Pientä aamupäivätehokkuutta taas ilmassa. Olen huomannut hiipuvani iltapäivää kohden. En saanut auton ovenavaajaan kuin toiseen uudet patterit. Ei ole avaimenreikää autossa. Onneksi varoitus hiipuvista pattereista tulee kojetauluun. No, toisiin, käytössä oleviin sain. En tiedä jos ei käytä avaimia niin kuluuko se patteri tyhjiin ajan kanssa? Olivat tukusta huonosti laittaneet pattereita.

Pientä wc-paperin hamstrausta huomaa kauppojen hyllyillä.

Ikkunasta katsottuna vaivasi niin epäsiisti syreenin alusta ja menin sitten haravoimaan pudonneet lehdet, ennenkuin tuuli puhaltaa mihin sattuu. Kaksi ämpäriä sain aikaan. Olihan se siisti niinkauan, kuin sisälle pääsin. Ei oikein kunnolla vielä pudota lehtiään, vaikka ollut yöpakkastakin.

Yksi iso harmi hoidettu ja toinen puoliksi, uskon, kun on konkreettisesti kosketeltavissa.

Oli taas kylmempi päivä. Mokoma hyytävä tuuli. Ei Heaven tarjennut kauaa, vaikka näki Lapatossu Tohvelin ja uuden katin, jota ei oltu nähty ennen. Siis vaihtelua prinsessalle. Taisivat katit matsata tänne tullessa, kun kuului ärjyntää.

Jos jotakin inhoan täällä maalla asumisessa on odottelu... Tarkoitan, että milloin korjaajaa, milloin mitäkin saa odottaa. Pitää olla koko ajan saatavilla vaikka luvataan soittaa ennen tulemista?! Mutta jos ollaankin oven takana ja minä olen kylillä asioilla? Taas asiat lykkääntyy. Nyt olen siinä odotusmoodissa. Aamulla marketissa juoksin kiireesti, ettei vaan joutuisi turhaan tulemaan. En tiedä onko kaupungissa sama, vaikka puoli ikääni niissä asunut. Mutta silloin ei tarvinnut näitä palveluita.

Eilen illalla Mr Vatipää söi kerrasta reilun lautasellisen ruokaa, jonka siilille vein. Jos ja kun siili liikkeellä. Olisin halunnut Vatipäätä puhutella, mutta roikale livahti piiloon, varmaan luuli, että ajaisin häntä pois...kun palasin sisälle palasi syömään. Hehehe... On tosi komea katti. Keltaiset makuuhuonesilmät. Heaven ei arvosta komeutta. Eeroksen nukuttua pois ei kukaan täytä paikkaansa.

Surullisia uutisia Englannista illalla. Toivotaan kuningattaren nyt olevan rakkaan Philipinsä luona. En soisi Camillasta kuningatarta. Koko asia tuntuu yhä niin likaiselta viitaten Dianaan. Olisiko nyt aika paljastaa totuus Dianasta? Itse en koskaan uskonut pelkkään onnettomuuteen.

Eilen katselin yhtä uutta rikosohjelmaa ja siinä uhri puheli kokemastaan ja tiesin niin mitä on osin käynyt lävitse. Toki omalla kohdallani ei ollut selvittämätöntä rikosta, kuin hänellä. Mutta ne sanat, ettei koskaan oppisi  puhumaan tai kävelemään.. Tuli niin mieleen mahtoiko olla sama lääkäri kuin omalla kohdalla. Hänen, uhrin, ja minun kohdalla ihme tapahtui ja lääkäri joutui nielemään sanansa. Jotenkin se herätti jo hautaamakseni luulleita tuntemuksia ja ei meinannut uni tulla.

Pikkuisen lämpimämpi ilma ulkona ja heti viihtyi Heavenkin ulkoilemassa. Oli niin hiljaista. Satunnaisia lintujen ääniä.

No niih, nyt on tosi iso homma hoidettu kotiin. Ihan ylpeä itsestäni, että jaksoin tuonkin verran. Eri asia kuinka saan oikaistua sänkyyn itseni saatikka aamulla ylös sängystä. Onneksi sohva mukava ja saa jalat ylös.

Seuraavaksi varmaan saa alkaa stressata haravointeja. Siinä sitä urakkaa onkin. Vielä ei kannata itseään väsyttää.

Suruvaippa kuistin verhoissa. Mietittiin Heavenin kanssa, josko iskä Cee ottanut uuden muodon päästä lähelle meitä.

Olisi pitänyt vähän haravoida, mutta takareidet ja takamus niin kipeä, ettei kyllä taipuisi kottikärryihin niitä nostamaan. Jospa huomenna, ennenkuin alkaa sateet. Yö oli hyvin kivulais, kun ei vatsa siedä Buranaa ja Panadol ei minulla toimi, vaikka olisi vatsaystävällisempää.

Hyvin syttyi kokeilu takassa. Nuohooja sanoi, että ensin vaan kokeilla pienellä määrällä, että näkee miten menee. Hyvin meni ja minusta tuli sisällekin ihan lämpöinen. Joskos saisi säästettyä sähkössä, kun sähkölämmitys.

Kävin haravoimassa ämpärillisen ja kuten arvasin sisälle päästyäni oli jo lisää lehtiä varissut maahan. Se vaan vaivaa, kun katsoo ikkunasta olisiko mahdollisesti siili liikenteessä, ei ole näkynyt..ja näkee ne pudonneet lehdet. Pitäisi varmaan ravistella oksia ja saada lehtiä putoamaan. No, ehkä huomenna..ehkä..

Pikkulintu oli tehnyt pesän tuija havuun seinän puolelle. Tosi pieni pesä, tuskin muuta kuin lepopesä ollut.

Mieliala jatkuvaa vuoristorataa. Kun ei sitä voi kokoa aikaa bamejakaan nakkoa menemään. Eikä suurentaa lääkitystään. Mitä syvenmälle syksy etenee sitä enenpi se tuntuu mielialassa.

Ihanaa, Syyskuussakin voi olla ystävänpäivä! Kaksi kattikamua kävi moikkaamassa. Voi, kuinka hyvä mieli tulee kun heti kaatuvat selälleen ja alkavat kehräämään. Sitten höpöteltiin kuulumisia ja rapsuteltiin. Muutama Dreamies vielä suuhun. Suruvaippaa olen hoitanut muutaman päivän. Ollut nurmikolla, josta ensin nostin ruohorobotilta turvaan syyskrysanteemiin. Nyt oli palannut nurmikolle. Nostin Callunalaatikkoon, kun huomenna isoja sateita tulossa. Räpyttelee vielä siipiään, mutta ei taida kauaa olla elinaikaa jäljellä.

Heaven halusi ruoholle maate, kun oli ihan hyvä ulkoiluilma, vaikka aivan pilvessä taivas. Otetaan syksyn hyvistä päivistä ilo vielä irti.

Purin kerääntynyttä energiaani haravoimalla syreenin alustan. Turhaa hommaa, mutta saanpahan sillä itseni hyötyliikkumaan hetkeksi.

Tohveli katti ollut kaksi kertaa seuraani vailla. On kuulemma tylsää, kun ei ole kavereita. Tykkäsi puhelustani ja rapsutuksesta. Se on ilmaista ja kohdallani tulee sydämestä.

Suruvaippa on taas nurmella. Annan olla siinä.

Ihan pienen leipäpalasen murustin tinteille, kun käyvät toivekkaana kurkkimassa olisiko siemeniä ja pähkinöitä. Ei ole vielä aikoihin. Punarinta pariskunta kävi nokkimassa leipää myös. Eikös heidän pitäisi olla jo muuttomatkalla? Västäräkitkään eivät ole lähteneet.

Toissapäivänä ajattelin ottaa jo käärmepelottimen pois niin sitten eilen kuin varoitukseksi Lauri Tähkän kappale Syyskuun kyy soi radiossa. Ai herttinen, enpäs taida vielä ottaakaan pois vaikka Late eri kyistä laulelee kuin mitä minä pelkään.

Ompas syksyinen päivä. Tuntuu, että koivutkin yhdessä yössä kellastuneet.

Kohta pitäisi soitella, että hakevat ruohorobotin huoltoon ja talvihotelliin. Kyllä toisten kelpaa, heh. Minullekin kelpaisi talvihotelli ja aina löytyy huollettavaakin.

Hyi, kuinka syksy vaan syvenee. Tullut vettä urakalla. Yölläkin heräsin kun peltikattoon romisi vettä. Kuuroja näyttää jatkuvan päivälläkin.

En varmaan muistanut kirjoittaa, kuinka ilahduin, kun Martza katti näyttäytyi pihapiirissä. Olin surrun pitkään, ettei häntä enää ole. Iloinen yllätys. Ja niin hyväkuntoisen näköinen. Olen miettinyt onko Tohveli katin äiti. Keväällä näin yhtä aikaa heidät pihalla. Se oli Tohvelin debyytti. Ovat niin samannäköisiä.

Ja luulempa, että meidän Tauno, mustarastas taisi käydä ruokintapaikalla. On niin vikkeläkinttuinen, etten ehtinyt katsoa roikkuuko siipi. Vaan, jos Tauno niin varmasti tulee uudelleen.

Kauheasti väsyttää ja meinasin ottaa pienet päiväunet ennen päiväkahveja, mutta Heaven karjahti, etteipäs nukuta. Siirryin hetkeksi sänkyyn hänen kanssaan.

Minusta ei voi puhua sadekuuroista, kun koko ajan tulee, kuin saavista kaataen.

Tietysti Heavenin piti päästä ruohoa rouskuttamaan ja turkki kastui. Pyyhkeellä kuivasin ennen lääkkeen ottoa ja hampaiden pesua.

Alkaa nämä syyskelit tuntua jatkuvana väsynä. On päivälläkin niin pimeää, ettei näe lukea kunnolla ilman valoa.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 1 kuukausi sitten. Syy: kirjoitusvirhe

Ihan mukava ulkoilu Heavenilla ja minulla. Turhan paljon vaan tarpeetonta möykkää. Meille riittäisi tuulen humina ja lintujen laulu.

Jouduin illalla ottamaan bamia, kun niin ahdisti suunnattomasti ja kaikki katkeruus puhkesi kukkaan. Tämä aamupäivä menikin sitten unessa. Sama juttu joka kerta.

Takkupeppu katti bongasi minut, kun vein muutaman leivänmurenan linnuille. Voi, kuinka kehräsi ja puski niin, etten saanut askelta otettua, etten astuisi tassuille vahingossa. Kysyin onko nälkä ja serasi kuistille. Ahmi kaksi Latzipussia, kuin jumalten nektaria. Ei ole siilejä näkynyt, joille ne varattu niin raskin kyllä antaa. Heaven ei niihin koske viiksenkärjelläkään..

Mukavaa, että sade loppui. Pitäisi taas haravoida isompia lehtiä pois ennenkuin puhaltaa minne sattuu, mutta jääkööt huomiseen. Ei ole nyt oikein vetoa.

Pikkuisen torkkumisen estoa, kun kävin tiukkaan sullotun ämpärillisen lehtiä haravoimassa. Ja nyt jo saman verran pudonnut. Tiedän, ettei vielä pitäisi itseään kiusata, mutta vaihtoehtona sohvan pohjalla torkkuminen.

On aivan kauhean syksyistä ja aamulla tihuutti vettä. Vaan niinhän se aina Syyskuulla.

Kauhean katkonaista nukkumiseni ja stressaa mennä nukkumaan, kun sitä ajattelee tuleeko uni vai ei.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 1 kuukausi sitten. Syy: kirjoitusvirhe

Kaipasin jotakin inhimillistä otetta eilisiin Elisabethin hautajaisiin. Että vaikka Camilla olisi hetkeksi pidellyt kirkossa Charlesin kättä. Olisi varmasti saanut kansalta suosiota. Kovin jäi minusta kylmä tunne hautajaisista, mutta ehkä kuningattaren kohdalla on tärkeä protokolla? Tänään osui kaksi kuvaa silmiin, mitä ei ainakaan itsellä osunut katsellessa silmiin. Toisessa kuningattaren gorgit seurasivat arkkukulkuetta ja toisessa kuningattaren lempiponi.

Aivan järkyttävän hyytävä tuuli ulkona ja vain +7. Hautausmaalla meinasi paleltua. Tuui sinne oikein osuu. Ja oli vaikeaa saada lyhtykynttilää syttymään omaisen haudalla. Toivotaan, että palaa. Vein kynttilän myös ystävän pojan haudalle, joka päätti elämänsä 2v sitten.

Huonosti saan taas nukuttua. Pienissä pätkissä ja sitten nukuttaa päivällä.