Kyllä nousi huoli aivan uusiin svääreihin, kun eipäs tullutkaan Pee. Uneton yö ja kauheat itsesyytökset, että näin käy aina, kun uskallan jotakin rakastaa.. Viittaan Masterin ja Heavenin poismenoon. Rakastin heitä ja he kuolivat. Typerä pää sanoi, että nyt on sitten Pee kuollut, kun uskalsit rakastaa. Vaan ilmestyi tänään siinä 11sta maissa. Kauhean nälkäisenä ja apeana. Missä ihmeessä oli? Oliko siellä kodissa ja pitivät väkisin? Selkeästi ei ole onnellinen paikka hänelle. Nyt masu täynnä nukkuu murunen.

Eihän vapaata voi vangita sanoo laulukin. Pee ei ole alunperin minun. Jos hän haluaa mennä, minulla ei ole oikeutta estää.

Otin aamusella pienet torkut, kun väsytti ja kyllä oli taas niin kauhistuttavan selkeä uni. Saamarin tbl.

Täällä käy iltakymmenen maissa pupu pariskunta. Kyllä olivat suloisia. Pitkään juttelin ikkunan läpi, kun katsoivat suoraan. Isot korvat sojottivat pystyssä.

Että tälläinen keli tänään. Ihan järkyttävän liukasta. Ajoteillä yhdet urat keskellä tietä. Joissa jää alla ja päällä vettä. Siinäpäs koitat järkeillä, kuinka väistät vastaantulijaa ilman, että auton perä heittää urasta noustessa.. ARGH!!!!!!!!!!!!! Jos nyt ajaisivat lumiauroilla pintaa myöten niin lähtisi urat. Olisi liukas joo, mutta ehkä sekin helpompi autoilijalle.

Pee ilmestyi vasta ilta 23. Lähti siinä klo 14 paikkeilla. Yön oli täällä. Heräsin, kun herra huusi, että nyt pissittää haluan ulos. Pääsin ja jatkoin itse vielä unia.

Hammaslääkärillä meni hyvin. Minulla niin kauhea kammo, että alkaa heti kun tuolia kallistetaan paniikki iskeä. Puudutettiin hyvin, niin se ei sitten paikkaus sattunut. Kauan kestää puudutus. Pillillä join päiväkahvit, kun ei rekleksit osin suussa toimi.

Kun tulin kotiin takaisin, niin Pee jo odotteli tuolissaan. Nukkui sylissäni pitkään ja leipoi kynnet ihoon, että jäljet jäi. En ole vihainen. Saa leipoa. Nyt nukkuu matolla, kun tuli kuuma. On se niin ihana poika.

Täällä liikkuu ilves ihan ihmisten pihoilla. Varmaan se oli jonkun napannut tuossa edessä silloin kun siinä oli mysteeri verijälkiä. Kaatakaa vaan kaikki metsät ja ihmetelkää miksi luonnon eläimet hakeutuu ihmisten lähistölle ruokaa etsimään.

Voi ruma sana, kuinka liukasta joka puolella on. Saa kyllä tipsuttaa varoen, ettei katko kinttujaan. Nastakengillä ei uskalla autoa ajaa, ettei aja minne sattuu ja se kenkien vaihtamisoperaatiokin aikamoista.

Minä onneton nukuin pommiin yöllä ja heräsinkin vasta 01.00 katsomaan olisiko Pee. Olihan hän ja oli ihan kauhean loukkaantunut minulle. Auts. Minä illalla vähän väliä kurkin olisiko tullut, ei vaan näkynyt. Rusakko hyppeli ajotietä pitkin kauheaa vauhtia. Ovat joka ilta tässä pihapiirissä.

Aamuneljä piti sitten wc ja Pee heti tipsutteli katsomaan. Sanoin, että mennään nukkumaan kello niin vähän. Jäi sitten makoilemaan matolle. Pääsin sänkyyn ja alkoi kuulumaan kauheaa kolinaa ovesta. Ajattelin, että joku koittaa murtautua. Ei ollut rosmo, Pee vaan rynkytti ovea, että haluaa ulos. Oli tosi rauhaton. Alkaakohan keväthuuma jo tuntua vai onko tunkeilija reviirillä ja pitää tarkkailla? Ei näkynyt sitten kun vasta, kun olin autotalliin menossa, että haen paketin ja käyn marketissa. Tuolissa odotteli. Ei meinannut tulla sisälle. Tuli kuitenkin ja oli kahden Sheban nälkä. Taas halusi ulos. Kohta katsoin niin sikiunessa kuistin tuolissa. Houkuttelin sitten sisälle ja nyt selällään uinailee sohvalla ja hymyilee. Pikkuisen korvia putsasin ja harjattiin.

Minua väsyttää aivan kauheasti, kun aina unet katkeaa ja piristyy monta kertaa. Toivottavasti ensi yönä saisi nukkua. Koko päivän on aina niin puoliunessa muuten.

Pikkuisen aurinkoa taivaalla. Mutta aivan järkyttävän liukasta. Nastakengilläkin pelotti, että koska eukko selällään ja jää tintit ruokkimatta. Hyvin meni. Taisivat tintit nauraa?

Pee ei tullutkaan yöllä. Kolme kertaa katsoin. Ilmestyi vasta aamuseiskalta. Hyvin syönyt ja nyt unilla selällään ketvottaa ukko kulta.

Tämän päivän ihana ylläri oli, kun huomasin sattumalta ajoluiskassa harmaan kisulin. Luulin ensin Martaksi, mutta Toffelihan se oli. Ei uskaltanut kuistille, mutta toisen oven välissä vähän namitettiin ja silittelin. Ei uskallla Pee hirmun takia meillä käydä. Ihanaa oli, ettei ollut minua unohtanut. Kauheasti oli irtokarvaa turkissa, ei kotiväki välitä harjata. Mutta ei onneksi tappeluhaavoja näkynyt.

Niin harmaa päivä. Ja tuo kauhea liukkaus.

Pee ei ollut yötä. Tulikin aamulla vain vähäksi aikaa. Kova nälkä oli, mutta ei malttanut jäädä kauaksi aikaa. Minä niin toivon, että menisi oikeaan kotiinsa. Katsoin yöllä kolme eri kertaa olisiko kuistilla. Ei näkynyt. Jotenkin eilen oli koko illan sellainen olo, että olisi pitänyt ovi vetää lukkoon tosi aikaisin.

Ja on taas värikkäitä painajaisia piisannut. Pää on kauhean raskas niistä koko päivän.

Pikkuisen aurinko  pilkistelee. Valoisan aika on pidentynyt jo mukavasti. Taitaa pienesti pakastaa ulkona? Mutta tuo liukkaus!!!!!!!!!!!!!!!

Puolilta öin nostin Peen kuistin tuolista sisälle. Ei olisi halunnut, mutta itsekkäästi ajattelin, josko saisin unen päästä vielä kiinni ja ei tarvitsisi enää kurkkia ulos. No, yökolmelta halusi ulos vaikka kuinka koitin hänelle perustella, että on pimeää ja kylmää.

Saapui taas, oisko kymmenen paikkeilla ja nukkuu tyytyväisenä sängyssä. Tunnin päästä varmaan jo haluaa ulos.

Kauhea kaivelu vanhoista kuiteista, että mikä olikaan nuohoojan yrityksen nimi ja numero? Löytyi ja tulee Perjantaina. Autotallin oviremppaa odottelen myös. Pitänee huomenna soitella, josko suuntaa voisivat antaa käynnille. Kun pitäisi asioille päästä ja yksi hammaslääkärikäyntikin olisi vielä.

Taas ne vahvat ja kummalliset unet vaivaa. Ei varsinaisesti painajainen ja aina joku ihan oikean elämän hahmo siinä mukana.

Tänään taitaa Trumph astua valtaan. Saa nähdä kuinka sekaisin maailma menee. Edelleenkään en kykene ymmärtämään, kuinka moinen valitaan virkaan. On sentään ydinasekooditkin hallussaan. Mitä tekee Naton suhteen jne.

Taivas ja pää yhtä harmaana.

Pee tulikin illalla takaisin kahdeksan maissa ja halusi jäädä yöksi. Ei varmaan päässy toiseen kotiinsa, jos sellainen on olemassa? No, yökahdelta halusi ulos. En sitten saanut unta ja kävin ovella vähän väliä katsomassa olisiko palannut. Kuudelta oli. Ihan vähän aikaa sitten halusi ulos. Saa nähdä palaako vasta illalla tai yöllä. Siellä kuitenkin pakkasta jonkin verran. Ja jos rupeaa lunta nakkomaan.

Ne ihmeelliset unet vaan jatkuu. Eikö koomapaskassa olisiollut tarpeeksi, pitikö tuokin vielä tulla? Koko päivän pää pysyy kauhean raskaana. On elämänhalu ja ilo jokseenkin hukassa.

Nyt on pakko odotella ihmettä. Ei meinaa ole mitään asiaa ulos kolaamaan satanutta lunta, kun se tuli köykäisenä peilijään päälle. Yhtään et näe missä se liukas kohta. Ja yhä vaan sataa lisää lunta. Stressaa kauheasti, kun pitää huomenna selvitä kaatumatta autotalliin ja käymään hammaslääkärillä ja saada ajettua auto takaisin talliin. Luiska nousee vähän tallia kohden mikä tekee haastavaksi. Ja ajoluiskan päässä syvät ojat jos lähteekin auto viiraamaan. Ei varmaan tarvitse nukkua ensi yönä, kun tuota mietin. Älykkäästi hiekoituspussikin autotallissa.

Pee ei ollut yötä. Mutta ai jestas, että nuori herra on löytänyt kärttyäänensä. Taisi olla viiden jälkeen ohjelma, jossa puhuttiin Trumphista, mistäs muusta, politikoin ääneen telkkarille ja en huomannut Peen tulleen ruokapaikalleen. Hirveä kärttyääni kysyi, että missäs ruokalautanen? Huusi ja huusi vaikka jo nousin ja juoksi perässäni keittiöön. Sitten kolme suupalaa otti vaikka oli mukamas kuolettava nälkä. Halusi sitten ulos ja ei enää näkynyt. Yöllä kolme kertaa heräsin katsomaan kuistille. Puoli seiskalta ilmestyi. OLi tullut ajotietä myöten, kun näkyi tassujen jäljet. Halusi sitten taas ulos tuossa kymmenenpaikkeilla. Aina vaan elättelen toivoa, että jos on se oikea koti?

Taas aivan järkyttävän selkeä uni. Sellainen niinkuin megauni. Ei se ollut pelottava, mutta ihmettelen mistä se oikein tuli? Ja ihan oikean elämän ihminen taas siinä.

Kaunis ilma, pikkuisen aurinkoakin. Ja mikä ihaninta pikkulinnut tirskui jo puissa. Tuli todella hyvä mieli siitä.

Hammaslääkärillä käyty. Vielä pitää toisella käydä, joka ujuttaa juurenpätkän pois hamapaasta. Pitäisi olla pieni juttu. Kauhea lasku. No, yksityispuolella. Hoito on kyllä todella laadukasta ja tunnen tulevani huomioiduksi pelkonikin suhteen. Marketissakin kävin ja vein roskalastin. Kyllä vaan on liukasta joka paikassa. Se on vihonviimeistä.

Harmaa päivä, harmaa mieli. Pitäisiköhän pukeutuakin harmaaseen, niin kaikki mätsäisi?

Loputtomalta to do listalta kaksi asiaa ruksittu. Nuohooja kävi ja tilasin labrat itselle ensi viikolle. Tuntuu nekin niin turhilta, kun ei sitä luukuvausta ole tehty? Ei näy mitään tietoa omahoito puolellakaan, että olisi aika.

Pee on kiireinen. Ei näkynyt illalla, ei yöllä. Seitsemältä aamulla oli kuistilla ja kauhea nälkä oli, mutta maukui ulos taas. Onkohan nuorella herralla lisääntynyt valoisuus ja ei niin kauhean kylmät tehnyt tepposet mielelle ja alkanut jo reviirien varmistukset? Eikös se yleensä ala Helmikuun lopulla vasta? Onneksi ei näkynyt mitään tappelun jälkiä.

Piristyn aina, kun yöllä pitää kurkata kuistille, että odottaako sisälle pääsyä nälissään. Valvoin sitten monta tuntia, kun ei vaan nukuttanut. Nyt on sitten aivan kauhea väsymys.

Harmaa päivä. Taitaa pikkuisen vettä tihuuttaa? Mutta sydämessä porottaa aurinko! Poika ilmestyi taas. Ehti olla jo huoli, ettei mitään ole sattunut. Terve ja onnellinen. Ei ollut kauhean nälkäkään. Eli on ollut siellä omassa kodissaan. Näin haluan uskoa. Eilen aamulla näin viimeksi. Ja nyt kympiltä ilmestyi turkki märkänä. Mutta ei nälkä. Niin oli onnellinen. Puski ja pökki päällään. Kuivasin pyyhkeellä turkkinsa. Ja vähän korviakin pumpulilla putsasin, kun näytti kutisevan.

Kauhean kummalliset unet yhä vaan jatkuu. En tajua miksi? Ja kun aina todellisia ihmisiä. Vähän närästää pitkästä aikaa. Jäi päiväkahvi juomatta. Koitin sormet kurkussa yökätä vaan ei helpottanut yhtään.

Ompas kaunis ilma. Aurinko paistaa koko kasvoillaan. Jos ei olisi niin kauhean liukasta lähtisin kävelemään, mutta en uskalla.

Pee ilmestyi illalla ennen iltaysiä ja oli kova nälkä..Ja piti osoittaa hellyyttä. Sitten halusi takaisin ulos ja ei yölläkään näkynyt vaikka kahdesti katsoin. Aamukasilta ilmestyi. On siitä saakka nukkunut onnellisena pikku halkona sängyssä. Pikkuisen oli sellaisia karvanyppäysiä, että on varmaan vähän tapellut. Ei arista mitään kohtaa onneksi.

Olipas taas uni. Ehkä kesympi kuin edelliset, mutta tosielämän ihmisiä. Ja ihmistä jota oikeasti inhoan oli mukamas boa puraissut ja eteni vain maassa ryömien. Että tälläisiä unia tänään. Ja olen tasan varma, että johtuu yhdestä suht uudesta lääkkeestä.

Huomenna olisi Masterin syntymäpäivä. Sytytän heti aamulla kynttilän muistolleen. Sydämessähän se kynttilä palaa ikuisesti.

Pitänee vähän politikoida. Tuo presidentti, joka pääsi takaisin valtaan ei kyllä voi olla ihan järjissään? Armahtanut kaikki Capitol Hillille hyökänneet. On vain kaksi sukupuolta. Paperittomat pois. Irtisanoutui Pariisin Ympäristösopimuksesta. Ja on kumonnut käsittääkseni kaikki edeltäjänsä tekemän? Ja kun ihmettelen sitäkin, ettei siitä korvaan ampumisesta ole jäänyt jälkeäkään, kun näkee hänet lähikuvissa. Oliko se vain teatteri-isku, että saisi huomiota ja sympatiaa kampanjaansa? Mutta tapettiinko se ampuja oikeasti? Miten se ampuminen onnistui niin helposti? Pääsi niin lähelle huomaamatta? No, näihin tuskin koskaan saadaan vastausta. Entäs tämä toinen, joka kokoaa joukkojaan Lapin reunoille? Pelottelutarkoituksessako? Pidetään Suomi varpaillaan? Vai onko joku kiero suunnitelma vallata Suomi?

On taas niin harmaa päivä. Sopii mielentilaani, koska kauhean suruisa olo. Tänään olisi ollut Masterin syntymäpäivä. Sytyin heti aamulla muistokynttilät palamaan. Saa taas ympäristön uteliaat ihmetellä, miksi se laittoi kynttilöitä palamaan vaikka ei ole mikään virallinen kynttiläpäivä. Minulle on.

Pee ei nykyään ilmesty yöllä vaan aamukasilta taas tänään. Kova nälkä oli ja yhä nukkuu. Tuli muonapaketti aamusella. Kuivamuonaa lähinnä, josta kovasti tykkää. Ruuansulatusta tukemaan ja turkin ja ihon hyvin vointiin.

Ja taas eilen uusi tietoliikennekaapelin häiriö. Kumma kun ei koskaan saada ääneen sanotuksi kuka niiden takana on. Vaikka ei liene epäilyksiä.

Viime yö meni ilman kummallista unta. Tuntuu ihan oudolta. Mutta monta tuntia istuin sohvalla lukemassa, kun uni vaan katosi.

Kylläpäs väsyttää, kun en vaan saanut nukuttua, kuin muutaman tunnin. Pee oli yön meillä. Aamulla halusi pisulle ja sitten ilmestyi taas kuistille. Nukkui siinä, kun kävin kaupassa ja apteekissa. heti pääsi takaisin, kun palasin ja nukkuu tyytyväisenä sängyssä. On hän aivan ihana poika.

Ostin päiväkahville laskiaispullan ja siinä oli kokeiluna pistaasipähkinää kerman alla. Olihan se ok, mutta kyllä parasta on se mantelimassalla pulla. Tunnin päiväunien jälkeen pää on kyllä tosi raskas. Ei ollut niitä outoja unia. Onneksi.

Vaan liukasta piisaa. Vähän tullut lunta maahan ja ei yhtään tiedä missä se pahin jää on. Että osaan vihata näitä kelejä.

Taas yksi asia suoritettu to do listalta. Labrassa kävin. On kyllä mahdottoman hyvä ottaja, ei tarvitse yhtään kaivella sanoo ihminen, jonka muistissa kauhukokemukset, kun lopulta kämmenen päältä kaiveltu verta, kun ei muuten saatu. Olen joutunut ennen kouluikää jo sairauden takia käymään paljon verikokeissa. Lapsena moni pelko saa alkunsa ja yleensä kasvavat kuin lumipallo vyöryessään. Nyt sitten pelottaa mitä löytävät kokeissa.

Aika harmaa päivä. Vielä ei ole räntäsade alkanut. Viiden paikkeilla alkaa ja jatkuu putkeen vielä huomisen. Onnelliset etelän ihmiset saa nauttia vihreistä nurmikoista.

Peetä ei näkynyt viime yönä. Poikkesi siinä illalla syömässä ja sitten katosi. Palasi vasta aamuseiskalta. Äsken lähti taas reissuun nukuttuaan ja syötyään. On oppinut syyllistämään jos ei ole ruokaa tarjolla. Ja maukumaan. On poika löytänyt äänensä. Putsattiin vähän korvia ja harjattiin. Kehräsi roikale.