Yhä olen aikalailla hukassa tämän sivuston kanssa ja en löydä ihmisiä, joiden kirjoituksia luin. Kaunis ilma ulkona, tuulee kuitenkin. Kukkiin vaihdoin vähän multia ja sain kateille tilattua eläinlääkärin. En sitä, jonka lomalta paluuta odottelin kk kaupalla. Maanantaina soitin, niin vastaajassa oli viesti, että sairaslomalla, toistaiseksi..Otti pannuun kunnolla, koska olisin voinut viedä katit jo aikoja sitten toiselle eläinlääkärille. No, Torstaina mennään rokotuksille ja Masterin peukkukyntä tarkistamaan, joka kasvanut ihon alle ja en uskalla epävarmoilla kourillani leikata, kun ukko kiskoo käpälää pois..Äänestämässäkin pitäisi käydä, ennakkona. Ei ole epäilyä puolueesta.
Laittaako kukaan rairuohoja pääsiäseksi? Antakaa hyviä vinkkejä kuinka saisin nousemaan paria kortta enenmän?
Yllättävää oli, että uutisten mukaan vain 300 ihmistä lemmikkien leipäjonossa. Toisaalta mahtavaa, jos kaikki tarvitsijat saivat apua. Mutta tavoittiko tieto kaikki?
Olen ollut niin ahdistunut ja pahoilla mielin ja joku jossakin kuuli sen ja laittoi minulle sydämen täyteen rakkautta. Ai kuinka? Rakas Pierre, puolen vuoden tutustumisajan juoksi puskemaan jalkojani jaantoi silittää. HerraJumala, kuinka hyvältä se tuntui, kun ansaitsi vieraan kissan luottamuksen ja hyväksynnän. Siis ollaanhan me nähty toisiamme melkein joka päivä, mutta tämä on eka lähestyminen. Kyllä tuli niin hyvä mieli.
Heaven ei tietysti tykkää, kun palanen mamman sydämestä kuuluu vieraalle, mutta kyllä Heaven edelleen on sydämeni valtiatar.
Hyi inhottavaa lunta tullut vaikka kuinka. Ja jotenkin kosteahkoa, että auton tuulilasi ehti jäätyä,vaikka poikkesin pikaiseen kaupassa. Maa tuon irtonevan lumen alla liukasta, että pikkuisen saa varoa askeliaan.
Lintuja aina ilmestyy, kun ilma huononee. Ilmestynyt keltasiruuja ja varpusiakin. Onneksi oli kauraa. Ja Tauno herra siellä nokkii. Kovasti oli pupujen jälkiä ajoluiskassa. Saas nähdä ilmestyvätkö kaivelemaan ruokintapaikalle.
Odotin kovasti uutta sarjaa Missing People, kun siinä oli Ville Sorjonen Virtanen. Kovin oli synkkä vireinen ja ei meinannut uni tulla.
Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille. Toivotaan, että asia pysyykin niin. Ajattelen tässä nyt tuota ärhäkkää naapuria. Ja osaltaan Natoakin. Ei enää tehdäkkään kaikkia omia päätöksiä itse, kun ja jos Natoon päästään. Koko ajan tuntuu lykkääntyvän hamaan tulevaisuuteen. Kiitos vaan Turkki ja Unkari.
Oli ihan lumityöt aamulla edessä. Edelleen satelee lunta, mutta ei juurikaan jää maahan kun ollaan nollassa.
Molemmat karvanaamat Pierre ja Takku kävivät moikkaamassa. Heaven näki Takun, joka juoksee karkuun pelkästä Heavenin katseesta. Toivoisin niin ystävyyttä heidän välilleen.
Se on tullut kerrasta täysi talvi. Sai taas aamulla pakertaa lumitöitä. Kyllähän sitä voimia piisaisi, mutta kun heti lumen alla liukasta niin saa taituroida nastakengilläkin. Ei haluaisi enää kaatua.
Heaven ulkoili sylissä viltin sisällä. Oli tylsää, kun ei ketään näkynyt. Takku oli aamulla jo maisemissa ja pitkään seurusteltiin kuistilla. Ihan säälitti, että joutuuko iltaan saakka palelemaan ulkona, ennenkuin kotiväki tulee. Mutta katosi jonnekin, toivottavasti kotiinsa.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 11 kuukautta sitten. Syy: oo liikaa
Lunta, lunta ja aina vaan lisää lunta. Auton sai rapata joka käänteessä vaikka en kaupassa niin kauan ollut edes. Ei maahan ole jäänyt kauheasti lunta vaikka taivaan täydeltä tuleekin. Kasvattaa vain inhoa joulua ja talvea kohtaan. Luulisi, että olisi valoisampaa, mutta eipä ole. Iso parvi keltasirkkuja oli ruokapaikalla ja kävin kolaamassa paikan ja kauraa tarjolle. Mutta aina vaan lumi peittää.
Mistä löytäisi elämänhalua? Voimaa jaksaa päivästä toiseen?
Olen taas miettinyt entisen ystäväkseni luulemani ihmisen minun ystävyyteni hyväksikäyttöön. Katselin vanhoja valokuvia ja muistot niistä hetkistä sai niin selkeän selityksen, että miksi ihmeessä en osannut tajuta? Luulin kaiken olevan yhteistä vitsiä. Mutta se olikin varmistusta, että ihmiset uskoisivat meidän seurustelevan. Mikä ei todellakaan ollut totta.
Ja kun mietin sitä miten hän ei mitenkään huomioinut lemmikkieni menettämistä, vaikka tiesi niiden olevan minulle kuin lapsia. Ei edes kaunista sanaa suruun, kun Masterin aika koitti. Minä luulin silloin loppuvani. Ja osa minua kuolikin.
Entä kun minulle tapahtui se kauheus? Hän oli töissä paikassa, josta sain päätöksen, jonka hän oli allekirjoittanut. Tiesi siis mitä oli tapahtunut. Mutta ei edes soittanut kuinka selviän. Ja luulin sen kuuluvan ystävyyteen?
Nyt on kuin Masteria ei olisi hänelle koskaan ollutkaan olemassa. Minun katkeruus kasvaa päivä päivältä ja halu kertoa ihmisille totuus, että olin vain tyhmä, jota käytettiin suojana, ettei ihmiset arvaisi totuutta seksuaalisesta suuntautumisesta. Minua se asia ei liikuta mihinkään suuntaan. Jokainen suuntautuu miten haluaa. Mutta minun hyväksikäyttäminen asian piilotteluun vaikka kuvittelin olevan vain hyvää ystävyyttä. Miksi minulle ei voinut sanoa totuutta? Ei se ole helppoa elää tämän katkeruuden kanssa ja miettiä, ettei minulla koskaan ole ollut oikeaa ystävää.
Huonosti nukuttuina yönä katkeruus nostaa pintaan muistoja, jotka eivätkään olleet hyviä, kun lopulta tajusi todellisen syyn. Miksi kukaan haluaisikaan olla ystäväni, kun olen niin erilainen kuin muut. En osaa puhella muusta kuin eläimistä ja luonnosta. Smalltalk ei vaan luonnista. Ja hei, minulla on oikeus sanoa ääneen, että olen katkera ja pettynyt ihmiseen, joka osaa noin hyvin vetää rooliaan.
Vaihteeksi pakastaa. -13 mukamas tuntuu kauhean kylmältä. En vie Heavenia viltin sisälläkään ulkoilemaan, ettei vaan saa kylmää. Kun on sisäprinsessa kuitenkin.
Kirjastosta hain kassillisen luettavaa loppuvuodeksi. Ei vaan oikein meinaa mikään kirja lähteä vetämään. Pakkopulla joulukortit jätin punaisessa kuoressa postille. Aivan takula tulee kortteja ihmisiltä, joille en lähettänyt.
Sain eilen vahingossa otettua aivan 10+++++ valokuvan Heavenista. Kerrankin näkyy myös siniset silmät.
Onkohan säiden ruhtinas hukannut sanan kohtuus lumisateissa? On meinaa tullut vähän liikaakin. Onneksi kevyttä lunta, että jaksaa kolata. Linnut säälittää, kun en ehdi tarpeeksi usein ruokapaikkaa auraamaan, kun jo selän kääntäessä on lumi peittänyt paikan.
Lumiaura tuli eka kertaa tänä vuonna. Olipas Heavenilla jotakin katsottavaa. Ei yhtään pelota kova ääni. Mielenkiinnolla seurasi sylistäni vällyjen välistä.
Sain tilattua puhelinitse koronan vahvistuspiikin, kun olen riskiryhmää. Onpahan tehty kaikki mahdollinen suojaksi. Harva täällä maskeja käyttää. Ja itselle ne on astman takia haasteellisia.
Laitoin kukkavälityksen kautta havuseppeleet kynttilöillä menemään kasvattajalle, jonka puutarhassa rakkaiden kattisuvumme haudat. Jouluksi muistetaan Heavenin puolesta. Sen verran minulla joulumieltä.
Kylmähkö keli taas. Onneksi se pahin lumen tupruaminen lakkasi, vaan vieläpä kerkiää uutta tulla. Mahtaako ensi viikolla oikeasti tulla plussapäiviäkin? Se tietää sitten jäätiköitä ja on tuplasti pahempaa kuin lumi.
Kiva, kun näillä pakkasilla julistetaan lintujen ruokkimiskielto, kun rottia. Enhän minä voi ykskaks lopettaa, kun Taunokin selviää talvesta siksi, että hänelle on taattu ruoka meillä. Tein sitten ratkaisun, että laitoin ison jätesäkin päälle siemeniä ja kauroja. Kun alkaa pimenemään lakaisen ne ämpäriin, jonka nostan yöksi sisälle. Sama kun muovin. Kaikkina näinä vuosina/talvina olen lintuja ruokkinut ja lumella ei kertaakaan ole ollut muuta kuin kissan jälkiä ja pupujen. Aina olen katsonut tarkkaan ja koittanut pitää ruokintapaikan siistinä. Nyt lumeen on väkisinkin jäätynyt siemeniä, joita ei millään saa pois. Mutta näillä mennään. Joka haluaa voi tulla nyppimään yksitellen. Osaisin sormella osoittaa ne, joita lintujen ruokkimiseni häiritsee. No, eipä heidän pihalla koskaan keväälläkään linnut viserrä.
Tosi kylmänä pitää. Heaven mökötti eilen, kun en vienyt ulos, niin tänään vein vällyjen välissä hetkeksi. Viikonloppunahan pitäisi jo alkaa lauhtua.
Arvatkaa minkä näin tänään? Auringon!!!!! Oikeasti en edes muista koska olisi näyttäytynyt.
Ja hei, TAAS aurinko. Johan tässä hemmotellaan ihmistä. Ihanaa. Vaan on siellä aika kylmä. Riisuin fleecen takin alta, että sain joulukukkien peitoksi autossa, vaikka olivat nk lämpökassissa, joita marketissa. Toivotaan, etteivät saaneet kylmää.
Ei vielä aivan kauheaa ryysistä marketeissa vaikka joulu ensi viikolla.
Sain koronan 4s piikin vahvisteen, kun olen riskiryhmää. Jos pysyisi terveenä. Tietty teen kaikki turvallisuustoimenpiteet. Käytän maskia, käsidesiä, turvavälejä jne. On vaan ikävä, kun itsellä astma ja tuoksuyliherkkyys saavat yskimään ja ihmiset ajattelee, että korona yskittää. Olisi mukavaa, jos olisi vaikka rintanappi tai jokun asiasta infoava nauha..onhan rintasyöpä roosanauha ja nyt ukrainantuki nauha,, Minulla aukesi se kaunis rusetti ukrainanauhasta ja en saa näillä sormilla näperrettyä enää rusetiksi. Roikkukoot vapaana nauhat. Jos se kuvaisi vapaata Ukrainaa.
Ja asiasta ties monenteenko.. Pierre katti ilahdutti minua käynnillään. Voi, kuinka puski ja marisi ja katseli silmiin. Olen joka kerta koittanut ottaa hänestä valokuvan, mutta kun kamera jumii joka ainoa kerta. Painan kyllä oikeaa kohtaa. Mutta en saa edes virtaa katkaistua. Tämä vahvistaa ajatusta siitä, että Master on ottanut Pierren kropan tullakseen jälleen luokseni. Kuulostaa lukijoista varmaan aivan hullulta. Mutta koomani jälkeen nämä kokemukset vahvistuivat entisestään minussa. Ja en voi olla kuulematta sydäntäni. Sitä varmuutta, että Master on siinä.
Pitkästa aikaa saatiin tehdä Heavenin kanssa tuoliulkoilu. Vaan kuten tavallista, ei näkynyt ketään. Ei niin kauhean kylmää vaikka tuuli heittelee ohutta lunta mukanaan. Ei lähde talvi ainakaan tältä alueelta. Varmasti valkoinen joulu.
Eilisen kaipailin Pierreä ja ei näkynyt. Ajattelin, että kotona varmaan, jos oma väkikin kotona. Vaan olikin aamulla aikaisin nälkäisenä ja säikkynä kuistilla. Koko ajan katseli selkänsä taakse. Oli varmaan ollut tappelussa. Onneksi ei vammoja näkynyt. Ja lähti sinnepäin, mistä oletan kotinsa olevan. Ei näkynyt, kun äsken Heavenin kanssa ulkoiltiin. Neiti viihtyi, kun ei ollut kuin pari astetta pakkasta. Oli meillä lämpöalusta ja neule varmuudeksi.
Hyi, kuinka lähellä joulu. Mutta sittenpä se vuodeksi ohitse.