Yhä olen aikalailla hukassa tämän sivuston kanssa ja en löydä ihmisiä, joiden kirjoituksia luin. Kaunis ilma ulkona, tuulee kuitenkin. Kukkiin vaihdoin vähän multia ja sain kateille tilattua eläinlääkärin. En sitä, jonka lomalta paluuta odottelin kk kaupalla. Maanantaina soitin, niin vastaajassa oli viesti, että sairaslomalla, toistaiseksi..Otti pannuun kunnolla, koska olisin voinut viedä katit jo aikoja sitten toiselle eläinlääkärille. No, Torstaina mennään rokotuksille ja Masterin peukkukyntä tarkistamaan, joka kasvanut ihon alle ja en uskalla epävarmoilla kourillani leikata, kun ukko kiskoo käpälää pois..Äänestämässäkin pitäisi käydä, ennakkona. Ei ole epäilyä puolueesta.
Laittaako kukaan rairuohoja pääsiäseksi? Antakaa hyviä vinkkejä kuinka saisin nousemaan paria kortta enenmän?
No, pronssihan sieltä tuli. Hienoa!
Ihan mukava ilmakin ulkona. Yöllä satoi ja nurmikko märkää, mutta mukava ulkoilu silti Heavenin kanssa. Ikävää vaan kuinka astman takia vastaleikattu nurmikko väkevänä tuoksuna menee henkeen. Ja leikkureissa oleva bensa. Mutta nämä on niitä arkipäivien murheita, joita ei astmalääkkeetkään vie.
Jotenkin illalla taas se ahdistus puristi ja en osaa sanoa mikä oli syy. Jos se johtuu lähestyvästä syksystä?
Hammaslääkärillä aloitin aamuni. Lakkaankohan koskaan pelkäämästä sinne menoa? Jäi lapsuudesta ja nuoruudesta niin kauheat traumat. Ei silloin uskottu puudutukseen. Uskottiin, että jos oikein porataan niin oppii olemaan syömättä karkkia. En varmasti ole ainoa näitä traumoja kantava. Nykyään panostetaan jo miellyttävään ja rauhoittavaan odotushuoneeseenkin.
Kylmä aamu muuttui kauniin aurinkoiseksi päiväksi. Varmaan tämän kesän viime päiviä.
Auto taas odottaisi pesemistä, mutta odottakoon, kunnes saan jalat kuntoon.
Jos yöllä säästyy painajaisilta niin nehän tulee sitten päiväunilla. Oli niin todellinen uni, että kun Heaven karjaisi, että joku on käynyt hänen toiletissaan, heti korjaamaan.. niin meni pitkään tajuta missä olen ja mitä tapahtuu. Päiväkahvi onneksi palautti arkeen.
Oli vain tuoliulkoilu, kun sadellut aamupäivän.
Illalla näytin Heavenille MR Vatipään, joka oli murkinoimassa siilin lautaselta. Jäykistyi sylissäni, kun huomasi. Tiedä sitten pitikö komeana?! Siiliä ei ole näkynyt, mutta pikkuisen aina vien varalle, jos tuleekin.
Heaven imee viimeisetkin auringonsäteet itseensä. Selällään otti kauneusunet nurmikolla. Vaan voiko täydellinen enää tuosta kaunistua? Voi, kaunistuu joka ainoa päivä lisää. En varmaan jaksaisi tätä elämää ilman häntä.
Ishias on riiponut muutaman päivän. Mikään särkytbl tai kipugeeli ei tehoa. Koitan sitten ottaa pehmeitä liikkeitä ja vaan uskoa sen itsekseen loppuvan.
On muuten törkeästi hinnat nousseet. Ja kauhulla odotan sähkölaskuja. Kyllä se kummasti pistää kahvipaketti tarjouksen perässä juoksemaan. Se taitaa olla viimeisin nautinto, josta luovun.
Kesän viimeisiä aurinkopäiviä. Ei ulkoilla ensi viikolla näin huolettomasti.
Toisen kerran jo valitin seurakunnalle hoitohaudasta. Jos kerran maksaa niin pitäisi asian myös hoitua.
Kaikkien lemmikkien kauhupäivä tai iltanen tänään nimeltä Venetsialaiset. Tiedän koiria/isoja jotka eivät uskalla hädälle lähteä kun paukutetaan. Etenkään, kun se ei kuulu sisämaanalueelle ja sitä ei kukaan valvo. Toivotaan, että tulisi se siunattu vesisade illaksi ja hillitsisi edes vähän.
Todella syksyisen oloista ulkona, vaikka ihan lämmintä. Sisällä palelee ja olen miettinyt joko sähköyhtiö hillitsee lämmön jakelua? Tämä syksyinen ilma herättää sisäisiä ääniä ja heittelee ennusmerkkejä. Ja katkeruus ihmisistä kasvaa. Jotka käyttivät puhdasta uskoani ystävyyteen hyväkseen vuosia. Pitääkö huutaa totuus ilmoille, helpottaisiko? Tajuaisivatkohan ihmiset, etten minä kirjoittanut sitä ystävyyttä, joka paljastui pelkäksi oman itsensä suojeluksi!? Entäs kuinka minun pitää selviytyä siitä? Unohtaa, että oli hauskojakin hetkiä, kun ei enää tiedä oliko nekin teeskentelyä?
Wow, vajaa 10min paukutusta. Muuten täysi hiljaisuus. Yleensä innokkainmat jo ennen klo 18 alkaa ja puoleen yöhön paukkuu. Nyt täysi hiljaisuus, ennenkuin sama idiootti kuin joka hemmetin uusi vuosi ja venetsialaiset paukuttaa. Luulisi hävettävän, kun muuten niin hiljaista? Ihan jo kunnioituksesta Ukrainalaisia kohtaan, joita on tullut myös tänne. Pauke saattaa aukaista kipeät traumat todellisesta sodasta. He, joilla oli mukanaan vain muistot ja kassillinen vaatteita. Ja täällä rahaa mällätään paukutteluun ihan vaan siksi, että on venetsialaiset. No, nyt on hiljaista uuteen vuoteen.
Tuntuu päivä päivältä syksynmältä vaikka +15 ja hiukan aurinkoakin. Heaven halusi nurmelle aurinkoon, vaikka nostin tuolille. Mietin, että mahtaako ensi viikolla jo neulekelit Heavenille. Sisäkatti kuitenkin.
Karu Maanantai sai tooooosi masentavan alun, kun postilaatikosta löytyi sähköyhtiön kirje siitä, kuinka paljon Lokakuussa maksaa. Aivan uskomatonta, mistähän nekin rahat repii?
Ja entäs vieläkin pienituloisenmat? Kuinka tähän on tultu? Onko Ukrainan sota kaikkeen syypää? Edelleen idioottina ihmettelen, miksi Nato ei vaan käytä voimaa ja lopeta sotaa? Onko syy, ettei Ukraina kuulu Natoon..pahoittelen, jos luulen väärin.?
Ihanaa, että hiukan vielä aurinko lämmitti. Meidän tikalla on kamu hukassa, jonka kanssa jutteli. Eilen jo lenteli ja huuteli saamatta vastausta. Jotenkin surullista. Oli mukavaa kuunnella, kun toinen aina vastaili.
Nyt on jalat paremmat, mutta puhti hukassa. Huomenna pakko aktivoitua hommiin. Ei voi ikuisesti lykätä musttodo listaa. Huomenna hyvänä päivänä.
Illalla masensi ja ahdisti niin, ettei mitään rajaa. Kaikki mahdolliset asiat kerääntyi päähän. Olin kuitenkin nukkunut. Aamulla näin vahvaa ja outoa unta, ei painajaista..olin 3 koiran hoitajana talossa, josta piti ihmeellisesti vempaimia väännellä, että ovi olisi lukkoon mennyt. Oli mukamas joku ökytalo. 3 tuntia olisi pitänyt koiria vahtia. Olin juuri saanut ne houkuteltua ovesta lenkille, kun Heaven karjui vieressä, että ylös eukko, mulla on tylsää..
Heaven on oppinut, että pitää aina käsiimurilla imuroida käytetyt unet pois lakanalta. Ei haittaa, vaikka äänekäs. Odottaa lattialla, että imuroin ennen unille paluuta. Hemmoteltuko, no jooh..
Nyt olen voimieni tunnossa lyhentänyt listaani monella asialla. Jopa hamstrasin yhden ison säkin wc-paperia, vaikka se ei ole tarpeen. Mutta, kun melkein jokaisella oli sitä kärryssä, niin pitihän minunkin. Heh.
Ihan järkyttävän kylmä tuuli ulkona ja vain +11 astetta. Ei ollut yöllä hallaa, kun ei mitkään kesäkukat olleet kuolleet. Mutta lopun alkua..
Västäräkki mamma opastaa poikastaan elämän alkuun. Toinen vai onko kenties jo kolmas poikue?
Minulla ei riitä sympatiaa tiettyjen järjestöjen lakkoilulle, kun puhtaasti kiristetään uhkaamalla teho-osaston toimintaa. Se on äärinmäisen raukkamaista. Muutenkin itse paljon sairaalassa olleena ihmettelen omien kokemusten perusteella, miksi muka palkka ei riitä... Entäs potilaat..itse jouduin wc-tuolini tyhjentämään, kun ketään ei asia kiinnostanut. On liian monta huonoa kokemusta kohdalla. Ystävä valitti samaa, kun oli pienessä operaatiossa. Kovin oltiin töykeitä. Hitsi, eihän me potilaat sinne vapaa-ehtoisesti tungeta.
Nyt alkaa kone hyytyä. Olenkin saanut aikaan kiitettävästi.
Järkyttävä kuura nurmikossa ja -2 mittarissa aamulla. Pakko nöyrtyä syksyn edessä, johan tässä Syyskuussa mennään.
Sain aamulla lopulta 4nen koronarokotuksen, jospa suojaisi pahinmilta taudeilta, variaatioilta. Syksyllähän pitäisi koronan taas aktivoitua. Ei maailma pääse koskaan karkuun siltä.
Ajattelin tuossa, ettei sairaanhoidossa uskalla ääneen sanoa kuulevansa ääniä, vaikka vain päänsisäisiä. Muistan, kun erehdyin asiasta mainitsemaan, niin kiireellä jouduin psykkan tentattavaksi, että käskeekö ääni minua vahingoittamaan jotakuta tai luenko toisten ihmisten ajatuksen ymym. Silloin kyllä tajusi, ettei äänistä puhuta ääneen, vaikka itseni kohdalla ovat hyvin viattomia olleetkin.
Syksy vaan tuntuu syvenevän. Ihme, ettei mieli ole vielä sukeltanut. No, viimeistään, kun ensi rännän nakkoo. Kylmä on, ei mahda mitään. Onneksi Heaven ulkoili tuolilla lämpöalustan päällä, eikä halunnut kylmälle nurmikolle.
Taas yksi homma ruksattu tehdyksi, mutta tuntuu, että lisääntyvät.
En vielä istuttanut Callunoita, kun ikkunalaatikon kukat vielä pystyssä. Eivät ole hääppöisiä, mutta jos viikonloppuna senkin hoitaisi. Callunat odottavat jo valmiina.
Alkaa sellainen syksyn alakulo painamaan päälle. Hyytävä tuuli joka päivä. En käynnistynyt ollenkaan vaan torkuin koko aamupäivän. Torppasi se vimma tehdä hommia. Vetoan viikonloppu lepoon. No, eestänihän löydän tekemiset.
En jaksa innostua Suomi-Ruotsi maaottelusta. Eikä innosta Tanssii Tähtien kanssa. Saatikka Maajussille morsian tai Ensitreffit alttarilla. Nämä katsotuimmat ohjelmat. Onko tuo mukamas viihdettä? No, kuka tykkää, minä en. Muutenkin huomaan yhä enenmän vähentäväni telkkarin katsomista.
Kolea tuuli taas ulkona. Pitäisi ottaa itseään niskasta ja tehdä pari hommaa listaltaan.
Nyt on siitä harvinainen Maanantai, että olen aivan kauheasti saanut tehtyä hommia. Hyvä minä. Mutta aina tulee jotain lisää.
Meidän sähköyhtiö koittaa huijata asiakkaitaan tekemään kalliin sopimuksen, jossa iso alv. Minä en kyllä aio sitoutua moiseen, kun käsittääkseni alv pitäisi laskea kunnolla. Mutta varmasti moni menee tuohon lankaan. Jotakin hyötyä tästä perusepäileväisyydestä. Seuraan tilannetta. Aikamoista lähetellä moisia kirjeitä ja suht nopeaan pitäisi sitoutua. Eikös ensin pitäisi olla päätös eduskunnasta kuinka asiat tulee menemään.
Tänään ulkoiltiin puoli tuntia Heavenin kanssa. Ei tuullut, niin ilma tuntui lämpimämmältä. Eikös tällä viikolla pitäisi olla pari lämpimämpää päivää, jos ei ole ennustukset muuttuneet. Parasta tulla, kun kaivettiin bikinit taas esille ja raappahousut narikkaan...mustaa huumoria!