Ompas satanut kaatamalla vettä ja yhä jatkuu. Ei ihan niin kovaa, kuin aamulla tuli. Yöllä menee hallan puolelle niin saapi olla varovainen, ettei ole mustaa jäätä. Ei ihan vielä haluaisi renkaita vaihdattaa. Pitää seurailla mitä sääpoika ennustelee. Olisi hyvä kuitenkin ehtiä ennen pahinta ruuhkaa. Jos tämä määrä olisi satanut lumena niin johan olisi hiihtokelit konsanaan. Minä vihaan talvea, lunta ja erityisesti Joulua.

En tannut mainita, että minulta kysyi kasvattaja, että ottaisinko kissan sijoitukseen? Samaa kaunista rotua. En minä pysty. En suren niin paljon Masteria ja Heavenia. Ja jos ottaisin uuden en voisi rakastaa samalla tavoin ja olisi se syyllisyys, että hetikö heidät korvasit uusilla..eikö he merkinneetkään mitään. Näin eilen kuvan tarjokkaasta. Kaunis tyttö, mutta ei lähelläkään sitä Heavenin läkähdyttävän jumalaista kauneutta.

Jalkaa vaan särkee. Kai pitää uudelleen mennä lääkäri. No, mennä ja mennä.. taas jonottaa viikkokaupalla. Mietin asiaa. Ja johan se lääkäri sanoi, ettei laita kortisonia.. Mutta eikö oikeasti ole mitään muuta, jota voisi kokeilla?

Kaunis aurinko eilisen kaatosateen jälkeen. Pikkuisen kävi hallan puolella suht aamusella. Nurmikko yhä kuurassa. Ja eka kertaa auto antoi liukkaus varoituksen varjopaikassa tänä vuonna.

Käytin omaista kampaajalla. Itse kävin sillä aikaa tankkaamassa, kierrätysroskalastin viemässä ja kaupassa palauttamassa pullot. Ostin pähkinöitä oraville ja tikoille niin nyt sitten ei muut linnut tykkää. No, maassa on siemeniä vaikka muille jakaa.

Ostin iloa päivään kirkkaan keltaisen krysanteemin muodossa. Valoa kaamokseen taisi lukea mainoslapussa. Ja minähän heti ostin.

Synkähkö, tuulinen päivä. Sopii minulle, niin kauan, kuin ei lumesta tietoakaan. Sitten se pirulainen joku yö tulla tupruttaa kauheat kinokset maahan. Mutta ei talvirenkaita viitsisi vaihdattaa vielä.

Iltapäivällä tulee aikaisin niin pimeää, ettei näe lukea ilman valoa. En oikein osaa sellaisella nk käsityövalolla lukea. Se valo niin kirkas, että ottaa silmiin.

Kyllä minun pikkulinnut mässää kauheasti. Ja siinä välissä oravat. Vähän on jo harmaata oravan hännässä. Alkaa talviturkkia kasvattaa.

Minusta on alkanut tuntua siltä, että täällä asuisi joku haamuolento. Aina silmäkulmasta näen ihmisen kokoisen tumman hahmon. Mahtuuhan tänne, mutta samalla sitä aina kyseenalaistaa omaa järjen juoksuaan.

On ollut monta yötä, että pystyi nukkumaan sängyssä. Niin johan viime yönä taas piti mennä sohvalle. Pari tuntia taisin siinä nukkua, kun särkylääke alkoi vaikuttamaan. Oli eilen vähempi särkyjä, niin en sitten ottanut illalla ennakoivaa särkylääkettä. Kun niitä ei ole hyvä syödä. Tänään on taas suht särkurikas päivä. Johtuisiko se ilmanalasta, kun se kostea rintama tekee tuloaan. 12 tunnin kaatosadetta eilen lupaili. Tuulenpuuskat on kovia ja ei siellä ole kuin +4 mittarissa.

Kävin asioilla ja täydensin lääkevarastoa. Jos selviäisi ensi viikolle saakka.

Toffelia ei taas ole näkynyt. Toivotaan, että opettelisi olemaan paljon sisäpoikana, kun talvea kohti kuitenkin mennään. Kyllä minä yhä kaipaan sitä Pee kisua, joka kävi pitkään meillä ja nukkui kuistilla. Yhtäkkiä vaan katosi. Mietin illalla nukkumaan mennessä, että onko Heaven edennyt sateenkaaripolullaan, kun harvoin enää kuulen häntä täällä kotona.

Taidettiin pahinmalta myrskyltä täällä säästyä. Hyvä niin. Toki tuuli repi nurmikon täyteen lehtiä, mutta sen verran siellä yhä tihuuttaa vettä, ettei millään viitsisi mennä. Olen niin sokerista, sulan pian. Pitäisi yksi meno tuossa suorittaa, katsoo sitten sen jälkeen.

Talitintit taas rapisteli ikkunalaudalla. Olivat kaikki pihlajanmarja tertut nakelleet maahan. Olisiko tylsää? Kuitenkin on ruokaa tarjolla. Onneksi eivät enää murustele kuistin oven seppelettä. Se on styroksipohjainen ja kivasti nokalla saa irti palasia ympäri kuistia.

Mieliala on aika alhaalla kun näin sateisia ja synkkiä ilmoja. Onneksi ei kuitenkaan lunta ole tullut. Kohta sitä pitää renkaat vaihdattaa, ennenkuin alkaa oikein ruuhka. Ajelen niin vähän, ettei renkaat siinä kulu.

Aloitampas eri tavalla, mikä tullut tavaksi. Olin varma, ettei minun elämässäni tapahdu enää mitään hyvää sen jälkeen, kun menetin Masterin ja Heavenin. Tuntui, että kivut vaan lisääntyi, yleiskunto rapistui ja arki vaan jyrää alleen, kun on näitä myrskyisiä sadepäiviä toinen toisensa jälkeen. Vaan kuinkas kävi? IHME käveli minua vastaan, kun eilen palasin asioilta!!!!! Pee katti. Jonka luulin keväällä ikuisesti kadottaneeni elämästäni. Olin varma, että oli joko loukutettu tai jotakin lopullista tapahtunut. Ei ollut. Kävely muuttui juoksuksi molemmilla. Peellä oli kauheasti kovaäänistä asiaa minulle ja minä itkin ilosta. Oikeasti.

Niin oli hyväkuntoinen, kiiltävä turkkinen. Eli ei kyllä takula ole hylätty kissa. Mutta missä oli koko kesän? Ja miksi juuri eilen minut muisti ja palasi? Näiden kuukausien jälkeen. Minulla sekosi koko pää. Särki päätä ja meni voimatkin kokonaan. Kuinka kauheasti olin kaivannutkaan?! Ja siinä hän on. Tyytyväisenä. Ei ole roskia silmissä, ei takkuja turkissa. Ei mitään laiminlyönnin jälkiä. Tuntuu, kuin olisin saanut hänen myötään takaisin Masterin ja Heavenin. Ihme!!!!!!! Minun elämäni suuri ihme. Hyvääkin tapahtuu kaiken synkkyyden ja kivun keskellä.

Elämä tuntuu aivan erilaiselta, kun Pee on palannut elämääni. Kumpa vaan menisi yöksi kotiinsa. Katsoin kuistille iltaseiskalta ja ei ollut enää kuistilla. Toivon, että menisi kotiinsa. Nyt aamuseiskasta oli ja olisiko puoli yhdentoista maissa, kun oli lähtenyt ja vielä ei ole palannut. Varmasti tulee vielä, vaikka koitan hänelle puhua, että mene vain otiin, en minä katoa täältä minnekään. Toffeli ei nyt sitten tule, kun toinen maisemissa.

Pesin auton mukamas kunnolla. Kohta saa sulkea tallin vesipisteen talveksi, ettei putket jäädy. Tietty jäi taas likalänttejä, jotka näkyy päivänvalossa.

Alkoi vaihteeksi taas satamaan vettä. Niin synkäksi menee. Yöllä oli pakkasta, kun aamulla vielä nurmikko aivan kohmeessa. Kohtahan sitä ollaan Lokakuun puolivälissä.

Tosi huonosti nukuin. Vähän väliä hereillä varmana, että on jo aamu.

Ishiashan siitä tuli ja jumalattomat lihaskivut, kun istuin niin monta kertaa kuistilla Peen seurana. Liian vähillä vaatteilla. Omaa syytä. Täytyy varmaan kaivella esille pitkät kalsongit.

Pee nukkui yönkin kuistilla. Koitin nostaa hänet pois ja hätistää, että mene kotiin. Lähti sitten hädissään havujen alle. Kohta, kun kurkkasin oli palannut tuoliinsa. Minulla oli aivan kauhean huono omatunto hätistelystäni ja ihan itketti. Pyysin kyllä anteeksi ja kiedoin viltin päällensä, että vähän edes lämmittäisi. En tiedä miksi ei mene kotiinsa? Jossakin oli koko kesän? Oliko viety mökille ja nyt sitten palattu kotiin? Koko aamupäivän ollut kuistilla. En minä voi antaa nälissään olla. Ajattelin talvella kysyä haluaisiko tulla yöksi nukkumaan eteiseen, johon laitan viltin ja vatiin kissanhiekkaa, jos pisi tulee. Saa itse valita tuleeko. Kun ei ole minun kissa, niin en voisi omia. Mutta enhän minä voi jättää pakkaseen, kuten viime talvi meni. Ihmettelen kyllä omistajia, ettei huudella kissaa, jos sattuisi kuulemaan ja menisi kotiin? En suostu uskomaan, että kauhean kaukana asuisi. Aivan ihana, lempeä poika. Avuton olo.

Niin harmaa päivä. Tuntuu syksy iholla.

Kävin vaihteeksi tänään kippaamassa kierrätysroskat ja samalla apteekissa. Saisivat myöntää minulle kanta-asiakaskortin. Tai ohjata eläkkeet suoraan apteekkiin. Onneksi se lääkekatto täynnä niin hiukan halvenmalla saan loppuvuoden lääkkeet.

Pee oli viime yön kotonaan, ainakin oletan niin, kun ei koko iltana näkynyt tuolissaan. Kurkkasin monta kertaa, että olisin peitellyt yöksi. Ilmestyi vasta puoli kahdeksan aamulla ja ei ollut nälkä juurikaan. Olen niin tyytyväinen, että ei unohda kotiaan.

Olipas outo ilmestys ruokintapaikalla. Pitkällisen lintukirjojen selaamisen ja googlailun jälkeen se sai nimen. Harmaapäätikka, uros. Toisen kerran vasta näen. Tykkään seurailla lintuja ikkunasta.

Radio Nova on ottanut soittolistoilleen minun varmaan top10 paikalla 3 olevan kappaleen. Mr Big Wild Word. Jestas, että se kappale menee joka ainoa kerta kyynelkanaviin. Muistan, kun tapasin heidät, kun olivat Aerosmithiä lämppäämässä Helsingissä vuosikymmeniä sitten. Puhelimme kitaristin kanssa viininviljelystä. Voi muistoja.

Meidän kylän keskusta on painajainen, kun tekevät asfaltointihommia. Ymmärtäisin, jos yksi kohta suljettaisiin ja tehtäisiin valmiiksi. Mutta nytkin oli neljässä eri kohdassa työkoneita ja suljettuja parkkipaikkoja. Muutenkin pieni meidän keskusta.

Harmaa päivä. Mutta jokaisesta päivästä ilman lunta olen todella HAPPY: Aamulla kaupunki laittoi auraustikut teitten viereen. Pakko heidänkin toimia ennenkuin maa jäätyy.

Marketissa kävin. Kauaksi piti auto jättää, kun on kaikki normipaikat yhä suljettuja. Saa nähdä tuleeko siihen ollenkaan enää invapaikkoja? Eikös laki ne edellytä?

Meinasin illalla, että Pee jää tuolin nukkumaan ja peittelin hänet, mutta kävin kymppiuutisten jälkeen kurkkaamassa niin oli poika lähtenyt. Se on hyvä asia. Nyt on taas mennyt jonnekin, olisin mennyt seurustelemaan. Toivottavasti kävisi kotonaan päivälläkin, ettei unohda.

Joka hemmetin paikkaa kolottaa. Jalkoja monesta eri kohdasta ja iski vielä se ishias toiselle puolelle. Sukkia ja kenkiä ei meinaa saada jalkaa helposti.

Olisi vielä pari pihahommaakin tekemättä, mutta laiska aina lykkää seuraavaan päivään. Edestäämpä löytää.

On järkyttävää, kuinka kaikki puukotukset ja ampumiset lisääntyvät Suomessa. Se eilinen uutinen oli hyvin surullista luettavaa.

Pahuksen huonoja yöunia. Ei sovi yhteen täysikuu ja ishias. Siinä sitä kiltisti istuu sohvalla pelaamassa mahjongia, jos alkaisi nukuttamaan uudelleen, niin palaisi sänkyyn.

Pee taisi viime yön olla kuistilla. Peittelin hänet hyvin, kun luulin, että tulee hallayö. On pitänyt miettiä jo, että entäs, kun tulee oikea talvi ja lunta? Pakkanen? Ei halua eteistä pidenmälle ja siitä pian ulos takaisin. Ei ole mitenkään mahdollista löytää mahdollinen kotinsa. Tässä on aikalailla taloja ja entäs, jos tuleekin kauenpaa? Ainakaan en ilmoita minnekkään loukutettavaksi, koska selkeästi jonkun kissa.

Järkyttävä tehokkuus päivä. Alkaa kyllä tuntua jo kipujen muodossa. Kävin marketissa. Siivosin ruokintapaikalta kaksi muovipussia linnunruokaa pois. Imuroin, pesin lattioita. Muutin pari mattoa. Huonekalujen siirtely meinasi olla liikaa. No, ompas tehty. Ja tilasin influenssa ja koronavahvikerokotuksen itselleni ja omaiselle. Olin varma, että kaikki ajat jo menneet, kun iso ilmoitus oli paikallislehdessä. Mutta aikoja oli vaikka muille jakaa. Digiasiointi kummasti helpottaa asiointia.

Pee lähti iltasella kotiin ja ilmestyi vasta lähempänä kymmentä, kun tulin kaupasta. Toffelikin kävi juuri, kun olin lähdössä. Kovasti haisteli paikkoja ja kurkisteli tuolille, että onko Pee. Mukavaa, ettei ole unohtanut. Oli jo ikävä ukkelia.

Tarjosin Peelle hyvin liotettuja pakastekatkarapuja. Kyllä maistui. Ja ekokermaa päälle.

Kylmä viima ulkona. Meinaa varmaan aurinko kohta kurkistaa pilvistä. Ensi viikollakin pitäisi olla hyvä ilma parin sadepäivän jälkeen.