Pikkiriikkinen sähkökatko sai miettimään, kuinka riiippuvainen nykyihminen onkaan sähköstä. Niinkin pieni asia, kuin päiväkahvi. Jos ei sähköä niin milläs keität? Onneksi olin ehtinyt jo kahvin kaataa kuppiinikin, ettei harmia ollut yhtään. Ja oli tosiaan niin pieni katko. Se hiljaisuus yllätti, kun tuuletuskin pysähtyi. On niin tottunut sen suhisevan, ettei sitä edes huomioi.

Eilen piti oikein miettiä jälleen kerran, että nyttekö järki sammui...mutta taisi se oikeaa olla, että leikin siilin kanssa alkeellista piilosta leikkiä. Minulla on kukkapenkki täynnä kieloja ja siili meni sinne. Laitoin kädet silmille ja kyselin, minnekäs se iikka meni? Nosti päätään kielojen lehtien välistä ja katsoi minua selkeästi. Taas peitin silmät ja kuulin kuinka lehdet kahisi. Taas kysyin missä iikka? Ja kun nosti päätään sanoin kukkuu!!! Jatkoimme varmaan varttitunnin leikkiä. Sitten päätti, että piisaa ja tuli crocksejani hipoen ruokalautaselleen. Eivät pelkää minua yhtään. Kavereita ollaan. Master minusta teki tälläisen. Herkkääkin herkemmän. Ihmisiä karttavan. Eläimiä rakastavan. Heidän ehdoillaan, ei minun.

Nyt on metsät pullollaan meheviä mustikoita. Kun vain näin käärmekammoinen ja osaltaan liikuntarajotteinen uskaltaisi mennä.

Olipas draama lähellä...Ulkoiltiin Heavenin kanssa ja Heaven nukkui vakiopaikalla havujen lähellä. On tosi lämmintä, vaikka pilvistä. Minä höpöttelin Heavenille ja huomasin, että jotain harmaata vilahti silmissä? Ajattelin, että harakka ojassa. Joo, olipas tavallisen komea harakka, heh. Tohveli kattihan se siinä istui ison kiven reunalla ja katseli Sleeping Beautyä. Tiesin, ettei Tohveli tekisi mitään, mutta Heaven!!!!! Onneksi ehdin hätiin ja Toffeli lähti. Heaven olisi karjaissut taas hyeenaäänellä ja pelkkää kaveria etsivä Tohveli olisi trauman saanut.

Kaunis kissa Tohveli. Ajattelen yhä mahtaako olla Martta katin poika? Marttaa ei ole aikoihin näkynyt. Toivotaan, että yhä elossa.

Taas on painajaiset valloillaan unissani. Kauheita lumimääriä olen nähnyt ja taas mukamas oli joku kouluisku. Onneksi ei todellista. Varmaan nukuin huonossa asennossa, kun ishiaskin repinyt koko päivän.

Jälleen kerran, jokin lumipaljouteen liittyvä painajainen!? Mistä ihmeestä noita kumpuaa? Ja aamulla heräsin, kun ukkonen jyristeli aika lähellä. Kovasti mustia pilviä taivaalla ja ei olisi ihme, jos tulisi sadetta.

Olen varmaan ennenkin todennut tulevani aivan sokeaksi ja tyhmäksi kun pitää koota tai asentaa jotakin?! Jokin katkaisija vaan menee päässä off asentoon. Niinpä yllätin itseni todella upeasti saamalla 6 sanonko kuinka pientä?!ruuvia sanonko kuinka hankalaan paikkaan..vielä varmaan liian isolla meisselilläkin...mutta onnistui. Jes! Ei ollut iso homma ja moni tuhahtelee siellä idiootille, mutta niinhän tuossa itse jo totesinkin. Se tuli kooman jälkeen sekin, huoh. Sain vielä vekottimen toimimaankin, jonka alustan kokosin kahdesta palasta. Eli hyvä minä! Pitäisiköhän katsoa nyt sitä lintujen juoma lautasta, joka piti olla todella helppo koota, mutta joka jo pari vuotta odottanut inspiraatiota, kun näin kuinka pienessä paketissa osat tulivat.

Painajaiset vaan jatkuu. Näyttää hirttäneen päälle.

Mukamas tuoksui jo syksy viileämmässä säässä. +17. Sen verran tuuli, ettei kevyt fleece ollut liikaa ollenkaan.

Taas oli painajainen käärmeitä täynnä. Tarkoittaako, että lähistölläni ihminen, jota voisi kutsua käärmeeksi? No, niitä on monta. Vai nukunko vain huonossa asennossa ja kivut laukaisee painajaiset? Tutkimattomia polkuja.

Suht nousi kinttu nopeaan, kun olin pesemässä lintujen allasta ja vaihtamassa uutta vettä siihen. Kuului lyhyt, outo ääni. Yhden kerran. En mukamas mitään ainakaan suurempaa nähnyt. Sisällä kävi mielessä, että mahtoiko siili olla mökissään päiväunilla tai pensaan juurella ja häiritsin? Mene ja tiedä. En aio mökkiin kurkistaa, etten häiritse, jos siellä joku.

Illalla oli yksi outo siili, kauhean arka, isohko..joka käy lautasta kurkkaamassa, mutta ei syö siitä? Ja kymppiuutisten aikaan oli rouvat syömässä ja olisiko se kolmas ollut jommankumman tämän kesän poikanen, jota opettivat herkuille. Maisteli kyllä ruokaa. Olisi mukavaa tietää montako siiliä yölläkin käy syömässä. Muutama katti käy maistelulla. Nokipönttö ja Vatipää. Eilen jo hiukan hierottiin tuttavuutta Vatipään kanssa. Kaunis tumma turkki, jossa kultaisia viiruja. En ymmärrä kuinka ihmiset hennovat antaa kissojen juosta vapaana. Etenkin kun on tehty petohavaintoja lähialueilla.

Minusta on törkeää julkaista kuvia mursun riisutusta nahasta tyyliin näin konservointi etenee. Missä kunnioitus kauniin eläimen eletylle elämälle ja surulliselle kuolemalle!?

Kuinka kauan oikein säröillä oleva kestää ennen hajoamista muruiksi? Ja pystyykö muruista enää koota ihmiseksi? Kaikki luulee onnelliseksi pinnan vuoksi. Hullu kissanainen ja siilinsyöttäjä. Puhuu linnuillekin. Mutta hei, ne ymmärtää tuskan pinnan alla tuomitsematta. Pelottaa mennä nukkumaan, kun ne painajaiset vaan tulee. Ahdistavina, enteellisinä. Mutta kuka ymmärtäisi? Joo, sillä on vaan vilkas mielikuvitus.

No niin onnistuin hukkaamaan pitkän pätkän kirjoitusta. Lähinnä kyseenalaistin taas lehdistöä ja kuinka julkaistaan kuvia turmapaikalta, jossa menehtyneen omaisuutta. Suurin osa meistä ei osaa sitä henkilöön yhdistää, mutta omaiset ja rakkaat. Voisi kyllä ajatella hiukan ennen julkaisua.

Ihana ilma ulkona. Vähän pilvistä, mutta Heaven tykkäsi. Kävi kuittaamassa viestit ja rouskuttamassa ruohoa hiukan tavanomaisen paikan ulkopuolelta.

Itse kamppailen jatkuvan alakulon kanssa. Kuin seisoisi kuilun partaalla ja vähitellen maa murenisi varpaitten alla ja pudotus lähenisi.

Heti aamusta meinasi hihat palaa. Meidän sairaanhoitopiiri todella huonosti informoi neljännistä koronarokotuksista. Melkein 2 tuntia jonotin puhelimessa, että saisin suoraan vastauksen, verkon kauttahan sitä ei saa.. No sanoi sitten, etten saa sitä rokotusta ollenkaan, vaikka olen riskiryhmäläinen. Ja nimenomaan ollaan uutisoitu, että ensin 69-? ja sitten 18v..alkaen riskiryhmäläiset. Vaan en kuulemma ole tarpeeksi riskiryhmässä, että saisin. Miksi ei sitten uutisoida paikallismedioissa kuka saa ja milloin.. En varmasti ollut ainoa ja vihainen jonottaja joka saa ei tipu.. Ok, pitäkööt rokotuksensa, en enää kysele. Apteekissa kysyin tutulta apteekkihenkilöltä ja hän tarkasti asian jostain ja totesi näin on.

Säästetäänkö sairaanhoitopiirin rahoja, kun ei anneta rokotuksia riskiryhmäläisille..kuoleepahan pois jaloista.!?

On taas vallan lämmin päivä. Kirjastosta sain kassillisen murhaa ja mysteereitä.

Ompas vaihteeksi kosteaa. Ja ukkonen jyrisee tuossa nurkan takana. Onneksi ei ainakaan vielä ole päällä.

Stressaan taas suunnattomasti huomista pakollista menoa. Mutta eipä se itsestään tapahdu.

Olipas suht uneton yö, kun stressasin tämän päivän hommia. Hyvin meni kaikki ja sain hyvää palvelua joka paikassa. Auto on tosi rapanen, mutta jalat niin kipeät, että saa kyllä rapansa pitää hetken.

Ensi viikolla pitäisi haettu paperi tulla. Ramppasin isossa kaupassa. Kaikki oli hakusassa, joten tuli ylimääräisiä askeleitakin otettua. Harvoin tulee käytyä, kun ei se bensa halpaa ole ja huono omatunto jättää Heavenia yksin odottelemaan. Onneksi huomasin ostaa tuliaiseksi mekapussin dreamiseja. Täällä ei kaupoissa olekaan tuota kokoa näkynyt.

Sateentihkuinen päivä. Synkkää syksymäistä.

Järkyttävän väsynyt olo eilisen jälkeen. Ei jaksa rampata kuin nuorena vaikka kuinka teinin mieli vai nuorenmanko? Peilikuva pudottaa aina maan pinnalle.

Voihan vedenpaisumus. Pitää arkki kohta rakentaa kuin Nooa konsanaan. Varmasti satanut reilusti se 50ml mitä luvattu. Ukkonen herätti aikaisin aamulla. Onneksi ei kauaa rähjännyt.

Aamulla kun lähdin kauppaan niin piti pysäyttää auto, kun en raskinut häiritä..kymmeniä räkätinpoikasia kylpi lätäköissä. Voi sitä riemua kun kylpivät. Pihalla oli matoja katselemassa isompia räkättejä. Alkavatko kokoontua muutolle? Siili ei käynyt eilen. Tuli heti iso huoli, kun paikkakunnalla susiakin.

Olipas varsinainen ilma eilisillan. Ukkonenkin pitkään lähellä ärhenteli. Sitten suhahti kunnon salama ja pimeni kaikki sähköt. Silloin pelotti jo kummasti. Onneksi palasi sähköt nopeasti. En ole tuollaista sadetta kokenut elämäni aikana. Katolta/ränneistä tuli niin kauhealla voimalla vettä, että tulvivat yli ja tuija havu aivan kaksin kerroin. Pitää seurata nouseeko, kun kuivuu vai pitääkö sahata pienenmäksi.

Heaven oli yllättävän rauhallinen vaikka kolisi ja romisi ja sähisi. Nuorenpana, Kun isä Masterkin vielä eli halusivat väkisin ikkunalla katselemaan salamoita.

Ihan tuntuu syksyltä? Jos se kesä onkin nyt ohitse?

Onkohan meillä maahisia? Ilkikurisia keppostelijoita. Vaan kuinka lepytellä heidät? En löytänyt googlaamalla. Taitaa olla niin syvällä kansantaruissa. Ai miksi? No, kun sammutettu robotti ruohonleikkuri lähti itsekseen liikkeelle. Ne, joilla sellainen on tietävät, että pitää kansi nostaa ja naputella se koodi ja sitten start ja sitten vasta lähtee uudelleen, jos lataus täynnä. Ilman koodia ei liiku. Vaan kun liikkui aivan tasan liikkui ja alkoi normaalihommiinsa. Ohitti koodin ja startin. Ei siis mene järkeen, kuinka mahdollista.

Siilikin kadonnut. Katselin viime vuoden muistiinpanoja ja samoihin aikoihin viime vuonna katosivat ja palasivat syyskuun alussa joukoin. Silloin oli mukana myös vauvasiili. Minä kyllä luulin, että synnyttäisivät aienmin, mutta näin oli viime vuonna. Sitten syyskuun alussa ilmestyi joukoin mässäämään talvihorrosta varten.

Eilen aivan sydämestä säälitti, kun aina Heavenin lautaselta jääneet ruuat säästän siileille, jos vaikka tulisivat kuitenkin... Mutta tulikin Herra Vatipää, joka söi suurena herkkuna kaiken. Pitkään pesi kasvojaan. Kun ne on meille ihan jokapäivästä ruokaa, joka menisi roskiin, mutta siilit tykkää..niin tälle kisulle oli luxusta. Jos Vatipää olisi minun katti ei kulkisi vapaana vaan olisi tyytyväinen kotikatti, joka saisi joka päivä noita ruokia. Lemmikin pitäisi olla perheenjäsen ja häntäkin pitäisi hemmotella. Ja kun näkee, että nälkä. En tiedä hänen oikeaa nimeään, enkä missä asuu. Nimi tuli ihan vitsinä, kun pää ruokavadissa..

Taas on päiväunillakin painajaiset riiponeet. Kun joskus näkisi hyvää unta..