Yhä olen aikalailla hukassa tämän sivuston kanssa ja en löydä ihmisiä, joiden kirjoituksia luin. Kaunis ilma ulkona, tuulee kuitenkin. Kukkiin vaihdoin vähän multia ja sain kateille tilattua eläinlääkärin. En sitä, jonka lomalta paluuta odottelin kk kaupalla. Maanantaina soitin, niin vastaajassa oli viesti, että sairaslomalla, toistaiseksi..Otti pannuun kunnolla, koska olisin voinut viedä katit jo aikoja sitten toiselle eläinlääkärille. No, Torstaina mennään rokotuksille ja Masterin peukkukyntä tarkistamaan, joka kasvanut ihon alle ja en uskalla epävarmoilla kourillani leikata, kun ukko kiskoo käpälää pois..Äänestämässäkin pitäisi käydä, ennakkona. Ei ole epäilyä puolueesta.
Laittaako kukaan rairuohoja pääsiäseksi? Antakaa hyviä vinkkejä kuinka saisin nousemaan paria kortta enenmän?
Raihnainen kroppa tuntee eilisen puuhailun. Takareidet niin kipeät, ettei meinannut sängystä päästä ylös. Mutta nyt iso homma tehty. Saan taputtaa itseäni olkapäälle. Pikkuisia hommailuja vain tänään. Jääköön haravoimatta loput. Kun ei vaan kunto kestä. Vammaispalvelun kauttakin haasteellista saada apua ja kun en osaa itse käskyttää ja muita komennella. Mieluiten teen itse. Ei lumi vielä peitä.
Mutta liukasta oli taas aamulla ja hädin tuskin ollaan plussalla. Huomenna vaihdatan talvirenkaat alle. Luulin olevani eka, mutta oli jo aikamoinen ryysis ollut.
Nyt on talvirenkaat alla. Palaakin sitten tuurillani kaikkien intiaanikesien esiäiti, huonoa huumoria. Onneksi ei ollut liukasta tänään. Ja yökin taisi olla ilman hallaa.
Luulen, että minun haluttiin kuulevan epäily siitä, että joku oli heittänyt pihalle koirankakkaa. Niin suurella äänellä se sanottiin, kun ulkoilimme Heavenin kanssa. No niin, en todellakaan ollut syyllinen. On varmaan tiedossa, että minulla kissa. Heaven, joka ei edes pissi ulos vaan vauvapuuterin tuoksuiseen mikrohiekkaan, kakkimisesta puhumattakaan. Ja sanotaan vielä, että jos minulla olisi tullut mieleen jostakin tieposkesta hakea koirankakkia, niin tuskin olisin sitä ikeysmielessä kenenkään pihalle heittänyt vaan olisin suoraan postilaatikkoon laittanut. MITÄ EN OLE TEHNYT. Ei ole käynyt mielessäkään moinen. Tiedän olevani täysin syytön, joten hukkaan menivät nuokin ilkeydet, kun ei muutakaan keksi.
Eilen meinasi iskeä oikein kunnon talviahdistus. Onneksi unohti minut ja parempi mieli.
Ompas ollut touhukas Lauantai. Mistä virtaa onkin löytynyt?! Ihan saan olla ylpeä jaksamisestani. Mutta huomenna pidän vapaapäivän.
Sattui taas niin outoa. Olin tosi väsynyt ja lopettelemassa hommiani ja imuroin käsi-imurilla kuistia. Ihan olin linkkuasento ja tunsin, että joku katsoo. Tuntui, että sydän pysähtyi. Master seisoi katsomassa. Mutta Master taivaassa ja ei hänellä keltaisia silmiä. No, Pierre Vatipäähän se siinä katselee. Ja ei kyllä ole yhtään Masterin näköinen. Master vaan halusi käyttää hänen ruumistaan. Sillä hetkellä siinä oli Master, Pierren kropassa. Master on kuluneella viikolla tehnyt läsnäoloaan julki äänekkäästi. Mm. pudottamalla taulun, jossa hän itse. Lasin olisi pitänyt särkyä pudottuaan parketille. Ei naarmuakaan. Master se oli.
Kysyin Pierreltä olisiko nälkä? Whiskas tölkin söi kerralla. Katsoi minua silmiin vähän väliä. En ole vielä silittänyt. Annan hänen päättää oikeasta hetkestä. Heaven vihoittelee, kun olen paljon ollut ulkohommissa. Mutta ei ne itsestään tule tehtyä.
Niin sitä kuvitteli lepäävänsä Sunnuntain. Kattia kanssa. Pää kolmantena jalkana tehnyt hommia, kun ei huomenna ehdi kun on menoa terveydenhuoltoon. Tai oikeastaan kolmena perättäisenä päivänä. Alkaa väsyttää niin kauheasti, että jo aivan itkettää.
Hyvin meni tikkien poisto omaiselta. Niitä olikin 12 eikä 10. Sama mukava hoitaja oli ottamassa kuin oli silloinkin, kun lääkäri tikkasi.
Listalta kaksi hommaa tehty. Pikkuisen jäi toinen vajaaksi, kun ei vaan kyennyt seisomaan kauempaa hommaillakseen. Koko päivän näyttää olevan hallan puolella.
Minä ihmettelin miksi ei neule meinannut mennä Heavenille päälle? No, tyhmä koitti pukea väärinpäin sen. Pikkuisen mökötti minulle, mutta eipä palellut.
Jatkuva henkinen väsy, kun tietää, että pitäisi jaksaa tehdä hommia, mutta kun ei jaksa.
Usein alkanut sivuston yhteys katkeamaan, kun on saanut kirjoitettua pitkän pätkän.
Oltiin sitten miinuksella koko päivän. En laittanut Heavenille neuletta, kun ajattelin, ettei viihdy kylmällä. Väärin. Tuli kaupungin paku ja traktori katuvaloa korjaamaan. Heti neiti piristyi.
Kaksi isoa menoa tehty tänään. Jos huomenna lämpenisi niin jatkan loputtomia pihahommia. Pään sisällä taas juoksee ylimääräinen jalkapari stressin takia.
Tänään kyllä sydämestäni kiitän todella hienosta ja koskettavan upeasta palvelusta terveydenhoidossa. Olette mahtavia. Joskus pitää kiittää, kun on syy- Aina muistetaan valittaa. Kiittelin kyllä asianomaisia suoraankin.
Nuhruinen päivä. Synkkää ja syksyistä. Onneksi plussan puolella ollaan.
Tohveli oli lintuja vaanimassa ja taisi yhden tintin napata, mokoma roikale. Sanoin hänelle, että tuli iso lovi ystävyyteemme. Mutta hemmetti, kuinka voin olla vihainen, kun marisee ja katsoo syvälle silmiin ja tassun nakkaa polvelleni. Mutta silti, ei saisi lintuihin koskea.
Heaven yllättyi, kun Tohveli oli kuistilla odottamassa, kun mentiin ulkoilemaan. Päästi oikein paholaisen narttu karjaisun ja Tohveli hämmentyneenä seiniä myöten loikki karkuun. Heaven on valjaissa ja en ikimaailmassa antaisi satuttaa ketään.
Oikein harmaa ja vähän tihkuinen ilma. Syvää syksyä. Onneksi ei vielä ole pahin kaamosmasennus iskenyt. Taitaa omalla kohdallani olla enenpi lumimasennus. Vihaan talvea ja lunta. Nyt päässä soi se Eppujen hitti, mutta en saa nimestä kiinni.. Syyttömänä syntymään.. Taitaa olla tuhansien murheellisten laulu tms nimi. Ei saa nimestä kiinni vaan yksittäisiä kappaleita laulusta soi päässä.
Nyt oli Heaven sitten pettynyt, kun ei ollut Tohveli kuistilla eikä näkynyt ketään. Ehti kaupungin traktori nopeasti istuttamassa aurausmerkit, ei ehditty katsomaan... Se on prinsessalla ailahtelevainen mieli, ei osaa mamma miellyttää.
Tohveli oli jo aamulla lintuja metsästämässä. Varmaan sai saalista, kun on kadonnut. Vaikeaa kontrolloida, ettei onnistuisi. En minä koko aikaa voi ikkunasta katsella ja koittaa koputtaa. Katsoa killittää vain minua ja jatkaa lintujen katselua. Sääli.
Pierrekin oli odottamassa, kun laitoin Heavenin valtaistuinta valmiiksi ulkoilua varten.
On se kuin juoksisi oman häntänsä perässä nuo haravoinnit. Juuri kun kuvitellut saaneensa siivottua niin jopas taas karistaa lehtiä. Alkaa tuuli nousta niin tiedossa koko pihan haravointi kun niin aukea paikka. Voisi tietenkin jättää ne kevääseen, mutta on niin näkyvä paikka.
Aamulla ehdin tunnin haravoida ja sitten onkin satanut kiitettävästi ja tuuli heitellyt taas lehtiä. Ei ne muuten niin häiritsisi, mutta kirkkaan keltaisia vihreällä nurmella. Huoh. Miten yhdessä kirsikkapuussa ja omppupuussa riittääkin lehtiä kiusakseni.
Kyllä tässä muuten jaksaisi, mutta ongelma juuri jalkaterissä ja jalkapohjissa ja mikään kenkä ei tunnu kivuttomalta. Ja sehän tässä hidastaa hommia. Pitäisi vaan antaa olla, mutta jokin ihme ylpeys, ettei saa luovuttaa höpöttää niin kovalla alitajunnassa.
Tohveli oli tulossa juuri, kun oltiin menossa sisälle Heavenin kanssa. Surkean litimärkä. Aivan säälitti. Heaven taas karjaisi, niin että toinen kipitti kotiaan kohti. Heaven tarkkaan seurasi menoaan. Toivotaan, että kuivaavat pyyhkeellä Tohvelin turkin. Niin minä tekisin.
Olipas myrskynen. Puhkui ja puhisi. Piha täynnä oksanpätkiä ja hakosia. Koitin haravoida viimeisiä kirsikan lehtiä ja hakosia. Mutta taitaa olla turhaa taistelua. Jotakin hyvää kuitenkin, tulee liikuttua ulkona.
Tohveli taas oli seurana. Kovasti on seurankipeä pikku marisia. Ehti jatkaa matkaa, ennenkuin Heavenin ulkoilu alkoi. Olisiko muistissa eilinen.
Hrrr.. pakkasaamu. Pikkuhiljaa alkaa lämpenemään, mutta varjossa voi olla liukasta. Tänään on ihan ekan ja ainutlaatuisen karvakamun kuolinpäivä. Sytytin jo aamulla muistokivelle kynttilän palamaan. En vaan kykene koskaan häntä unohtamaan.
Kirjastossa poikkesin ja raahasin ison kassin lukemista. Tänään en tee pihahommia, kun nurmikko yhä kuurassa.
Nin se Heaven ajatteli, että tylsä ulkoilu tulossa... Masentava Maanantai. Toisin kävi. Jo, kun kävin valtaistuimen ja lämpöalustan laittamassa huomasin tungosta. Oli Takkupeppu ja oli Mr Pierre. Vein ruokaa heille. Ajattelin Heavenin saavan kohtauksen. Mutta Takkupeppu oli kuin ilmaa. Katseli vaan. Mutta, kun Pierre lähestyi lautasta hän peruutti kiireesti Heavenin katseesta. Lopulta uskaltautui syömään. Heaven piti matalaa murinaa ja pientä karjaisua vaikka pidin valjaista kiinni ja koitin rauhoitella. Lopulta alkoi itseä palelemaan niin paljon, että piti nostaa Heavenkin sisälle. Voi kuinka ähisi ja puhisi. Kehtasivat mokomat tulla hänen reviirille ja mamman huomiota viemään. Aijai, olipas erilainen Maanantai.
Synkeä syyspäivä. Onneksi ei sada mitään. Vielä. Ehtiihän se toki.
Pitäisi mennä jatkamaan edes hiukan ulkohommia, mutta kivut muistuttelee olemassaolostaan. Ja toisekseen ei astma hurraata huuda näin kosteahkolla säällä.
Oikein kuulen pahansuovat äänet päässäni, kun en jaksa tehdä tänään pihahommia. Sille ei vaan mahda mitään, kun terveys ei kestä ja huomenna olisi paljon hoidettavia asioita edessä. Koitan parannella jalkoja, että saan kengät jalkaan taas kunnialla.
Synkähkö ilma. Melkein tihuuttaa, mutta ei ihan vielä.
Tylsä ulkoilu sanoi Heaven. Ei näkynyt ketään.
Ei ihme, että eilen jo stressasin tämän aamun asiointeja. Hyvin kaikki sujui, mutta ompas voimat pois ramppaamisesta. Huomenna jatkuu Varmaan siivoukset jää Lauantaille, kun ei vaan kunto pelitä. Odottelen lvi-miestä tekemään pienen homman, jota kävi jo katsomassa.
Harmaa syyspäivä. Linnut syö onnellisena ja kinastelee. Vaikka ei vielä ole ruokintakausi. Mutta omaksi iloksi mukavaa heitä seurata. Heavenille ovat ilmaa.