Yhä olen aikalailla hukassa tämän sivuston kanssa ja en löydä ihmisiä, joiden kirjoituksia luin. Kaunis ilma ulkona, tuulee kuitenkin. Kukkiin vaihdoin vähän multia ja sain kateille tilattua eläinlääkärin. En sitä, jonka lomalta paluuta odottelin kk kaupalla. Maanantaina soitin, niin vastaajassa oli viesti, että sairaslomalla, toistaiseksi..Otti pannuun kunnolla, koska olisin voinut viedä katit jo aikoja sitten toiselle eläinlääkärille. No, Torstaina mennään rokotuksille ja Masterin peukkukyntä tarkistamaan, joka kasvanut ihon alle ja en uskalla epävarmoilla kourillani leikata, kun ukko kiskoo käpälää pois..Äänestämässäkin pitäisi käydä, ennakkona. Ei ole epäilyä puolueesta.
Laittaako kukaan rairuohoja pääsiäseksi? Antakaa hyviä vinkkejä kuinka saisin nousemaan paria kortta enenmän?
Aamupäivällä vesikuuro kasteli kesken pihahommien, mutta tulipa tehtyä. Nyt paistaa aurinko ja aivan ihastuttavan hiljaista. Niin nautin hiljaisuudesta. Tuulen suhinasta, lintujen äänistä. Harvinaista, mutta koira haukkui hetken aikaa. Heti nousi niskavillat pystyyn, ettei vaan olisi susi liikkeellä..
Ajattelin eilen ja tänäänkin, kuinka iso taakka minulla on sisälläni täynnä ahdistusta ja surua, mutta ei mitään paikkaa, jossa ne voisin puhua ääneen ja tulla ymmärretyksi. Kuinka suureksi taakka kasvaa, ennenkuin se vaan hautaa alleen?
Nyt sitten maitovalas pulassa Seinessä. Saan surra sitä. En haluaisi surra, mutta se vaan on osa minua. Kirottua herkkyytäni, joka vaan poimii kysymättä itselleen lisätaakkaa.
Illalla kävi outo, pienehkö siili lautasella. Onneksi olin kuitenkin varannut ruokaa sinne.
Vaihteeksi kaunis aurinkopäivä. Sain auton pestyä, mutta varmasti taas jäi kuralänttejä jonnekin.
Eilen tuli jo uudet luvat, joita keskiviikkona kävin anomassa. En vielä odottanutkaan, joskus näinkinpäin.
Kaksi uutta tähteä siirtynyt taivaantarhaan. Jussi Hakulinen ja Vesku Loiri. R.I.P.
Pilvessä taivas ja tirautti vettä, kun meinasin viedä lakanapyykit ulos kuivumaan. Aina ei mene kuten Strömsössä. Nyt pikkuisen pilvien välistä aurinko katselee. Heaven nautti ulkoilusta tavallista pidenpään.
Minulla painajaiset vaan jatkuu. Oli sitten yöunet tai päiväunet. Olisi ihanaa nähdä jotakin ihanaa unta vaihteeksi. Johtuneeko lääkkeistäni? Toisaalta olen tosi kauan samoja lääkkeitä syönyt. Jos se on kipu joka heijastuu sitten uniinkin.
Ja niin katkerana seuraan uutisointia Seinen maitovalaasta. Oli heti koitettu auttaa ja siirtää turvallisinmille vesille. Käsittääkseni operaatio kesken. Maitovalas paljon mursua suurempi, mutta eipä Suomessa mursuressua edes koitettu pelastaa.
Maitovalas ei sitten selvinnyt. Niin surullista.
En oikein tiedä mitä ajatella suurista lööpeistä, jotka huutavat, henkilön valinneen luomukuoleman. Eikö asioita voisi jättää uutisoimatta, ettei tarvitsisi tuollaisia? Minusta on tullut kauhean herkistynyt kaikille otsikoille ja jutuille. Pitäisi varmaan kokonaan luopua sosiaalisesta mediasta.
En sitten vieläkään saanut nelospiikkiä. En ole tarpeeksi sairas?! Sairaanhoitopiiri niin surkeasti uutisoi kuka saa ja milloin piikkinsä. Taidan luovuttaa anelun. Tuntuu, kuin olisi jo muutenkin toinen jalka haudassa. Kaikki tämä ahdistus ja suru syö minua niin, ettei meinaa jaksaa eteenpäin. Kävi mielessä jo itsetuhoisia ajatuksia.
Ihan mukava ilma, mutta piti hakea fleece, kun istui varjossa. Mikäs Heavenin suorassa auringossa. Taisi hiki tulla.
Eilen taas sydäntä puristi, kun puhuttelin sitä uutta kattia. Oli niin nälkä, että purematta hotki ruokaa. Turkki aivan kiilloton, irtokarvaa täynnä ja takamuksen päällä järkyttävä takku. Yhtään ei ole lihaa luitten päällä. Reppana. Minä en mahda mitään, minun sydän vaan niin kattien puolella. Moni minulle sanoo, että ei täällä maalla kissoja pidetä minään, niitä vaan vihataan, kun pissivät kukkapenkkiin ja pyydystävät lintuja. Okei, se on kissan luonne pyydystää, minkäs hän sille mahtaa. Mutta ei kissoja tarvitse vihalla ajaa pois. Ja vihata. Hekin luojan luomia olentoja. Kävi siilirouvakin syömässä.
Painajaiset näyttäytyi uudenlaisena. Kauhistuttavana joka tapauksessa. Miksi hemmetissä joka yö tulevat..
Yö meni ilman painajaisia. Se on TOSI iso asia, niin säännöllisesti niitä on tullut. Aamupäivänokosilla sohvalla näin uudenlaisen unen, jossa hyökkäsin kiusaajaani vastaan. Siis siinä unessa olevaa kiusaajaa. Sääli, että heräsin ennenkuin näin tapahtuiko hyökkäykseni haarukan kanssa.
Siilirouva kävi syömässä. Ja Mr Vatipää, jolla ei ollut nälkä, kun vain napsi jotakin herkkuja lautaselta. Ruohoa oli lautasella, eli oli rouva käynyt toisenkin kerran.
Tosi pilvinen päivä, mutta ei vielä sada. Eikä onneksi hallakaan yöllä käynyt. En rupea kukkia kantamaan, kun ei sillä voita montakaan päivää. Syksy on tulossa.
Leikkasin Heavenin kynnet ja hiukan porstattiin hampaita. On niin karvaiset tassut, että vaikeaa löytää kynsiä, kun vielä vetää ne sisäänpäin.
Olen seurannut ohjelmaa nimeltä Aavedata. Oli juttua tuolla viihdeuutisten puolella. En oikein tiedä mitä ajatella asiasta. Uskon toispuoliseen, mutta heidän käyttämänsä tavat ovat outoja. Tunnettuja katoamisia tutkivat, mutta käsittääkseni eivät ole mitään ratkaisevaa löytäneet? Jotenkin tuo kylmät väreet pintaan. Näytettiinhän minullekin asioita, joita ei vielä ollut tapahtunut koomassani ollessa.
Olipas hyvää mustikkakermakakkua päiväkahvin kanssa. Vei kielen mennessään.
Kaunis, aurinkoinen päivä. Ainakaan varjon puolella ei helle riivaa. Toisin, kuin suorassa auringossa. Kumpa olisi sielussakin aurinkoista. Siellä on vaan se musta aukko ja tietoisuus, että minun pitää tehdä jotakin, mutta mitä?
Eilen illalla kun vein siilirouvan lautasen, jostakin ilmestyi se uusin katti. Voi kuinka puski minua ja kehräsi suurella äänellä. Puheltiin vaikka kuinka kauan. Ei hänellä nälkä ollut, mutta yhä se kauhea takku pepun päällä. Omistajat ei varmasti voi olla huomaamatta. Jos vain silittävät kissaansa..tosin se näkyy katsomalla. Lämpimällä vedellä hiukan hautoisi ja pikkuhiljaa kammalla selvittäisi niin aukeaisi. Tyttöparka.
Valloittava ilma ulkona. Heaven nautti. Oli vielä niin hiljaista ja jostakin kuului heinäsirkan siritys, jota todella harvoin nykyään kuulee. Kaksi perhosta meitä kävi katsomassa. Valkoinen ja suruvaippa. Lisää tälläisiä päiviä, ettei syksy aivan vielä ottaisi otetta.
Tappoivat sitten Norjan mursun. Niinkuin varmuudeksi. Murhaajat. Tämä henkilökohtainen mielipide. Ja on se ihme, ettei ihmiset antaneet sen olla rauhassa. Syy siis ihmisten.
Yksi haave kariutui ja en tiedä voinko sitä toteuttaa. Katsotaan. Tuntuu niin epäreilulta, kun haaveeni pieni.
Ei saa valittaa, mutta on taas liian kuuma meikikselle. Astma ei tykkää, etenkin jos tekee jotakin. Sitten vielä verensokeri onnistui kyykätä oikein kunnolla ja vaikka sen saa nousemaan niin se kirottu uupumus kestää kauan. En taas tajunnut mikä on. Tuntui vaan oudolta, kunnes alkoi koko eukko tutista. Harvoin näitä onneksi tulee.
Ihanaa kuitenkin, ettei syksy tullutkaan vielä.
Heavenin muonapaketti tuli tänään. Tilasin kokeeksi uutta merkkiä muutaman purkin. Oli tosi ihme, että haisteli ja maisteli. On meinaa neiti sellainen ronkeli jotta oksat pois. Master söi mitä vaan, jos oli soosia. Imeskeli palaset suussa ja kuivat palaset tiputti lautaselle sitten. On niin kauhea ikävä, joka ainoa päivä.
Ukkosmyrskyä odotellessa. Kauhean hautova ja kuuma ilma. Ei tarvitsisi tulla.
Stressaan huomista menoa.
Turhaan stressasin, oli oikein ihana reissu. Hemmoteltu olo nyt unettoman yön jälkeen.
Olipas vallan kauhea ukkonen eilen. Kyllä se varmaan 3 tuntia seilasi edestaas. Ikkunat helisi. Vettä tuli aivan kauheasti. Sähköt pysyi onneksi meilläpäin.
Onnea Vilma Murto kultaisesta mitalista. Ja Pikkuleijonat eteni välieriin.
Taisin kommentoida pahaa ukkosta, enpäs tiennyt tulevasta. Aivan järkyttävä ukkonen aamuyöllä. Ärjyi ja läiski salamoita, että huoneessa oli valkeaa kuin päivällä vaikka kartiinit kiinni. Sänky jotenkin värisi siitä ukkosesta vai iskikö salama maahan ja ikkunat helisi. Jotenkin se, että herää siihen, että ukkostaa on pahempaa kuin jos tulee kun on hereillä. Ja vettä tuli. Jotkut ojat jo tulvii täällä vedestä. Ihmettelen kuinka Heaven niin rauhallinen? Itseäni pelotti kyllä.
Pitää korjata eilisen tekstiä Wilma eikä Vilma, pahoittelen. Kaksi keihäsmiestä pääsi finaaliin, olisi mitali mukavaa saada.
Mitähän toteaisi tuosta korkean tason biletyskohusta? Tottakai jokaisella oikeus yksityiselämään, mutta pitäisi silti joku kontrolli olla. Mahtaako olla sitoutunut päivätyöhönsä?
Viimeksi marketissa iskin silmäni yhteen mahtavaan kukkaan. Se helisti jotakin kelloa päässäni lapsuuden kodista. En kuitenkaan ollut varma onko kesäkukka vai huonekasvi. Ajattelin kotona googlata ja ostaa seuraavalla kerralla. Vaan oli joku toinenkin iskenyt silmänsä siihen syvään violettiin ja ostanut pois. Pahus. Ostin punaisen kuitenkin. Kirvelee tappio siitä violetista.
Kaksi mitalia eilen Suomelle ja PikkuLeijonat eteni mitalipeleihin. Upeaa. Jos vielä seipäänheitosta tulisi huomenna mitali?
Illalla taas ukkonen meinasi palata. Kävi jo lähellä murisemassa. Onneksi jatkoi matkaansa. Tänään ihana aurinko, mutta kova tuuli. Nurmikko aivan märkä.
Nyt on tullut vaihteeksi nukkumisongelmat. Aamupäivällä kyllä nukuttaa sohvalla. Kaiken maailman asiat pyörii mielessä, joita ei saa etenemään itsestä riippumattomista syistä.
Hopeaa PikkuLeijonille. Kovasti pistivät vastaan, mutta ei mahdettu parenmalle mitään. Hopea ei ole häpeä. Illalla heitetään keihään finaali, pikkuisen odottaisin pronssia sieltä. Peukutetaan Heavenin kanssa.
Puutarhan syksyhommia aloin pikkuisen tekemään. Ei raskisi vielä kaikkea leikata maantasalle, kun kauniin vihreää. Ilmakin mukava. Kun terveys olisi hiukan parempi, että pystyisi kauemmin tekemään.
Taas oli painajainen. Ei pahinmasta päästä, mutta kävi mielessä oliko se enne? Toivon, ettei. En ikimaailmassa halua enää tavata painajaiseni ihmistä. Ja aika ihme olisi, jos näin kävisi.