Nyt oli eka hallayö. En tiedä paljonko oli, mutta nurmikko oli aivan kuurassa. Tästä se syksy etenee, hyi kauhistus. En ole ulos vielä mennyt katsomaan kukkatuhoja, kun on niin kivulias olo. Eilinen klapien nakkelu pahensi oloa. Huomenna olisi lääkäri. Jotenkin koitan hillitä uskoani, että apua saisin, kun yleensä se on se 3 panadolia päivässä linja tklääkäreillä. Vaan ei ole auttanut. Suht koko kesän olen potenut. Ei meinaa Buranakaan enää auttaa.

Eilen Toffen roikale rouskutti yhden talitintin. Oli jo linnulta henki pois, kun huomasin. Annoin sitten syödä. Toruin kyllä kovasti. Siivet jäi. Ne minä hautasin.

Sateentihkuinen, kolea päivä. Kyllä tuntuu niin syksy, ettei mitään rajaa.

Olin siellä tk-lääkärillä ja ihan pakko kehua, että oli todella mukava lääkäri joka tutki ja näytti tietokoneelta kuinka ne asiat minun jalassani ovat. Kävi kipeää, jestas, että löysi kipeän kohdan. Mutta sanoi suoraan, ettei kannata laittaa kortisonia, jos yhtään osuu huonoon kohtaan kaikkien ruuvien ja metallilevyjen väliin saattaapi tulla paha tulehdus. Tuumasi, että kyllä olen kovia kokenut. Oli siis tutustunut potilastietoihini. Koitetaan nyt Voltarenilla viikko ja fysikaalisesta saisi jumppaohjeet ja jos ei auta pitää mennä takaisin ja sanoa, ettei se lääkäri mitään tiennyt. Hänen sanojaan. Kävin ostamassa Voltarenia ja heti levitin sitä. Huomenna soittelen fysikaalisesta. Oli ihanaa tulla kuulluksi ja todella tutkituksi. Jospa tämä tästä lähtisi. Tärkeintä, ettei mitään kauheaa ole, että joutuisin sairaalaan.

Sadepäivä, mitäpäs muuta. Eilen muuten linnuilla oli lähtökäräjät. Voi sitä sirkutusta. Nyt on ihan hiljaista ulkona. Se on varma syksyn merkki. Keväällä on sitten ne saapumiskäräjät. Tuossa pieni metsikkö, josssa kokoontuvat vaihtamaan mietteitä mitä reittiä kukakin aikoo lentää ja kuinka kesä täällä meni, poikastilanne. Ei ole näkynyt Taunoa ja Ansaa, niinkö loppui heidän pitkä elo. Ei ole siilejäkään näkynyt. Tosin aika aikaisin pimenee, ettei näe ulos, mutta linnut pudottelee siemeniä maahan ja niitä saavat syötyä.

OLi suht kivuton yö. Mutta nyt sitten päivällä kolottanut samaa jalkaa, mutta hiukan eri paikasta. Jos se menisi ohi?

Synkkää ja sateista syksyä. Satoi aika rivakasti, kun kävin poikkeuksillisesti viemässä roskat jo tänään. Oli kertynyt joka paikkaan niin halusin ne pois. Hain pari pakettia samalla reissulla.

Yö on nykyään suht kivutonta, mutta aamupäivästä iltapäivään särkee. Minusta muutti vähän eri paikkaan se kipu. Parempi näin, jos pakko särkeä.

Eilen meinasi varmaan koomapaska iskeä päälle, kun alkoi olla outo olo. Sanoi sitten kovasti stop. Ja että, et kyllä tule. Ihme kyllä se tehosi. Ei tullut unen läpikään. Tietty tänään iskee koko voimalla.

Ihan kauhea ikävä Masteria ja Heavenia. Ensinmäinen syksy, kun molemmat ovat poissa. Me elimme niin pitkään yhdessä. Melkein 20v.

Sataa kaatamalla ja ykskaks aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Järkyttävän kosteaa. Astma ei oikein tykkää. Eikä tietenkään kivut. Ei kyllä lhde kivut viikossa kuten lääkäri lupasi. Fysikaaliseen en ole mennyt. SE tuskin ratkaisee mitään. Pakko koittaa suoriutus normielostakin. Ei passaa ottaa riskiä, että kääntely ja vääntely lisäsisi kipua.

Olipas todella typerä teko sprayta ne eduskuntatalon pylväät. Karkasi mopo käsistä oikein kunnolla. Mieltä saa osoittaa ja olla eri mieltä, mutta tuosta saattoi tulla pylväisiin pysyvää haittaa. Ei irtoa sympatiaa. Ja kun tosi on, että vaikka ne kuinka sulkisi teitä istumalla ja tekisi eilisen kaltaista niin ei se muuta yhtikäs mitään.

Nuoruuden ystävä pääsi lehtiin. Ison matkan hän on kulkenut löytääkseen itsensä ja niin olen minäkin. Kehtaisikohan laittaa vaikka kirjeen hänelle? Olen niin viraantunut ihmisistä, että on kauhistus vaikka kaupassa käydä.

Nyt on Callunat istutettu ja kesäkukat hävitetty. Jo ne olikin aikansa kukkineita.

Syksy tullut ja vettä sataa.

Kärsin alakuloisuudesta, kun ilma on harmaa ulkona ja sataa. Lisäksi kuulen taas ääniä. Ne kertovat, ettei minua ole nyt kohdeltu oikein. Totta tuo on. Mieheni haastaa nykyään aina kotona ollessaan riitaa ja riitoja en nyt jaksaisi. Nyt hän on töissä ja lapset koulussa ja opiskelemassa, niin on aikaa olla yksin. Toisaalta yksinolokaan ei ole kivaa. Siksi kirjoitan nyt tänne. Toivon, että tieto siitä ettei kaikilla ole asiat hvin auttaa ja saan vertaistukea. Samalla toivon ettei täällä kukaan, joka täällä lukee tai kirjoittelee, voi yhtä huonosti kuin minä. Sain juuri vast'ikää uuden lääkkeen ja tarvittava lääke tuli jatkuvana syödä kolmesti päivässä. Jospa tämä nyt helpottaisi niin paljon, etten provosoidu riitelyyn enää.

Olipas mukavaa, kun poikkesit. Minä täällä yksikseni aina kirjoittelen. Se jotenkin auttaa itseäni. Saan tavallaan sanottua ääneen kaikki asiat, jotka painaa milloinkin mieltä. Täälläkin sataa. Kuin saavista kaataisi. Koko aamun satanut. Koitan ajatella positiivisesti, että eipähän ole lunta joka sataa. Sitä olisi kyllä jo kauheasti. Kyllä tämä sateet ja synkät päivät vetää mielen apeaksi. Minä viihdyn yksin. Olen aikalailla erakoitunut ihmisistä, koska tunnen itseni niin erilaiseksi. MItä osaisin puhua? Ketä muka kiinnostaisi sanomani? Juttelen paljon linnuille ja oraville ulkona. Taidan joskus tuulellekin kommentoida.

Kirjoitit saaneesi uuden lääkkeen hiljakkoin? Toivotaan, että se alkaisi auttamaan. Kyllä varmaan parikin viikkoa joutuu syömään, ennenkuin huomaa auttaako. Pystyisitkö puhumaan puolisosi kanssa, että, miksi sitä riitaa tulee? Vai olisiko joku kolmas osapuoli, joka katsoisi tilannettanne ja kuulisi molempaa mahdollista järjestää? Onko sinulla hoitavaa tahoa, kontrollia, missä saisit puhua kaikesta? Ei ole hyvää kerätä kaikkea sisälleen ja kasvattaa mörkövuorta. Joo, helppohan minun on täältä kommentoida tietämättä teidän arjesta. En halua missään nimessä loukata vaan aidosti toivoisin sinulle parempaa oloa ja roppakaupalla voimia!

Itsellä yhä vaan jalkaa juimii. Pitää katsoa mitä se lääkäri kirjoitti omakantaan. En haluaisi fysikaaliseen. Se on peikko minulle, joka tuo kaiken tapahtuneen takaisin mieleen. Koitan liikkua ihan tavallisesti ja venytellä. Pölyt sain pyyhittyä ja auton pesin kurasta. Vaikka tuskin kannatti. Pissapojankin muistin täyttää.

Minä luulen, toivon, haluan uskoa nähneeni vilauksen Tauno mustarastaasta pihan puolella. Ansan aika lähteä muutolle. Vaan ei taida tässä ilmassa lähteä.

Oli kyllä hienosti lääkäri kirjoittanut ja maininnut kaiken tapahtuneen. Kuunteli jokaista sanaani ja ei mitätöinyt. Ja toteaa, että uudelleen lääkärille, jos ei kivut hellitä.

Yöt on helpompia nykyään, mutta aamupäivän juimii niin, että itkettää. Kun ei auta mikään lääke. Sitten iltapäivällä helpottaa.

Nyt oli kylmä yö. Nurmikko oli paksussa kuurassa vielä aamuysiltä. Hädintuskin +3 mittarissa hyytävällä tuulella. Viime vuonna 7.10 oli tullut eka räntä, joka onneksi suli pois. Saattaapi olla sama tänä vuonna, kun nämä ilmat yllättää melkein joka päivä.

Linnut syö aivan kauheasti. Siemeniä on tarjolla. En vielä talipötköä vie. Kaksi eri oravaa käy tankkaamassa monta kertaa päivässä. Täytyyhän syödä, että selviävät, kun ilmat kylmenee.

Nyt on rekisteröity, että saan hoitaa omaiseni asioita. Hyvä näin.

Ei vielä tietoakaan, että riskiryhmät saisi koronarokotteen vahvistusta. Helsingissä jo jakelevat. Täällä varmaan odottelevat, että heikommat kuolee pois suotta jonottamasta. Ensi viikolle olisi monta pakollista suorittamista. Stressaa jo valmiiksi..

Kaunis aurinkoinen paistaa pakkasyön jälkeen. Yhä on nurmikko kuurassa. Niin kauan, kuin ei lunta tule niin näillä mennään.

Siivoilin kesäkalusteet pressun alle talveksi. Leikkasin ruusut. Vielä pitäisi valmistella lintujen talviruokintapaikka. Näinköhän oppivat uuteen paikkaan? Ajattelin vain säästää talven lumitöissä ja tuoda sen lähenmäksi. Soitin talvihotelliin, että hakisivat ruoho-roopen. Varmaan Torstaina sitten. Huomenna on silmänpohjan kuvaus.

Toffelia ei näkynyt eilen eikä tänään. Toivottavasti kotonaan, eikä ulkona kylmässä.

Viime yö oli taas huono ja nukuin osin sohvalla. Se asento siinä erilainen kuin sängyllä. Ei vaan meinaa millään parantua, mutta mitä minä lääkärillä, kun ei voi kortisoniakaan laittaa.

Aamulla oli vielä ihan hyvä ilmapiiri. Ei tuntunut mitään pahaa ja ikävää. Sitten tulla rysähti ja sitä se on taas loputtomiin. Ilmakin heti kylmeni. Perhana, että jäi se merisuola ostamatta.

Nyt on taas yksi lista ruksittu tehtävistä. Vielä muutama tällä viikolla. Kyllä sitä jaksaisi, jos ei särkisi jalkaa niin jumalattomasti. Koitin illalla kylmäpakkaustakin. Ei vaan mikään tehoa. Yö mewni ihan sängyssä, eli iso plussa siitä.

Vieläkään ei näy Toffelia. Joko ovat reissussa tai on tapahtunut jotakin. Ei nyt ollut edes pakkasyökään. Linnuilla vielä käräjöintiä menossa. Tintit syö päivässä melkein pussin simeniä. NO käy siinä pari tikkaa ja oravaakin. Harakat jossakin välissä.

Jälleen yksi asia ruksittu tehtävälistalta. Tällä viikolla vielä yksi, vähän kovempi ponnistus.

Oli muuten aivan järkyttävä aamusumu vielä kymmenen aikoihin. Paksua, alhaalla lepäävää sumua, joka tuntui aivan kauhuleffa lavastukselta. Nyt on jo haihtunut.

Kyllä minun pikkulinnut mässää aivan kauheasti. Ja vielä äskettäin pihlajat notkui marjoja, nyt ovat syötyjä. Luulen, että rastaat kävi. Tukkalintujen kilinää/tilhet ei ole kuulunut. He aina vähän myöhästyy syönnistä. Muistan ikuisesti, kun minulla oli sohva ikkunan edessä ja kukkalaatikossa koristeena pihlajanmarjaoksia ja katajanoksia..  NIin Masteri alkoi käyttäytyä oudosti. Oli uinunut sohvan selkänojan päällä ja yhtäkkiä kyyristeli ja kulki edestaas. Kyllä minäkin säpsähdin, kun menin katsomaan ja tilhi tuijotti takaisin. Taisi olla 5 tilheä ja ihan hiprakassa käyneistä pihlajanmarjoista Aivan kuin esiintyivät meille. Pitänee sanoa, että Etelä-Suomessa kerrostalolapsena varttuneena ei juurikaan lintuja nähnyt kuin televisiossa tai kuvissa. Sitten täällä maalla saa ihan eri kosketuksen luontoon. Muistan senkin, kun näin Sinitiaisen kevätsinisessään niin luulin joltakulta karanneen kanarialinnun. Aina oppii.

Siilejä ei ole näkynyt. Kohta pitäisi ilmestyä, jos sitten menevät talviunille.

KIpu jatkuu aina vaan. Mutta yö meni ihan sängyssä.

Katsoin eilen sen ohjelman shokkirokkari Marilyn Mansonista. Tuli kaikki aika yllätyksenä. Tarkoitan, että Suomessa annettu paljon siistitympi kuva. Aikamoista oli. Tietty hän haluaakin esittää mikähän oikea sana olisi? sellaista kaikesta hyväksytystä poikkeavaa.

Hyi kauhistus, aamuysiltä vielä -5 pakkasta. Vieläkin varjossa pakkasen puolella. Toivotaan, ettei ensi yönä oikein olisi pakkasta, kun märät tienpinnat saattaa olla liukkaita. Pitää lähteä jo aikaisin ajelemaan, kun on työmatkaliikennettä. Omaista vien tutkimuksiin. Aina minua jännittää ajella vähänkin omaa kylää pidenmälle. Varovasti ajan nopeusrajoitusten mukaan.

Nyt oli taas huono yö kipujen kanssa. Siirryin jo sohvalle, mutta ei siinäkään ollut hyvä. Särkylääkettä tankkasin ja odottelin, että alkaisi tuntua. Olin minä sitten sänkyyn nukahtanut. Taitaa taas tulla huono yö,kun ei niin kauhean kipeä ole ollut aamulla ja päivällä. Yleensä joko tai. Pitäisi vähän haravoimaan, kun pakkanen pudottaa syreenistäkin lehtiä, mutta pitää säästellä ettei huomenna oikein ole kipeänä.

Nyt on tämä viikko suoritettu. Kyllä otti voimille, mutta yhä elossa. Puoli kahdeksan lähdin ja äsken palasin. Päiväkahvit hörppäsin.

Omainen kävi tutkimuksissa. Onneksi ei mitään kauheaa ollut näkynyt.

Olisin voinut aamulla vannoa, etten ole oikealla tiellä, että niin outoja maisemia, etten koskaan ole nähnyt. Sumu makasi todella alhaalla ja oli vähän hämärääkin. Oltiin tehty pitkä pätkä uutta asfalttia ja oli varmaan unohdettu ottaa pois se 80 nopeusrajoitus, normaalisti siinä 100 nopeus. Mutta laki sanoo, jos ei ole kumoavaa nopeusrajoitusta, niin 80 ajettava. Olin tasan ainoa, joka sitä ajoi, kukaan ei varmaan edes huomannut sitä 80 merkkiä. Mennessä moottoripyöräpoliisi piteli tutkaa tien varressa, en huomannut missä pysäyttäjät oli. Saisi tuolla tiellä useammin tutkaa pitää. Törkeitä nopeuksia ja ohituksia.

Kävimme isonmassa marketissa paluumatkalla ja totesimme, kuinka maitolitrasta asti kaikki huimasti halvempaa. Mutta pitkät käytävät kävellä, otti kyllä aikalailla voimille. Sama sairaalassa. No, elossa yhä, Se tärkeintä.

Pakkasyö takana. Ja todella huono yö. Aamuyöllä 6x läväytti koomapaskaa päähän. Vaikka se tulee unen läpi sen tajuaa. Koitan kauheasti ajatella seis, mene pois. Eihän se auta. Miksiköhän ne siirtyi yöhön? Ennen oli vain päivällä. Aloinko olla liian vahva niitä vastustamaan? Yöllä enenmän haavoittumampi. Ei ole helppoa elää tuon kanssa. Kohta loppuu tbl ja ei ole tk uusinut vielä. Toivotaan, että uusii tai hukka perii.

Ei vain näy Toffelia. Kyllä sieltä eilenkin heiltäpäin kuului hitsaamista. Isännällä jotakin romuralli autoja. Kauhea huoli tietenkin, että jos jotakin tapahtunut?