Yhä olen aikalailla hukassa tämän sivuston kanssa ja en löydä ihmisiä, joiden kirjoituksia luin. Kaunis ilma ulkona, tuulee kuitenkin. Kukkiin vaihdoin vähän multia ja sain kateille tilattua eläinlääkärin. En sitä, jonka lomalta paluuta odottelin kk kaupalla. Maanantaina soitin, niin vastaajassa oli viesti, että sairaslomalla, toistaiseksi..Otti pannuun kunnolla, koska olisin voinut viedä katit jo aikoja sitten toiselle eläinlääkärille. No, Torstaina mennään rokotuksille ja Masterin peukkukyntä tarkistamaan, joka kasvanut ihon alle ja en uskalla epävarmoilla kourillani leikata, kun ukko kiskoo käpälää pois..Äänestämässäkin pitäisi käydä, ennakkona. Ei ole epäilyä puolueesta.
Laittaako kukaan rairuohoja pääsiäseksi? Antakaa hyviä vinkkejä kuinka saisin nousemaan paria kortta enenmän?
Olipas kostea keli aamusella. Nyt näyttää sade menneen menojaan ja ei täällä kyllä tuulekkaan. Jospa myrsky kiersi meidät.
Kauhea metelöinti ruokintapaikalla, kun tulin kaupoilta. Vesi oli satanut sen astian täyteen missä siemeniä ja leivänmuruja. Kaadoin veden pois ja laitoin uudet siemenet. Heti alkoi pöläkkä, kuin olisivat olleet nälkäkuoleman partaalla. Tuttu minulle sanoi, että auringonkukan siemenet hinnoissa tänä vuonna. Tottavie olivat, mutta ostan silti. En käytä alkoholia enkä tupakoi, laitan ne rahat lintuihin.
Oli aivan upea ruokinta-automaatti myynnissä, mutta minun logiikka ei sanonut, kuinka se täytetään. Käänsin ja väänsin vaikka kuinka. Ei näkynyt myyjääkään, että olisin kysynyt. Pitää katsoa ensi kerralla.
Pientä haravointia, kunnes nousi kova tuuli ja pyöritti tilalle enenmän, kuin mitä olin saanut siivottua. Pensaitten alta piti kourilla ottaa lehtiä kun haravoi jäi jumiin koko ajan. Eipähän ne lehdet enää lentele minne sattuu. Selkä tietysti kipeä ja polvet, kun kyyryasennossa hommaili. Kyllä maistui päiväkahvi hyvältä ulkohommien jälkeen.
Heaven viihtyi, mutta aina se vanha valitus, että on tylsää, kun ei näy ketään. Piristyy aina, kun joku vaikka kävelee ohitse. Mamman pikku höppänä.
Upea syyspäivä kovien sateiden jälkeen. Aurinkokin paistaa meille. Heaven vaan tuumaa, jotta booooooring...kun ei ketään näkynyt ulkoillessa.
Oli hyvä, jotta eilen satuin vilkaisemaan ikkunasta ja Sir Vatipää Pierre oli murkinalla. Takkupeppu koitti kiltisti mennä ohitse, mutta Pierre lähti matalana perään asenteella, nyt tulee turpaan. Onneksi Takkupeppu juoksi kuistille, jossa istuin turvana. Pierre tuli aivan parin askeleen päähän. Meni sitten havujen taakse tarkkailemaan, mukamas piiloon. Seurattiin mitä tekee. Kävi syömässä ja oli sitten jatkanut matkaansa. Mentiin yhdessä Takkupepun kanssa katsomaan, että vaara ohitse. Voi, kuinka puski, puski ja puski ja kehräsi minulle. Takkupeppu olisi saanut pahasti turpaansa, kun Pierre paljon jämäkämpi. Sitten, kun menin sisälle oli Heaven tietysti vihainen, kun haistoi minussa toisen. Koitin vakuuttaa, että rakastan vain ja ainoastaan häntä...Mutta oli niin loukkaantunut.
En minä halua kenenkään katin tappelevan. Pakkohan minun oli vähän huolehtia.
C"mon baby light my fire... Olipas tapahtumarikas ilta eilen. Ja olen aivan sata varma, että Master ohjailee taivaasta tapahtumia! Ukkokulta, on pohjaton ikävä.
Menin muonalautasta viemään ja heti minut bongasi Takku. Pyöri jaloissa aivan kauheasti ja nyt jälkikäteen ymmärrän, että koitti minua suojella muonapaikalla ärisevästä ja puhisevasta piikkikasasta. Yhdessä mentiin oikealle paikalle ja siellä odotti siili!!!!! Olin jo luovuttanut toivon, että tulisivat tänä syksynä. Puhelin hänelle ja laitoin lautasen lähelle. Pitkään puhisi, sitten kohotti katseensa ja aivan kuin skannasi minut, tunnisti ja alkoi syömään. Tuttu siili siis. Tuli tunne, että joku katselee. No, Pierre makoili siinä jasmike pensaan alla ja ruoka haisi nenuun, mutta ei uskaltanut lähestyä. Sanoin hänelle anna siilin syödä varmasti jättää sinullekin. Lähdin sitten kuistille, jossa Takku odotti. Piti hakea hänelle ruokaa. Kitekat tölkki. Alkoi ahmimaan. Ja Pierre ilmestyi havun alle katselemaan. Sanoin odottele jää kyllä sinulle. Pierre odotti ja sai sitten oman osansa. Katsoi minua välillä silmiin syvälle. On minulla ihania ystäviä noissa luonnon eläimissä ja kateissa. Se rakkaus on niin teeskentelemätöntä. Saan olla juuri tämä, kuin olen. Se on suuri lahja, että lähestyvät juuri minua.
En varmaan jaksaisi tätä eloa, jos en saisi noin paljon rakkautta. Ja Heaven kulta myös.
Tauno, mustarastas kiireinen ajamaan pois muut mustarastaat, kun koittaa Tauno paran reviirille. Aivan, kuin ei ruokaa piisaisi kaikille.
Ja illalla Elämäni biisi. Jumalainen Jp Leppäluoto veti kaksi biisiä. Ensin Irinan kanssa ja sitten Doorsia. Olen aina ollut ja tulen olemaan Doors fani. Jumaloin Jim Morrisonin runoja myös. Hyvä päivä eilen siis. Ei ihme, ettei uni tullut.
Aika kylmä tuuli ulkona ja pyörittää saman verran lehtiä ja havuja takaisin, jotka saanut siivottua.
Pikkuisen ulkohommia ja sitten lähdin kirjastossa käymään. Lukeminen minulle niin rakas harrastus. Tilasin lisää polttopuitakin. Tässä kuussa tulee.
Synkeä syksypäivä, mutta oli meillä Heavenin kanssa silti puolen tunnin kuistilla ulkoilu. Linnut livertää ja tuuli humisee. Ketään ei näkynyt Heavenin harmiksi.
Ihanaa, että se töyhtötiainen jäänyt pihapiiriin. Kovasti liversi, kun laitoin jo syödyn pähkinätangon tilalle rasvatangon. Kumma, ettei tikat ole vielä asiaa havainneet.
Ei ole pitkiin aikoihin kammottanut Ukrainan ja Venäjän sota niin paljon, kuin tänään luettuani uutisointia. Jotenkin ollut turtunut koko sotaan. Nyt kaikki Venäjän raivo läimähti kasvoille ja se kuinka jossakin heidän karttapalvelussa meidän rajaa oli pienennetty. Ollaanko me kuitenkin heidän kiikarissaan? Ja miksi Ukrainaa syytetään siviileihin iskemisestä, kun Venäjälle se on joka päiväistä ja harkittua? Mikä se ohjus, joka näkyi Suomessakin? Ei toivottavasti atomipommi!?
Oikea kaatosade ja synkkyys ulkona. Sääliksi käy pikkulintuja, kun tuolla värjöttelevät. Ja meidän rakkauspari Tauno ja Ansa, mustarastaat. Ja varmaan pari heidän tämän vuotista tytärtään.
Aina vaan Venäjä iskee siviilikohteissin. Maailma tohisee sotarikoksista, mutta muuttaako se mitään? Joutuuko niistä tuomiolle? Ei varmasti. Ja jos Valko-Venäjä liittyy sotaan?
Ei ehkä ihan paras hetki päivittää StM;n joditabletti ohjeistusta. Aiheuttaa taas ryysiksen apteekeissa ja kohta myydään eioota. Me yli 40v olemme hukkakauraa ja meille niitä ei suositella. Itse en niitä saisi ottaa peruslääkitykseni takia. Mutta, kun tilanne on mikä on ja joka päivä mainitaan ydinaseet ja Venäjä samassa lauseessa niin uskon aiheuttavan kauheaa paniikkia ihmisissä ostaa niitä joditbl.
Minusta Suomi on saanut olla liian rauhassa Venäjältä. Ainakaan ei ihmisille kerrota, josko jotakin kyber- tms hyökkäyksiä kohdistettu. Tulee mieleen se sanonta tyyntä myrskyn edellä. Mitä vielä onkaan edessä..
On todella kuormittavaa, kun yhä näin pitkän ajan jälkeenkin tulee mieleen jokin asia, minkä kuvittelee tapahtuneen sairaala-aikana. Mutta ei ole mitään paikkaa, josta hakisi tietoa tapahtuiko se oikeasti ja jos, niin miksi..ja missä sairaalassa. Olin sillon 3ssa eri sairaalassa taistelemassa hengestäni. Vai kuuluuko tuokin niihin kauheisiin asioihin, joita koin ollessani koomassa. Ja sekin minua ihmetyttää, ettei minulla ollut astmaa ennen tuota reissua, mutta sen jälkeen on. Mikä sen aiheutti? Yhä liian paljon avoimia kysymyksiä, joissa ei ole löytynyt selitystä edes potilasvahingon selonteosta. Kuinka paljon asioita jätettiin kirjaamatta?
Kuinka paljon helpompaa elämä olisi, jos olisi muisti noilta ajoilta.
Pikkuisen aurinko näyttäytyy eilisen sateen jälkeen. Kyllä satoikin, huh.
kauheita asioita tapahtunut. Nyt ei voi kuin odottaa ja miettiä kuulisiko Jumala vaikka en häneen jaksa aina uskoakaan. Apu on omaisella paikalla, mutta jatkotoimet auki.
Kävin katsomassa. Oli niin pieni ja hauras sängynreunalla. Huonosti saa mitään tietoa. Itsellä jalat ihan finaalissa. En varmaan saa kenkiä jalkoihin niin on rakoilla. No, ei mitään uutta siis. Ahdistaa ja pelottaa.
Olen niin väsynyt uteliaisiin kyttääjiin ja juoruajiin, ettei mitään rajaa. Saatikka siihen vahingoniloon, kun toiselle sattuu jotakin pahaa. Siinä olisi voinut oikeasti henki lähteä, se ei muutu mihinkään juoruamisella. Missä ihmisillä sellainen sydämestä tuleva myötätunto ja että voisi kysyä miten minä jaksan huolen keskellä, kun omakaan kunto ei ole hääppöinen. Ei sellaista taida maailmassa enää olla?
Pahin on nyt toivottavasti ohitse ja saattaa pian päästä kotiin, jos ei tule takapakkia. Mutta piilotanko kengät ettei puuhapakkaus painu haravoimaan? Järki häneltä aina unohtuu.
Nukuttiin hiukan pommiin Heavenin kanssa aamulla ja ei ole normi aikataulu yhtään pitänyt. Tuntuu, etten vaan ehdi tehdä kaikkea mitä pitäisi. Pikkuisen haravoin suurimpia havusia pois tienpielestä. Myöhemmin sitten paremmin. En ollut varustautunut, ettei tänään sadakkaan vettä. Synkkää on ollut, mutta ei satanut. Nälkäinen Pierre jo aamulla odotti ruokaa.
Satoi vettä kaatamalla, mutta minä haravoin sisulla. Ajattelin, että jos jätän kesken loppuuko sade vai sataako koko illan. Ja sekin varma, että jos tauotan väsy voittaa ja en vain jaksa. Itku meinasi tulla loppumetreillä, kun sattui vietävästi ja olin märkä alusvaatteita myöten. Mutta tein sen. Eipä ole huomenna odottamassa, kun on tuhat ja yksi asiaa hoidettavana.
Nyt pahin stressi helpotti. Olisi vaan pitänyt jaksaa hommailla enenmän. Mutta kun kunto on mitä on. Ja kun selkänsä kääntää puu pudottaa lehtiä nurmikolle. Toivotonta hommaa.
Töyhtötiainen selkeästi haluaa kommunikoida kanssani. Ihana lintunen.
Kattikamujakin kävi katsomassa. Takkupeppu ja Tohveli. Mukavaa oli nähdä molenmat.
En olisi uskonut tätä sanovani, mutta siunattu vesisade antaa syyn pitää parantelupäivän ilman syyllisyyttä. Huomenna sitten painetaan verenmaku suussa. Mutta näin se elämä menee. Koittelee ja heittelee järkäleillä, mutta pakko vaan selvitä ja tehdä tänään saapuva homma.
Minä olin aivan piipussa ja ei askel enää noussut, niin varmasti Master lähetti enkelin minua auttamaan. Minua kosketti ihmisen hyvyys niin syvälle, että vieläkin itkettää. Ihminen, jolla elämässä kipuja ja haasteita omasta takaa tuli auttamaan pyyteettä. En koskaan osaa kiittää tarpeeksi.