Hyytävän kylmä tuuli. Kävin marketissa ja hautausmaalla, kun huomenna paljon ihmisiä liikkeellä. Paska kynttilöitä osa. Pienen hetken palaa ja pieni tuuli niin puh johan sammuu. Eikä ollut halvenmasta päästä. Koitin itseäni lohduttaa, että ajatus kaunein. Pappan ja mummin haudalle ei tuuli osu ja palaa paremmin. Pappa oli sotaveteraani ja ansaitsee kynttilänsä.

Nostin Peen eka kertaa sisälle. Voi kauhistus kuinka pelotti häntä, mutta tutki joka huoneen. Halusi kuitenkin takaisin ulos. Nyt on toiletti ja hiekkaa, niin koskeilen useammin nostaa sisälle edes hetkeksi lämpenemään. On kyllä aika päivää sitten loppunut ymmärrys omistajiaan kohtaan. Itketti iltakympiltä, kun peittelin paremmin ja toivotin hyvää yötä. Sittenpä ei uni tullutkaan. Mutta nyt vähän helpotti, kun näki, että itse halusi ulos täältä.

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille! Ylläpidolle, kanssa kokijoille, lukijoille ja juuri sinulle joka satut tähän eksymään.

Pikkuisen satoi lunta, hennosti valkea maa. Taitaa ruveta kirkastumaan ilma, olisiko toivoa auringosta?

Pee meni varmaan yöksi kotiinsa, mutta on taas vakiopaikallaan tuolissa. Nostin sisälle, mutta ei viihdy. En pakota, hänen ehdoillaan mennään. Haluan tehdä selväksi, että kun tuntuu saa tulla sisälle.

Jopas taas iski koomapaska läpi unen. Vaikka kuinka koitin taistella vastaan 10x tuli. Ne ei ole pitkiä, melkein välähdyksiä. Ja kun istuin aamupalalla alkoi mukamas jokin haju tulla ja tuli 11sta kerta. Koko päivän on apea olo. Ei jaksa innostua mistään. Ja pelottaa aivan kauheasti nukkumaan meno. Mitä, jos taas tulee? Se on pelottavaa, kun sitä ei ymmärrä miksi? Ja mitä siinä tapahtuu? On vaan tietoisuus, että tätä taas. Onko se niin, että kuolema oli varma minut saavansa, mutta kun katit tuli ja pelasti takaisin eloon, niin nyt sitten nykii koko ajan kantapäillä ja koittaa pyydystää? Se on niin pelottavaa.

Taas yksi päivä lähempänä kevättä. Täytyy niin uskotella itselleen, ettei muserru tämän harmauden alle. Olisiko sentin verran lunta maassa?

Katsoiko kaikki eilen Linnan Juhlia? Kun näyttivät pätkiä niistä veteraanien juhlista, niin minullapas karkasi kyyneleet. Edustava Presidenttipari meillä on. Rouvalla hyvin kaunis puku. Yksinkertainen, mutta pukeva. Pienen pätkän katsoin jatkoja, mutta ei ollut minua miellyttävää musaa niin luovuin. Ja oli koko päivän niin kauhea olo sen koomapaskan takia, että ajattelin jo tilata taksin ja lähteä päivystys. En lähtenyt. Ne uusivat niin nihkeästi rauhoittavat, vedoten, että koukuttavat. Onko sillä niin väliä? En juo pisaraakaan alkoholia, en edes olutta..niin ei ole viihdekäyttöä. Löysin sitten laatikon pohjalta jo vuosia sitten vanhentuneen Diabamin 5mg. Otin 2 ja uskomatonta, ne toimi ja alkoi mieliala nousta. Sain nukuttua ilman koomapaskaa ja tämä päivä ollut ihan hyvä.

Ja arvatkaapas? Peen nostin aamuseiskalta sisälle ja aikansa käveltyään hyppäsi sänkyyn ja otti kunnon unet. 12sta halusi ulos ja on nyt kuistilla pesässään. Ei taida ymmärtää toiletin päälle?

Vetäkääpäs syvään henkeä. Tuoksuuko pulla? Sellaisia kierrepullia, jonka sisällä on kirsikkaa ja sukaattia. Ihmeen hyvin onnistui. En pysty syömään tuoretta pullaa, niinpä jäähdyttyään pussitan ja pakastan Jouluksi. Ajattelin vielä murokakun leipoa ja pakastaa 4ssä osassa. Piparit on leivottu. Ei tämä silti minusta tee jouluihmistä, ei sitten ikinä.

Ompas taas harmaa päivä. Ei ollut mukava kuitenkaan lukea siitä mahdollisesta lumesta mikä vielä saapuu. Täällä se tulee lumena, Etelä-Suomessa varmaan vetenä. No, ei surra vielä, ainahan ennusteet muuttuvat.

Pee lähti eilen iltapäivällä ja ei palannut ennenkuin tänään aamulla. Ja nyt sitten nukkunut sängyssä piiiiiitkänä halkona. Vaikuttaa niin onnelliselta kultarakas. En tiedä oppiiko toilettiin. Koitan tuoda sen tuohon oven suuhun, jos vaikka kokeilisi. Mutta kyllä hänellä on ihan oikea koti jossakin. Hyvä, että menee sinnekin. En vaan keksi kuinka selvittää missä?

Unohdin eilen mainita, että pullissa oli sisällä myös pähkinärouhetta. Ajattelin iltapäivällä maistaa onnistuivatko. Yleensä pullistani tulee kovia ja siksi en tykkää leipoa.

Huomisaamuna taas kovasti pitäisi ehtiä vajaassa tunnissa. Sain tänään joulukortit kirjoitettua. On käsiala nykyään kauhean heikkoa, mutta ajatus kaunis.

Pikkuisen aurinko kurkisteli, kun kävin asioilla. Aamulla olisi niin nukuttanut, mutta johan puhelin soi. En yleensä vastaa, jos en odota puhelua, mutta nyt tiesin mm odottaa pakettia niin piti kömpiä lämpöisestä sängystä.

Pee nukkui yön kuistilla. Halusi illalla ulos ja ei näkynyt moneen tuntiin. Oli sitten ennen kymppiuutisia ilmestynyt pesäänsä ja peittelin sinne. Elätän sitä toivoa, että menisi kotiinsa. Ei taida mennä. Miten ihmeessä saisin oppimaan toiletilla käynnin? On nyt kaksi toilettia eri hiekoilla. On varmaan tottunut aina ulkona kyykkäämään. Nukkuu tyytyväisenä sängyssä tällä hetkellä.

Jännitti taas ihan hemmetisti tankkaaminen. Osaan sen toki tehdä, mutta joka kerta sama jännittäminen. Siksi menen aina liiankin ajoissa tankkaamaan lisää.

Harmaa, +3 päivä. Vielä ei sada, mutta taisi se vesisadetta ennustaa. Ei ole lumikerros sulanut yhtään maasta.

Kyllä eilen jännitin, kun en yleensä aja pimeällä ja kun vielä pahin työstäpaluuruuhka päällä. Ja paljon ihmisiä ilman heijastimia, mustissa vaatteissa. Mukulat säntäilee tielle yhtään katsomatta tuleeko autoja. Eikö ne oikeasti kuule, vai onko vaan välinpitämättömyyttä? Samaan aikaan monella koiralla oli valjaat joissa heijastava pinta.

Pee nukkui yön kuistilla. Aamupäivän nukkui sisällä, mutta halusi itse ulos nukkumaan. Aina vaan ihmettelen, eikö omistajat kaipaa noin upeaa kissaa?

Kaksi viikkoa Jouluun ja sitten se pian ohitse. Vielä, kun Uudesta Vuodesta selviää, niin johan aloitan kevään odottamisen. Mieli on haikea, kun ensi viikolla tulee vuosi Heavenin poismenosta. Juuri ennen Uutta Vuotta 2v Masterin poismenosta. Ne on kovia surun päiviä minulle.

Vähän aurinkoa tänään. Mukavaa.

Pee ukkeli eilen katosi illalla, meni varmasti kotiinsa. Aamulla odotti ovella. Nyt nukkuu sängyllä selällään, kaikki koivet kohti taivasta. Vaikuttaa onnelliselta. Mutta ei vaan selviä missä kotinsa, vaikka kuvien kanssa laitoin kaupungin faceryhmään.

Eilen itku taas karkasi, kun oltiin sohvalla ja aivan omasta aloitteestaan tuli syliin ja leipoi muutaman kerran. Ei ole aienmin tullut vaikka olen houkutellut. Kosketti kyllä syvälle sydämeen, kun juuri luin jonkun facesta, että oma kissa oli mennyt syliin 5v jälkeen ekaa kertaa.

Hyi, kuinka lähellä Joulu alkaa olla. No, toisaalta on sitten vuodeksi ohitse.

Tuulenpuuskia, vettä tihuaa ja välillä räntää. Kylmä tuo tuuli oli, kun kävin marketissa ja Ärrällä hakemassa pakettejani. Nyt sitten jalat niin kipeät, että itkettää.

Nyt on sitten ensinmäinen yhteinen yö takana. No, ei ollut mies, vaikka poikapuoleinen kuitenkin. Pee kulta. Hyvin meni. Yhdessä nukuttiin ja voi riemuansa, kun aamulla heräsin. Pitkät on pissanvälit pojalla. Väkisin pistän aina ulos, että pärjää. Alkaa tulla kylmiä öitä ja ei vaan kukaan kaipaa Peetä. Ajattelin, että jos paikallislehden textareissa olisi joku kaipaava, ei sitten mitään. Onko joku oikeasti hylännyt noin upean kissan? Minä pidän Peen ja huolehdin. Pitää ruveta miettimään, pitäisikö käyttää eläinlääkärillä? Saisi tarkistaa mahdollisen sirun. Mutta mistä tiedän rokotustiedot, kun en edes nimeänsä tiedä? Jotenkin avuton olo. Eihän kaikki edes rokotuta kissojaan. Minulla Heaven ja Master olivat rotukissoja ja minulla oli viralliset paperit joka rokotus jne. Vaikea asia. YHä elätän toivoa, jos joku kaipaisi kuitenkin. Missä joskus on, kun ei näy koko yönä ja ei ole nälkä aamulla?

Onko se kohta täysikuu, kun kuitenkin huonosti unta tuli? Vai stressasinko vaan, että kuinka menee?

Masentavan harmaata. Ihan voisi alkaa lätkiä kohta räntää? Toivottavasti ei.

Pee oli sisällä yön. Olin jo sängyssä, kun hän keksi, että pissattaa pitäisi ulos päästä. Päästin sitten ja laitoin pesän tuolille, että saa siihen mennä, jos palaa. Enhän minä unta saanut ja kävin tunnin päästä katsomassa ja siellähän hän. LIvahti nopeasti sisälle ja suoraan sänkyyn. Nyt jokin aika sitten halusi ulos ja ei näy. Aina elättelen toivoa, että menisi oikeaan kotiinsa, että muistaisivat hänet. Itse menin jatkamaan unia/päiväunia, kun nämä kelit herättelee kaikki mahdolliset säryt. Juuri olin nukahtanut, kun alkoi moottorisaha huutaa juuri ulkopuollella, kuin suoraan helvetistä. Eikö niitä voisi sahata siellä, mistä ikinä ne hakeekaan, eikä tulla toisen rauhaa häiritsemään?

Lueskelin iltapäivälehtiä ja oli aivan pakko palata purkamaan mieltä. Tämä kansalaisaloitus siitä, etteivät kissat saisi liikkua vapaana. Olen allekirjoittanut itsekkin, mutta nyt pisti ajattelemaan, että kuinkas se oikeasti voisi toimia. Pentukissan kanssa ei ongelmaa, voi opettaa käyttämään toilettia ja ulkoilemaan valjaissa. Minun kaikki kissani ovat tyytyväisenä ulkoilleet valjaissa, HUOM koska oppivat sen PENNUSTA. Kissa, jolla jo ikää ja aina liikkunut vapaana, ei opi enää. Ja Suomi on täynnä näitä kissoja. Ja otetaan nyt vaikka Pee, kuka hänet omistaa, on vastuussa? Kun ei ole minun oma. Pitäisin kyllä sisällä, mutta haluaa ulos ja entä jos menisikin ihan ikiomaan kotiinsa? Kuinka mahdollisia sakkoja voidaan määrätä, kun omistaja ei ole tiedossa? Ja kun ei vaan opi toiletille. Kaksi toilettia olen hankkinut, kahta erilaista hiekkaa. Ei käy. Tässä lakialoite on kyllä todella miettimisen paikka?! Kuinka se voisi yhtäkkiä alkaa toimimaan? Se olisi ihanne, että kissat ei liikkuisi vapaana. Mutta eipäs mennyt läpi sekään aloite rajoite paukkeelle, joka myös koski lemmikkejä. Ja olisi suojannut. KUn nyt pikkuisen käytettäisiin järkeä. Ihmisen, jonka kissat ulkoilee valjaissa, on helppo heitellä murikoilla niitä ressuja, jotka kulkee vapaana ja ei enää oppisi valjaisiin.

Toinen asia on tämä suosikkilaulajan juttu. Se on myös kaksipiippuinen asia. Mitä voi odottaa, jos lähtee, käsittääkseni, humalaisen laulajan mukaan hotellihuoneeseen? Koitan sanoa, että syytä molemmissa. Vaikka ehdoton ei minulla tuollaiseen käytökseen. No, tämä minun mielipiteeni, aikalailla nuorena notkunut rokkipiireissä ja nähnyt yhtä ja toista.

Onneksi ei vielä sada lunta, mutta on sen näkösitä, että kohta tulee urakalla. HYi, olisi piisannut minulle tämä oleva lumikerros.

Pee nukkui yön kanssani. Pistin aamulla ulos pissalle, toivon, että kävi? Nyt nukkuu päiväunia taas sängyllä. Kyllä on niin ihana kissa, ettei mitään rajaa. Eilen oli päivällä tunteja poissa ja iloitsin jo, että nyt mennyt kotiin. Vaan niin oli illalla tuolilla kyyhöttämässä.

Tilasin labrat ensi viikolle. Niin käskettiin, mutta en löytänyt omastakannasta lähetettä. Käyntitiedoissa kyllä luki lähtete tehty. Sama, kun siihen luuntiheysmittaukseen.

No niin alkoihan sitä lunta tulla. Jos sitä 30cm kerralla nakkaa, niin eipäs naurata yhtään.

Kauhean huonosti nukuin. Vähän väliä pirteänä hereillä. Aamupalan jälkeen otin tunnin unet. Olisin nukkunut kauenminkin.

Ompas kylmä ilma. -15 mittarissa. Aika valoisaa, kuin aurinko jostakin kurkistelisi? Huomenna lauhtuu ja tulee lisää lunta. Luulin, että eilen tuli enenmänkin lunta, mutta onneksi ei.

Pee oli yön sisällä. Aamu kuudelta tuumasi, että voisi pissille mennä. Meni kodinhoitohuoneen ovelle, jonka aukaisin. Peruutti sisälle. Sitten meni oikealle ovelle ja sieltä uskaltautui kuistin kautta mennä. Vartin päästä palasi ja jäljet lumessa kertoi, että oli käynyt jossakin. Sitten taas nukkumaan. Laitoin takkaan valkean ja se pelotti häntä kauheasti. Halusi ulos. Nostin pesän, että menisi sinne, ettei palellu. Halusi sisälle. Halusi ulos. Halusi sisälle. Ja taas ulos. Saa nyt pikkuisen aikaa siellä miettiä mitä haluaa, jos vaikka ajattelee menevänsä oikeaan kotiin käymään. Minusta vaan tuntuu kauhealta noin kylmään laskea, mutta itse haluaa.

En tiedä kehtaanko puhua synkenmistä asioista, kun te kaikki pidätte minua onnellisena persoonana? Ja toisaalta, kun tasan tiedän ihmisten, joita inhoan urkkivan asioitani tätä kautta. En tiedä mistä tunnistaneet, Suomi sentään iso maa. No, jos saavat iloa toisen surkeudesta niin kertoopa aikalailla heistä itsestään.

Minä olen viime päivät miettinyt kuolemista. Omaa. Että, jos se helpottaisi kaikesta ahdistuksesta ja tietynlaisesta pakosta hymyillä, tervehtiä, puhella mukavia ja jos joku kysyy mitä kuuluu on ainoa oikea tapa sanoa hyvinhän tässä. Mietin kuinka sen tekisin, että onnistuisi. Olen väsynyt kipuihin, öihin kun uni ei tule. Yksinäisyyteen, kun maailma juhlii Joulua. Voi kuinka ihanaa, kun lunta..paskat ole mitään ihanaa siinä. Olen väsynyt elämään. Ja ne harvat, jotka pitää yhteyttä syyllistää, kun minusta ei ole aikoihin kuulunut mitään. Jaa, minunko se pitää aina olla se joka ottaa yhteyttä. Tai se, kun en enää jaksanut kannatella ihmistä, joka sanoi minulle, etten tiedä elämästä mitään pääsen niin helpolla ym ja aina piti hänen ongelmiaan kuunnella. Ja kun yritti omista mainita, ne nollattiin. Minä katkaisin yhteyden. En laittanut edes joulukorttia. Paska ihminen olen. Mutta minullakin on rajani.

Kyllä tuli lunta. Voi jestas, että tuli. Aivan järkyttävän määrän. Ja terveet miehet ei koskekkaan lumeen postilaatikoiden edessä. Ehei, se on tarkoitettu naisten hommiksi. Sikoja mitä sikoja. Huomasin, kuinka kätevästi nakkeli auran tuomaa lunta niin, että lensi naapurin tontille. Näin täällä maalla.

Pee oli yötä taas. Aamulla ei suostunut pissille, ennenkuin lakaisin lumen pois käytävältä. On hyväksi poika oppinut. Nyt haluaa sisälle, ulos, sisälle ulos. Ruoka ei maistu, paitsi kuivanappulat. Vettä on tarjolla tai kermaa, ei maistu sekään.

Väsyttää koko elämä entistä enenmän vaan. Joku laski, että alle 100 päivää kevään tuloon. Tämän lumimäärän kanssa varmaan tuplasti. Joka päivä sataa lisää lunta vaan.

Kumpa ei aamulla tarvitsisi nousta sängystä. Jos kaikki vaan loppuisi uneen.

Ompas koleaa. -15. Pikkuisen lunta aina välillä. Tiet oli vähän liukkaita, kun jäiselle pinnalle oli irtolunta tullut. Mutta elossa selvisin kaikesta. Aamulla olin labrassa, sitten aamupalalle, kirjaston kirjoja luukusta, roskat ja markettiin. Huomenna en aio nousta ollenkaan, koska tulee 1v Heavenin kuolemasta. No, kynttilät käyn sytyttämässä ja jos Pee tulee niin pääsee sisälle.

Tuntui tosi oudolta, kun varmaan meni kotiinsa yöksi. Tuli tuossa päiväkahvin aikaan. Oli turkki aivan lämpöinen, että ei ukkeli kaukaa tule. Mutta aivan mahtavaa, jos menee kotiinsa. Kurkkasin kuistille vielä ilta 11sta, ei näkynyt. Olisi tullut siihen mennessä, jos ulkona olisi.

Minun masennus vaan syvenee. Minua aivan ahdistaa ihmisten jouluvalot. Ei ole edellisinä vuosina näin överisti jouluvaloja ihmisillä ollut. Taitaa johtua tuosta kauheasta pimeydestä joka saapuu jo iltapäivällä.

Suru ja kaipaus maistuu jokaisessa hengenvedossa. Voi Heaven rakas, kuinka äitiä itkettää.

Olen koittanut touhuta, etten ajattelisi. Siivota vähän paremmin. Pee touhusi mukana joka askelella. Kun vietiin toinenkin kynttilä Heavenille, muistopaikalle, niin joka askelella juoksi eteen ja meinasin tehdä ilmalentoja. Hänestä mukavaa, kun ei aivan niin kauhean kylmä tänään. Oli taas yön täällä. Kuorsaa roikale. Mutta kyllä hän tuo hyvää mieltä. Mutta ei ole korvaaja.

En tiedä mistä löytäisi elämänhalunsa? Se on kyllä niin hukassa.