Alkaa toiveikkuus ja vainoharha sekoittamaan päätä. Eilen tätä kujaa pitkin ajeli tosi hitaasti tumma maasturi. Kuin etsien jotakin? Nyt aamulla sataneen lumen jälkeen suht lähellä ajoluiskani päätä on miehen/naisen kengänjälkiä ja kissantassujen jälkiä. Pee ei ollut aamulla kuistilla. Eikä ole vielä saapunut. Jospa, jospa todellakin kotiväkensä olisi etsinyt häntä ja joku vinkannut, että oleilee meidän kuistilla. Oi, kuinka haluaisin uskoa asioiden olevan niin. Kun on niin kauhean paha mieli peitellä kuistille tuoliinsa ja lukita ovet, kun itse menee nukkumaan. Mutta missä hän asuu? Olen niin huono liikkumaan, ettei minusta ole vaeltelemaan ja kulkemaan ovelta ovelle, että olisiko tietoa ja näyttää kuvaa kännykästä.
No, en vaan voi asioille mitään. En voi omia toisten ihmisten kissaa. Se on selvä.
Kävin viemässä kirjaston kirjoja palautusluukusta. Kauhean lastin kierrätysroskia. Apteekissa ja marketista hain linnuille siemeniä.
Onneksi koomapaska pysyi pois viime yön. Pelotti mennä nukkumaan, jos taas alkaa.
Minua niin inhottaa tuo valkoinen maa. Ja kun muka palelee, vaikka -3 vain.
Onkos ne Usan vaalit jo huomenna? Pelottavaa ajatella, että Trumph valitaan uudelleen. Mitä se tulee merkitsemään Ukrainalle ja Natolle? Minä en kykene ymmärtämään ihmisiä, jotka aivan hurmiossa äänestää Trumphia. Kun ajatellaan jo sitä Capitolin hyökkäystä..ja montako syytettä hänellä odottamassa. Jotka sitten saisi presidenttinä mitätöityä.
Suomessakin vähän kuohuu Linnan Juhlien suhteen, kun veteraaneja ei kutsuta sinne vaan heille järjestetään omat juhlat. Tavallaan ymmärrän ratkaisun. Veteraanit jo iäkkäitä ja hauraita. Pystyvätkö nauttimaan siitä ihmispaljoudesta? Ja enenmän he saavat aikaa omissa juhlissaan.