalon valossa. Ja se kauhea käry joka tuli sisälle ilmastoinnin mukana. Ei siinä paljoa naapureita ajateltu, vaikka paljon ennen puoltayötä paukutti. Perheellä on pieniä lapsia ja koira ulkohäkissä. Toivottavasti koira ei saanut traumoja. On se luojan kiitos ohitse puoleksi vuodeksi, kunnes venetsialaiset ja taas paukkuu. Jännää oli, ettei mistään muualta kuulunut kuin satunnainen paukahdus. Ei tuollaista sarjatulitusta. Jotenkin epäasiallista, kun meidänkin kylällä Ukrainan pakolaisia. Mutta eipä taida nuorempi väki kunnioitusta tajuta.

Oltiin Heavenin kanssa vuoden ekalla ulkoilulla. Valmiiksi tylsistytty, kun ketään ei näy niin ykskaks Pierre ilmestyi kuistille. Heaven ei ensin huomannut, pikkuisen väsynyt antibiooteista..mutta sitten alkoi äristä. Sain käytyä sisällä nappaamassa lautasen ja muonaa Pierrelle. Uuden vuoden ateria hänellekin. Mukavaa, kun kävi.

Niin se hiljakseen alkaa tämäkin vuosi kulua. Kovia pakkasia tulossa. Pitää laittaa takkaan tuli joka päivänä, jos säästäisi sähkölaskussa hiukan.