Hyvää kansainvälistä kissan päivää kaikille. Se on kisuille extraherkun paikka. Vaikka minulla ei omaa kisua, niin on minulla ihana Toffeli naapurustosta. Oli kesäreissulla, mutta on palannut kotiin. Olin kauppaan lähdössä, kun saapui. En lähtenyt oli juttelun ja silittelyn hetki. Sai pikkuisen Dreames nameja. Lähdin marketissa käymään ja sitten palatessa katsoin, että maahan siemenistä kasvaneet orvokit ihan nuutuneita niin letkulla päästin vettä. En huomannut Toffelia..Onneksi ei kastunut on nopsajalkainen. Pyysin kyllä anteeksi.

Ja oli meillä ihana hyvänmielenhetki. Nostin varovasti syliin, en ollut varma kuinka suhtautuu? Kiltisti oli hetken ja ihana kehräys karkasi rukista. Että tuli hyvä mieli. Aivan hurjasti tulikin. Eilen olin todella maassa koko päivän ja ajattelin, että justiinsa elo loppuu. Nyt sitten kisukka pelasti päivän.

Tosi monena päivänä valkoinen perhonen on kierrellyt tuossa Heavenin lempinulkoilupaikalla. Nyt olen varma, että se on Heaven joka ottaa minuun kontaktia.

Sain aikalailla pihahommiakin tehtyä. 3 kukkura kottikärryä ja pari tiukkaan sullottua ämpäriä. Tuntuu kyllä selässäkin, että on tullut hommailtua. Nyt on taas oikean jalan kantapää auki, en saa kumisaapasta jalkaan. Pakollinen tauko.

Ja niin jatkuu Suomen nollalinja mitaleissa. Yksi kerrallaan putoavat mitalitoivot. Miksi ihmeessä ne lähetettiin sinne?

Ja niin taas tuli nollamitalia. No keihäänheitossa muut heittivät kyllä huippukaaria. Ei auta, kuin niellä tappion katkera kalkki.

Tänään ei ole yhtään hyvä päivä. Koomapaska tuli jo unen läpi. Sitten, kun istuin ja kiskoin lenkkareita jalkaan iski taas. On muuttanut muotoaan. Aina hiukan erilaisia, mutta samoja kohtauksia ovat. Hoin vaikka kuinka kauan mene pois, mene. En halua sinua päähäni. Vähän piti miettiä lähdenkö rattiin. No se meni ok. Roskia laittaessa alkoi taas tuntua mielen perukoilla. Marketissa iski taas. Ei minusta varmaan päällepäin näy mitään, kun kukaan ei kauhistellen katsonut. Hetken istun parkissa, että meni pois, kunnes lähdin kotti ajalemaan. Otin puolikkaan bamia ja se alkoi kirkastaa päätä. On se helvetillistä. Ja pelottavaa.

Kauheasti olsi hommia to do listassa, mutta kantapää halki vaihteeksi ja mikään kenkä ei tunnu mukavalta. Ei edes lakanan kosketus. Kyllä kunto menee kauheaa vauhtia alaspäin.

On muuten taito sekin ja kertoo ihmisen lapsellisuudesta aikalailla, että osaa leikata nurmikon vierestä, mutta ei postilaatikkojen alta. Minä en koske. Kasvakoon vaikka polven korkuiseksi. Jos terve ihminen ei viitsi tehdä samalla, kun vieressä käy ajelemassa niin olkoot. Kyllä ohikulkijat näkee kenen puolella se leikkaamaton alue on.

Joko syksy tulikin? Pihlajassa aivan keltaiset lehdet ja pudottelee niitä. Muistakin puista tippuu jo lehtiä. Tänään aamulla suuri joukko lintuja pysähtyi ruokatauolle. Mustarastaita, kulorastaita, kottaraisia ja pikkulintuja. Alkavatko jo keräänttä matkalle etelämmäksi ja sieltä sitten muuttavat talveksi pois? En minä vielä ole valmis syksyyn.

Nyt on kyllä tosi myrskyisä ilma. Tuulenpuuskia ja sadetta tuli että katto kolisi/peltikatto. Ennustivathan ne kovia ukkosiakin minunkin alueelleni. Onneksi tuli kaadatettua pois vanhoja puita, ettei ole niin suuri se kaatumavaara.

Oli todella huono yö. Heräsin kipuihin ja ei meinannut lääke millään auttaa. Monta tuntia valvoin sohvalla, kun ei oikein mikään asento antanut maata sängyssä. On ne yöt jo pimeitä.

Järkyttävien kipujen kanssa taas painin viime yönä. Millään ei meinannut särkylääke auttaa. Se on tämä kauhea matalapaine ja kosteus. Yölläkin satoi suht ripsakasti. Ei voinut sängyssä maata. Menin sitten sohvalle, jossa sain jalan alle tyynyjä ja se vähän helpotti ja olin siinä muutaman tunnin nukahtanut. Pitäisi Tk, vaan kun ei sinne saa aikoja. Ota 3 Panadolia päivässä. Hitsi se Panadoli, vahvin, on kauhean iso ja todella vaikea saada pienennettyä. Minä kun en saa edes tavallista tbl nieltyä. Kun aikansa giljotiinilla hajottaa menee ihan pölyksi ja sitten sen vetäisee henkeensä. Ei hyvä ollenkaan.

Yksi iso urakka pitäisi toteuttaa ensi viikolla. Jos onnistuu. Saa nähdä kuinka kunto kestää. Huomenna pitää siitä soitella.

Tuntuipas hyvältä nukkua ilman heräämistä kipuihin. Lisää tälläistä unta.

Nyt on operaatio polkaistu käyntiin. Odottelen vielä. Sitä tietää taas hommivansa. Tänään saattaa pienesti sataa, mutta sitten taas lämpenee. Tai piankos se ennuste muuttuupi.

Tk onneksi uusi bamireseptin. En ole yhtään väärin sitä ottanut. Kun hätään otan niin puolikkaan kerrallaan. Suht kuitenkin pysynyt koomapaska mimissä. Eilen jännäsin laukaisiko eilinen Oxen sarjassa ollut kohtaus paskaa, mutta onneksi hiljaista päässä. Se selitti minulle asian, mitä olen vuosikausia ihmetellyt ja en silloin voinut kysyä, kun en yhtään puhu ruotsia ja huonekaveri oli täysin ruotsinkielinen. Kannan kaunaa yhä lääkärille, että minut laitettiin kuntoutus ruotsinkieliseen paikkaan, kun kotipaikkakunnalla olisi ollut kuntoutuspaikka. Mutta hemmetin hyvää jälkeä ne teki kanssani. En muistanut siellä ollessani yhtään mitään millaisessa talossa asun tai paikkakuntaa, kun pääsin Juhannuksena kotilomalle. Onneksi pidin asiasta suuni kiinni, tuskin olisin päässyt. No, loppu hyvin kaikki hyvin.

Nyt se jumalaton homma on valmis. Kyllä tuntuu kropassa, että on homminut. Nopeasti se onnistui vaikka ajattelin menevän loppuviikkoon. Särkee kyllä joka ainoaa kohtaa kropassa. Niitäkin, joita ei ole enää vuosiin ollut. Viime yön kipuilin sohvalla. Saattaa mennä ensi yökin siellä. Sama se, jos saa levättyä ja vaikka nukahdettuakin.

Onneksi ei aivan kauhea helle ollut, kun piti takki päällä minimoida ihovaurioita. Tikka ollut äänessä koko päivä. TIK. TIK. En tiedä kuinka nyt syksyä kohti huutelee. Ei näy kissojakaan missä. Toffeli aamusella kävi, mutta sitten ei havaintoa hänestäkään.

Kyllä osaa olla kankea olo. Ei saa itseään suoraksi ja kirjaa ei pysty puristamaan kädessä, kun ranteet kipeät. Yöllä heräsin ottamaan lisää särkylääkettä, mutta taitaa tämä olla jo paremman puolella. Hyvä minä. Kukas se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse. Kohta varmaan hakevat lavan pois. Iltapäivällä lupasi. Toivottavasti naapurin pikkupojat ei siihen tielle törmää.

Hyvin meni ja haki lavan pois. Käsittääkseni ketään häiritsemättä. Olisi pitänyt luiska lakaista, mutta ei vaan palaa voimat millään. Eipä ne muita, kuin itseä häiritse. Jospa huomiselle luvattu sade niitä huuhtelisi.

Kummallinen kiristymisen tunne reisissä takana. Yöllä heräsin ottamaan lisää särkylääkettä. Kyllä se tästä ohitse menee. Pakko oli markettiin mennä, kun jääkaapissa vain valo kotosalla. Jos huomenna tekisi normi Perjantai reissun. Autoakin pitäisi pestä.

Eilen meinasi koomapaska iskeä shampoon tuoksusta märissä hiuksissa. Onneksi ei tullut päälle. Metin jo, pitääkö mennä pesemään uudelleen ihan vedellä hiukset.

Järkyttävää, kaksi viikkoa ja ollaan Syyskuussa.

Kostea Perjantai. Pakko sanoa, että alkaa jo tuntua syksyn kosketus ilmassa. Illat ja yöt pimenee. Ihan kauhistuttaa, kuinka sitä taas talvesta selviää? Se on aina niin loputtoman pitkä. Minä muistan aina, että vanhempi väki puhui, ettei pihlaja kanna kahta taakkaa, marjoja ja lunta. Nyt on todella paljon pihlajanmarjoja puissa. Räkätit ei ole vielä saapuneet apajille. Kumpa tilhet ehtisi ennen tänä vuonna.

Eilen oli hiukkasen puolinukuksissa, kun katselin Veraa telkkarista, voi se ihana apulainen Aiden.. Namimaiskis. Saa vanha katsoa ei ne rikki mene. Niin yht äkkiä iski koomapaska. Ei ole koskaan vielä ollut näin selkeä ja vahva. Nopea. Ehdin tajuta, että tämä taas, paska siis, mutta kun se oli mennyt en enää tiennyt mitä mukamas koin ja näin? Jätti sen tutun virittyneen olon koko illaksi. Tänään asioilla käydessä mukamas näin jonkun vilahtavan takapenkillä. Ei ollut ketään. Jotenkin kruunasi virittyneen tilan, kun kohdalla alkoi kirkon kellot kumahdella. Varmasti jonkun hautajaiset, mutta ei järki sillä hetkellä tajunnut.

Kaunis päivä eilisen harmauden jälkeen. Mutta kyllä se on aivan pakko uskoa, että ilmassa jo tuntuu syksyä. Aamuseiskalta oli vain +8 ulkona. Viime vuonna samana päivänä oli +5. Ei mene kauaa, kun tulee ekat hallat. Hyi kauhistus. Pikkulintuja ilmestynyt pihalle. Suurin osa niitä, jotka muuttavat pois. Ekat muuttajat jo kooontuneet Etelään. Rastaat ei ole tulleet, tarkoitan lähinnä mustarastaita. Tavallisia rastaita oli paljon, mutta ne katosivat.

Odottelen kovasti, josko Tauno ja Ansa näyttävät perheensä, ennenkuin Ansa lähtee muutolle. Taunohan aina talvet täällä.

Minulle joku/jossain mainitsi, että salvian polttaminen karkoittaisi pahan? Mietin vaan, että kun on astma kuitenkin, että mahtaisiko olla viisasta ollenkaan. Sitä koomapaskaa haluaisin karkoittaa. Jossakin se täällä muhii nurkissa. Telkassa usein näkee, kuinka polttavat salviaa. Googlailin, että mistä sitä saisi niin suitsukekaupasta löytyisi. Tämä on taas sellainen asia, että uskonko vai en? Saattaapi olla ihan huuhaata. Jokainen tekee itse päätöksensä, jos sattuu tätä lukemaan. Älkää uskoko aivan kaikkea nielemättä. Järjen käyttö sallittu.

Lueskelin vaikka mitä eilen pahan energian karkoittamisesta. Osa varmaan täyttä höpöhöpöä. Osa, mm se, että merisuolaa laittaisi nurkkiin yöksi ja aamulla imuroisi pois jäi mietityttämään. Josko kokeilisi? Mutta toisaalta parkettilattiat ei ehkä tykkää. Mutta voisiko laittaa kertakäyttölautasille. Kyllä, näin alas olen vaipunut, että haen ratkaisuja kaiken maailman poppakonsteista. Sitä naureskelin itsekseni, omat jutut parhaat jutut, että jos sopivalla tuulella ulkona polttaisin salviaa, että tuuli veisi sitä siihen suuntaan mistä sitä tulee. Katsotaan. Olen sulattelu vaiheessa asioiden kanssa.

Se on kauheaa, kun en saisi liikkua omalla tontillani, kitkeä rikkaruohoja tai vaikka istua kuistilla, kun lähiympäristössä osoitetaan niin selkeästi mieltä olemassaoloani vastaan, ettei sitä voi ymmärtää väärin. Se on kauheaa mitä kademieli tekee joillekin ihmisille. Luulisi olevan todella vaikeaa elää itsensä kanssa, kun suu on aina nurinpäin ja näyttää siltä, että justiinsa katse tappaa. En sano, että itse aina hymyilisin, mutta koitan minä näyttää ainakin suht normaalilta, kun ihmisiä kohtaan. Ei se ihme, kun minun pitää jatkauvasti kohdata tälläistä, ettei mieli jaksa olla ylhäällä. Tämä on minun kotini, minun tonttini. Niin kauan, kuin en häiritse metelillä tms ketään, niin eikö minulla ole oikeus oleskella pihallani? Eikä ole pelkästää minun kuvitteluani, asian ovat muutkin huomanneet.

Taas aurinko meni pilveen ja ropsautti vettä. Sitähän tämä on, syksyn saapumista. En jaksa enää juoksuttaa joka sateella kesäkukkia sateen suojaan, kun ei ne siitäkään tykkää. Ja kohta tulee hallat ja vie. Kerran jo luvattiin hallaa maan pintaan, mutta ei täällä ainakaan ollut. Eikös sääpoika eilen lupaillut, ettei ole tietoakaan kesän loppumisesta? Puhuu aina pääkaupunkiseudun tilanteen mukaan, ei täällä pohjoisemmassa säätiedot mene yksiin.

Taas palasi kipu, joka oli monta viikkoa pois. Pahus. Maha ei oikein tykkää enää Burana kuurista. Kaikki kipugeelit tuoksuu kauhean vahvasti ja astma ei tykkää.

Sain omaiselle tälle viikolle Koronan tehosterokotuksen, täytti vaaditun iän. Koitan suojella häntä parhaani mukaan. Taitaa oma vuoro tulla vasta yhdessä influenssarokon kanssa, kun en ole voimakkaasti immuunipuutteinen.

Koitan tehdä vuorotellen kahta asiaa. Tyhjennän vaatekaappia ja koitan lopulta käyttää järkeä, että minkä nyt voisi viedä kierrätys. Kun siellä paljon sellaista, jossa vielä hintalaput paikallaan. Ja toisaalta sellaisia, joita en ole muistanut olevankaan. Minussa taitaa olla pahasti hamstraajan vikaa. Toinen mitä teen, luen kirjaa Autswichin rakastavaiset. On kyllä kauheaa luettavaa. Mutta koitan pakottaa itsäni lukemaan muutakin, kuin dekkareita.

Kyllähän sitä tietää mitä siellä keskitysleireillä oli, mutta kun tavallaan annetaan kasvot kahden siellä olleen eläneen ja kokeneelle. Se tekee kaikesta kauhistuttavamman.

Järki ei kykene ymmärtämään lukemaansa. Miten sellainen pahuus oli mahdollista? Päättää mikä rotu on se oikea ja oikeutettu elämään. Kaikki se sairaalloinen pahuus ja ihmisten tappaminen. Onhan Ukrainan sodan aikanakin löydetty joukkohautoja, mutta se uutisointi lopetettiin hyvin pian. Eikös se yksi suomalainen ollut siellä ruumiiden tunnistustehtävissä? En uskalla veikata nimeä, kun en ole aivan varma.

Aamukolmelta kärvistelin kipujen kanssa. Ei löytynyt sängyssä hyvää asentoa. Siirryin sohvalle. Ei auttanut. Otin lisää särkylääkettä vaan ei auttanut. Kipugeeliäkin hieroin, ei auttanut. Istuminen oli paras asento. On kyllä ollut viime päivät todella kovia kipuja. Nyt pikkuisen helpompi olo, mutta kunhan taas yö saapuu. Kammottaa jo valmiiksi. Ei edes sada vettä, mikä selittäisi. Eikai se superkuu moista laukaise? Täällä kyllä niin pilvessä, ettei edes näkynyt.

Kaupassa ja apteekissa sain käytyä. Vaatekaapin vaatteet on takaisin. Kylmällä kädellä kierrätykseen ehjät ja tarpeettomat. Toivotaan, että kierrätyspömpeliin mahtuu. Hiukan huonosti tyhjentävät sitä. No, jätän pussit nätisti viereen. Sitten perjantaina, jolloin olen ajatellut mennä.

On vaan niin syksyistä. Ihan vähän heitteli pisaroita tuulilasiin, kun käytin omaisen koronarokotus vahvikkeella. Koko aamun olin kurkkinut ovella näkyykö Toffelia? Ei näkynyt, mutta kun olin lähdössä jostakin ilmestyi puskemaan. On se ihana, vaikka ei oma olekkaan.

Kipuja oli yöllä vaikka muille jakaa. Ei vaan auta särkytbl. Ja kolme kertaa unen läpi tuli koomapaska. Ei kaikkein pahinta, mutta tunsin sen, kuin jalat olisi pettäneet alta, vaikka makasin. Katsoin hiukan tklääkäriä ja oli kovin nuoren näköinen ja totinen. Pitäisi koittaa sitä aikaa, mutta omaiselle pitää uusia aikoja tilata, etten tiedä milloin minulle olisi aikaa.