Tauno palasi eilen Ansan saattomatkalta talvimuutolle. Pitkä odotus ukkoparalla, ennenkuin Ansa taas keväällä palaa. Taunolla huono siipi niin jää aina talveksi tänne.

Pikkuhiljaa vaan ilma kylmenee. Ei se nyt kauhean kylmä ole, mutta kun aina palelen ulkona. Ja ei tee astmalle yhtään hyvää nämä ilmat.

Ulkoilutin Heavenin viltin sisällä sylissä, mutta ei ollut mieleen. Pitänee huomenna taas takkiulkoiluun palata.

Minua niin masentaa tämä talven tulo. Kevät niin kauhistuttavan kaukana. Ei tämä kaamosmasennusta ole ihan vaan vihaan talvea. Ja joulua. Telkassa joka toinen mainos joulua. Sitä olen aina miettinyt miksi Joulupukki mainostaa colaa? Miten se jouluun istuu?

Kyllä ei tullut nukuttua viime yönä oli niin iso huoli Heavenista. En tiedä mikä oli vialla, mutta käyttäytyi oudosti. Olin jo varma, ettei tätä päivää näe. Söi ja joi kuitenkin normaalisti. Nyt aivan normaali, kuin mitään ei olisi ollutkaan. En osaa sanoa mikä oli? Ehdin jo rukoilla ties mitä voimia. Taisin tulla kuulluksi.

Käytiin ulkoilemassa ja oli Takku ja Pierre molenmat maisemissa. Pikkuisen piti ärähtää, kun Takku liikaa ilahtui meidän näkemisestä. Olipahan jotakin ohjelmaa, ettei aina vaan mamman naama.

Uusi pitenmän ajan sääennustus lupailee tavanomaista lauhempaa Joulukuuta ja lumikin voi olla kortilla. Pakko iloita ihan jo sähkölaskujen takia. Joka kerta sitä jännää kuinka kauhea lasku tulee vaikka kuinka koittaa elää säästöliekillä.

Olin aika yllättynyt kuinka vähän kaupungilla oli jouluvaloja ym vaikka virallinen jouluavaus jo olikin. Minulle kyllä sopii, ettei taas övereitä vedetä.

Heaven oli aivan pettynyt, kun ei näkynyt ketään ulkoillessa. Kun eilen oli tunkua.

Olipas pitkä päivä isolla kirkolla sairaanhoidossa omaisen tukena. Siellä sai juosta paikasta toiseen ja tuskastuttava ajomatka. 80km nopeusrajoitus tiellä, mutta kaikki painoi ohitse satasella. Toki ymmärrän, kun tiet aivan sulat ja hyväkuntoiset, mutta eikös nopeusrajoitusta pitäisi noudattaa? Ihmiset luottaa liikaa, ettei ole kyttiä ratsaamassa. Juuri tuolla  tiellä olisi heille oikein apajat.

Mukava nuori naislääkäri oli. Todella rauhallinen ja symppis. Tutki kaikin keinoin. Ensi viikolla sitten iso kuvaus, koska jossakinhan on jotakin vialla, kun oireet ei lopu.

Heaven tietysti vihainen, kun joutui olemaan pitkään yksin ja ulkoiluaikakin myöhästyi. Kyllä leppyy vielä.

Alkaa olla huoli Takku katista, joka kävi jokaikinen päivä. Vaikka oli kylmempääkin. Tässä lähistöllä asuu ihminen, joka suht varmasti on ampunut tontilleen tulleen naapurin kissan ja on uhonnut ampuvansa jokaisen joka tulee. Toki voi olla ihan muitakin syitä, mutta näin äkillinen poissaolo jo päivien ajan oudostuttaa. Pierre oli jo aamulla. Hän tulee aika kaukaa meille.

Ei näy Takkua. Pierre oli yhden Viileän Vaalean katin kanssa, joka katseli piilopaikasta lintusia. Pidin puheen, ettei lintuihin kosketa. En halua käyttää kovia keinoja, kun ko, katti tosi harvoin meillä.

Tosi tylsää, kun ei telkkarista tule mitään muuta kuin futista. Ei se ole maailmankaikkeus. Etenkin, kun ajattelee minkälainen isäntämaa kisoilla.

Heaven tuumasi, että oli tylsää, kun ulkoiltiin. Ei edes tikka kaakottanut tai hakannut päätä mäntyyn.

On muuten tosi, että jouluvaloissakin överit on sama kuin mauttomuus. Kun niitä aletaan polttaa jo näin kauan ennen joulua. Olen ajatellut, etten laita niitä ollenkaan. Eihän se ole kansallisvelvollisuus, kun en vaan ole jouluihminen ollenkaan.

Minulla menee nykyään kaikki aamupäivät unen puolelle. Johtuisiko siitä, että en ole mennyt niin aikaisin nukkumaan kuin ollut tapana. Mukavaa lueskella vähäsen, kun iltayö tulee.

Verensokerit taas kyykkäsi. Se tulee niin hiipien, ettei meinaa tunnistaa. Koitin lukea naistenlehteä ja ihmettelin, kun ei oikein nähnyt tekstiä. Ja kun nousin laittamaan päiväkahvia niin oli vallan omituinen olo. Sitäpä se taas. Tämä uusi insuliini toujeu toimii aivan erilailla kuin lantus.

Ei vaan näy Takkua. Pierre odotteli havun alla, kun mentiin ulkoilemaan.

Takku palasi. Piti ihan helpotuksesta itkeä tirauttaa. Olisiko ollut kotiväki reissussa ja Takku sisällä, joku käynyt ruokkimassa.. Kuka tietää. Taisi ilo näkemisestä olla molemminpuolista. Hassua kuinka sitä kiintyy jonkun toisen kattiin.

Heaven haistoi heti minusta, että jahas olet koskenut toista?! Ei malttanut Takku odottaa, että Heaven tuli ulkoilemaan. Heaven kovasti kurkotti, että jos jossakin näkyisi, kun hajuja kuisti täynnä.

Kun ajattelee, että on inhokkipäiväni Maanantai, olen saanut kiitettävästi aikaan. Pitäisi alkaa syömään enenmän, koska taas suht samaan aikaan verensokeri kyykkäsi.

Orava on alkanut käymään joka päivä syömässä. Pitää huomenna laittaa reilusti pähkinöitä tarjolle. Kummasti pikkulinnut, joita ei muuten juurikaan käy, juuri silloin keksii tulla.

Ulkoiltiin ihan ilman neuletta, kun nollakeli. Oli vaan tylsää, kun ei ketään näkynyt eikä kuulunut kuin tiketin pään mäntyyn naputus.

Huomenna olisi omaisella suht iso kuvaus isolla kylällä ja ollaan molenmat hermostuneita asiasta. Hyvin se menee. Pakko mennä.

Hyvin meni omaisen kuvausreissu. Onneksi ei laitettu jodia, se kammotti jo etukäteen. Oli mukavia hoitajia. Se on aina iso plussa.

Tankkasin vähän isonmalla asemalla. Ei ole niin riistohinta, kuin paikkakunnan ainoalla. Ei ole kilpailijaa niin kiskovat kunnolla.

Ehtiiköhän tälle vuodella jotakin terveydenhoito menoja? Tosi huonolla tuurilla ehtii. Ei kyllä jaksaisi enää rampata isolla kirkolla.

Heaven ensin innostui, kun Takku oli vastassa, kun mentiin ulkoilemaan. Sitten kurtisti kauniita kulmiaan ja Takku parka kirmasi pakoon.

Aamusta saakka juossut asioilla. Oli pienesti satanut lunta yöllä, mutta ei kolattavaksi saakka. Eka kerran auto myös sutaisi talliin ajaessa. Osin kosteahkoa lunta, joka liukastaa lumen pinnan.

Tuhlasin uuteen puhelimeen ja piti vaihtaa nro. Nyt saa miettiä mihin sitä pitäisi ilmoittaa uudesta numerosta. Osan sain vaihdettua netin kautta, en kaikkea. Huoh. Ja kun oppisi puhelimella toimimaan mummomallin jälkeen. Laturi sanoi kaput eilen. Kohta olisi luurikin.

Lunta on jäänyt maahan aivan ohut kerros. Riittävästi, jos minulta kysytään. Onhan se ehkä aavistuksen valoisampaa.

On se jännä, kun joulu lähestyy ja yhdessä marketissa tarjolla torttukahvit niin jo aamu9 on invapaikat käytössä autoilla, joista yhdelläkään ei ollut invalupaa lasissa. Se on niin helppoa siihen parkkeerata, kun ei paikkakunnalla poliisia ratsaamassa. Kauppaan turha valittaa asiasta. Tympäisee vaan tuollainen, kun itsellä invalupa ja oikeus helpompaan parkkiin.

Aina vaan Joulu lähestyy vaikka kuinka haraan vastaan. Ahdistaa aivan kauheasti. Sitten se helpottaa, kun uusi vuosi ohitse. Niin ollaan tavallaan jo samalla aukeamalla kevään kanssa. Toivotaan, ettei aivan kauheita pakkasia ja lumikerroksia tule. Aina sitä aamulla varovasti aukaisee kartiinit, valmiina sulkemaan uudelleen jos oikein lumista.

Ahdistus vaan asuu jokaisessa päivässä. Ei pääse karkuun millään.

Pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Pakkopulla joulukortit pitäisi kirjoittaa ja merkit ostaa, että saa postin punaiseen kuoreen. Kun en haluaisi laittaa kortteja, kun en pidä joulusta. Ja se tekee minusta pahan ihmisen. Moni sanoo, ettei hekään pidä joulusta...mutta silti tehdään joulusiivous. vaihdetaan joulumatot ja verhot. Ulos jouluvaloja ja sisälle kynttiliköt jo ekasta adventista..Ja tälläinenkö ei muka pidä joulusta? Kukkua kanssa. Ei tipu mistään vertaistukea tähän ahdistukseen. Kun saisi nukkua koko loppuvuoden ylitse.

Yksi uutinen eilen puristi sydämestä lujemmin, kuin Ukrainan sota ja muut kauheudet. Tänään järjestetään Helsingin Malmilla lemmikkien leipäjono. Ajatus koskettaa niin syvälle ja samalla se saa miettimään, kuinka hyvin asiat on Heavenilla. Mutta samaan aikaan Suomessa on lemmikeitä joilla ei ole tarpeeksi ruokaa. En tiedä, että omalla alueellani järjestettäisiin tuollaista, mutta varmasti täälläkin olisi tarvetta.