Taivas taas synkeä, mutta ei aivan vielä sada.. Varmaan kohta puoliin.

Eipä vaan ole mansikoita, vaikka kaupan mainoslehtisessä niitä mainostetaan. Pikkuisen rasian sain, että päiväkahvitorttu viikonlopuksi. En ollut ainoa pettynyt.

Tänään siivoilin pikkuisen. Ulkohommat odottakoot seuraavaa parempaa päivää. Ja vähemmän kivuliasta kinttua.

Minulle aamut on vaikeita. En meinaa millään käynnistyä toimimaan. Huomenna vakiohomma Perjantai.

Illalla siili pariskunta oli syömässä yhtä aikaa. Tyttösiili viihtyy mökissä. Ei passaa häiritä, jos hänellä poikaset siellä?

Perjantai ohjelma suoritettu kunnialla. Lisänä turha poikkeaminen marketissa, josko olisi tullut mansikkaa. Ei ole. Ei ollut tullut ollenkaan tänään ja huominen epävarmaa, kun näin sateista. Täällä mansikat todella kortilla olleet. Pitäisi olla ennen aamukasia ovella jonottamassa ja juosta toiset kumoon, että saisi käden mansikkalaatikkoon.

Minun ikioma kummitukseni taas ilmestyi kuvioihin. Oikeasti mietin taas, onko pääs sisäisiä ääniä. Mutta nyt kuulin kotipihalla ja sitten kirjaston koivuissa ja googlasin. Taitaa olla uuttukyyhky eikä kummitus. On ennenkin kuulunut samoissa paikoissa.

Yöllä heräsin kummalliseen tunteeseen. Minut joku voima nosti ilmaan ja pyöräytti ympäri ja laski takaisin. Oli ohitse sekunneissa. Mutta helkkari, että tärisytti jälkeenpäin ja ei uskaltanut edes haaveilla nukkumisesta.

Katsoin viime vuonna tuon Ensitreffit alttarilla, Australia ja eilen katsoin aloitusjaksoa. Aivan samanlaiset henkilöt/ammatit/draama kuin edellisellä kaudella. Mutta eipä tule muutakaan katsottavaa ja ei aina jaksa roikkua facessa tai lukea.

Kun tapahtuu yöllä jotakin outoa niin sitä alkaa pelkäämään nukkumaan menoa. Mietin jo sitäkin, että oliko se viimeisin yritys viedä minut kuolemalle, josta silloin pelastuin, kun kattini hakivat minut pois? Yhden todellisen ruumiista irtautumiskokemuksen olen kokenut. Katselin katon rajasta itseäni ja muita huoneessa olijoita pienen hetken. Se oli äärinmäisen stressaava tilanne. Sitten onkin aina silloin tällöin kaikenmaailman outouksia tapahtunut, joille ei ole järjellistä selitystä.

Pilvinen päivä taas ulkona.Saattaa kohta tulla vesikuuro.

Eilen vein siilien muonaa ja ketään ei näkynyt. Huhuilin, että olisi iltapalaa ja kaadoin juomapaikkaan lisää vettä, kun käänsin selkäni tyttösiili oli jo syömässä. Varmaan tuli siilitalosta.

Aikamoinen uutisaamu. Parempi, etten kommentoi enenpää asiasta. Sen verran vain, että ihmettelen Usan aselakia. Kuinka helposti ihmiset siellä saavat aseen? Ja kun joku kuolee ammuskelussa niin yleensä viaton. Toivotaan, ettei maassa puhkea mellakoita.

Lämmin päivä ulkona. Aurinkokin välillä paistaa. Ensi viikko taitaa olla epävakaata säätä. Olisi edes yksi sateeton päivä, että saisi lakanapyykin ulos kuivamaan.

Ompas satanut urakalla. Maa ei ehdi vetää kaikkea satanutta vaan isoja lammikoita nurmikon päällä. Tällä hetkellä ei taida sataa, mutta aivan harmaata ja sen näköistä, että kohta taas ropisee. No, ei tarvitse mennä ulkohommiin, kun on tehty sokerista ja sulaisin.

Aamupalan jälkeen otin jatkounet ja tietty oli täynnä jonkinasteista painajaista. Tunnistin siitä jotakin osia oikeaan elämään.

Nyt pitää taas puuttua yhteen asiaan, joka vaivaa kunnolla. Kaikki koulukiusatut ei ole ampujia, puukottajia ymym. Tuntuu, että aina, kun jotakin pahaa tapahtuu, niin tekijästä vedetään esiin joo se oli koulukiusattu. Ei se sitä tarkoita. Minusta on typerää laittaa tuollaista leimaa kiusattujen päälle. Itse olen todella rankasti koulukiusattu. Koko koluluajan. En minä silti ruvennut mihinkään pahoihin tekoihin. Ne arvet on sielussa ikuisesti ja niitä ei mikään paranna. Mutta älkää nyt leimatko ja laittako koulukiusatun piikkiin vielä tuotakin. Järjen käyttö ei ole kielletty.

Eipä ole yöt tylsiä. Nyt olin käärmeiden sijaan apulaisena mustan magian kaupassa. Sellaisen hiukka pahemman. Mitähän ensi yö tuo mukanaan?

Pikkuisen illalla ukkonen jyrähteli. Satoi, niin tavallista Suomen suvea. Tänäänkin luvassa sadetta pilvisen aamupäivän jälkeen. Pikkuisen aurinko kurkistelee pilvien seasta.

Siilejä ei näkynyt eilen ja ruuat oli aamulla syömättä. Pitääpäs seurata tilannetta, ettei ruoki kulmakunnan katteja ja harakoita. Martta katti sai luvalla maistella lautaselta, mutta raitapaitapopulaation yksilön ajoin pois. Sen joka mäntyynkin koitti oravan perässä.

Kauniin ja aurinkoisen aamupäivän jälkeen alkaa mustat pilvet hiipiä taivaalle sadetta, jälleen, ennakoiden.

Kyllä oli taas kauhea painajainen. Siinä mukamas kuoli ystävättäreni, joka asuu Saksassa. Oli aivan kauhean vahva uni. Mutta en kyllä kehtaa soittaa ja kysyä olethan hengissä?

Koko ajan silmien ulkoreunoilla, no ei koko ajan, mutta usein, vaanii jotakin kauheuksia, mutta eivät iske päälle. Koomapaskaa, mitäpäs muuta. Pelottaa aikalailla.

Heaven on liikkunut asunnossa rauhattomana. Kuulen rapinaa, askelten tassutusta, huokauksia. Pian Heaven, pian. Äitihän lupasi.

Nyt voisi Yläkerran henkilö laittaa jo vesikraanan kiinni. On sitä niin urakalla tullut. Varmaan tulee tänäänkin, niin mustat pilvet roikkuu päällä. Onneksi ei ole ukkostanut, vaikka Supersää laittoi ukkosvaroituksen eilen. Ja monina muina päivinä. Taisi olla aamullakin?

Kävin marketissa viikon ostokset kerralla. Otti voimille. Saa nähdä saanko aikaan viedä roskat huomenna?

Illalla oli raitapopulaation kissa siilin lautasella maistelemassa, kun siili tuli kauheaa vauhtia ja suoraan lautaselleen. Muutaman kerran nosti piikit pystyyn ja niin lähti katti karkuun. Niin sitä pitää. Olen aika myöhään vienyt lautasen, ettei katit tulisi jaolle. Tarkkailen ikkunasta jos sattuisi tulemaan.

Pian Heaven pian. Äiti pitää lupauksensa. Sydän särkyy taas kerran.

Pilvinen taivas on kuin minun surullinen mieleni. Montako kertaa yhden ihmisen sydän voi särkyä? Tänään sain Heavenin tuhkat siunattuun maahan. Isä Masterin viereen. Se miksi vei näin kauan, en halua julkisesti asiasta puhua. Se jääköön minun sydämeeni. Suru sydämessä niin pohjaton. Nyt se kaikki suru rymisee alas. Mutta näin piti tehdä.

Miten voi kirjeen kirjoittaminen käsin tuntua vaikealta? Ihmiselle, jolla oli kymmeniä kirjekavereita aikoinaan. Nykyään kaikki menee netin kautta. Whatsup muka niin helppo ja vaivaton. Nyt kun koittaa kirjoittaa monen vuoden asiat niin mikään ei tule loogisessa järjestyksessä vaan hypin asiasta toiseen. No, jospa lukija kuitenkin ilahtuu ja saa kiinni mitä minulle kuuluu kaikkien asioiden jälkeen.

Vein roskat ja kävin kirjastossa. Vakioperjantai. Ja sain ihme siivouskärpäsen. Kannoin kuistille ulos sohvani tyynyt ja piiskasin ne urakalla. Jos se oli tapa paeta ajattelemasta Heavenia?

Kuinka hiljaista voikaan hiljaisuus olla? Nyt todella tunnen, että Heaven on poissa. Ei enää tassuttelun ääniä, ei liikahdusta keinutuolissa. Jo kauan pois olleen toiletin kaivamista. Tai kuivamuonakupin kaivelua. Miten monta kertaa sydän voi särkyä?

Todella paha ja surullinen olo. Yksinäisyys tuntuu niin vahvana. Mutta en voisi enää ottaa uutta kissaa. En koskaan. Pierre kissa lakkasi käymästä jo kk sitten. Nyt enää Toffeli käy seuraavalta kujalta.

Siiliäkään ei näkynyt. Oli lautanen/kertakäyttölautasia käytän hygienia syystä, niin puhtaaksi nuoltu, että jollakin vapaana liikkuvalla katilla on masu täynnä Latzia. Toivottavasti Martalla.

Kaunis, aurinkoinen päivä, vaikka sielussa ikiyö. Onneksi ei aivan kauheaa hellettä vielä ole tullut. Tälläinen 20+ on mukavaa.

Tosin taas sellainen ikävä ilmapiiri laskeutui kerrasta kahden rauhan päivän jälkeen. Mutta on asioita, joille ei vaan voi mitään. Pakko vaan räpiköidä.

En ole tehnyt mitään. Huomenna pitäisi alkaa puutarhatyöt taas urakalla, jos koipi ei kauhean tuskalla ole. En oikein tiedä kuinka kauaa uskaltaa Buranaa syödä turvallisesti? Vaan, kun lääkäriin ei pääse. Ei ole aikoja. Etenkin nyt kesälomasesongin aikaan. Puhelimella aivan turhaa edes yrittää ja tiskillä tentataan tasan tarkkaan mikä on ongelma ja sitten päättävät oletko tarpeeksi sairas, kun kuitenkin niitä aikoja aina on..mutta kelle annetaan?!

Sain kirjeen kirjoitettua valmiiksi.Tuli 6 sivua. Yhdelle puolelle paperia ja minulla suht isoa kirjoitusta, mutta jospa ilahduttaa vastaanottajaa.

Niin se lähti viikko käyntiin taas. Aamuysiltä varmaan aurinko porotti suoraan lämpömittariin, kun näytti +33. Ei siellä niin kuuma onneksi ole. Hiki päässä pakertanut rikkaruohohommia. On hetken siistimmän näköistä. Toffeli ollut päällysmiehenä. Tulee aika pojalla pitkäksi ja kotona ei saa huomiota.

Oli niin surullista, kun yksi pikkulintu kuoli, vaikka koitin ihan varovasti hivellä ja auttaa pystyyn. Ei auttanut, mutta ei minusta olisi tappamaan ollut. Pienen taistelun jälkeen luovutti. Ainakaan ei näkynyt elonmerkkejä. Peiitelin kevyesti sammalella kivelle, jos kuitenkin virkoaisi. En tiedä mikä hänellä oli? Ettei vaan Toffeli ollut saanut kosketusta?

Kyllä on aivan kauhea ikävä Masteria ja Heavenia. Ei hellitä millään.

Kuuma päivä taas. Taitaa olla koko Suomeen vaarallisen lämmintä varoitus? No, kyllä muistellaan haikeudella, kun ensinmäiset rännät sataa.

Minusta on tainnut tulla tosi maalainen, kun niin kauhistuin erästä nuorehkoa rouvaa marketissa. Kovin minimekko, ei passannut kumarrella. Blondatut hiukset, kymmenen kiloa meikkiä ja irtoripset. Ei siinä mitään, jos tykkää näyttää selllaiselta ja ei ruma ollut, päin vastoin. Yleensä täällä maalla ei näe tuollaista. Mutta pahin oli se parfyymipilvi. Oli laittanut todella kauheasti ja se tuoksu jäi leijumaan hyllyjen väliin mistä hän kulki. Minulla maistuu yhä se suussa, vaikka kahvitkin jo join ja syönyt aikapäivää sitten. Alkoi yskittämään aivan kauheasti kaupassa. Silmät valui. Ei ole yhään liiottelua. MInulla on paha astma. Koitin vaivihkaa ottaa astmasuihketta, etten pahoita kenenkään mieltä, mutta ei se auttanut. Alkoi yskittää niin, että meinasi tulla oksennus. Olisin hätätapauksessa kassiini oksentanut en lattialle. Sitä minä vaan, että on ihanaa tuoksua hyvältä, mutta entäs kohtuus? Tuntematonko sana? Kun on nämä helteet, niin sekin ärsyttää astmaa. Siihen lisää parfyymipilvi niin helvetti valmis.

Tein taas vähän pihahommia. Mutta kuumuus lannistaa aina. Kun ei ihan paljain säärin voi olla, kun paarmoja liikenteessä. Ja ainahan se on punkkivaarakin. Kyllä se näyttää kauniilta, kun on jaksanut rikkaruohot kitkeä edes osin. Huomenna taas lisää.

Illalla oli sellainen tunne, kun katselin telkkaa, että aivan, kuin jokin olisi minua linnun sulalla pyyhkäissyt? Ei tietenkään näkynyt mitään vaan oli näitä ihan omia sisäisiä ääniäni. Varmaan alitajunta käsitteli sen pikkulinnun kuolemaa.

Yhä vaan liian kuuma. Ei oikein jaksa ulkona puuhastella. Toivottavasti ei aivan kauheaa ukkosta lykkää iltapäiväksi? Käsittääkseni viikonloppuna viilenee oikein urakalla. Muuttuu sateiseksi ilmat. No, luonto kuivunut näillä helteillä ja tarvitsee jo kosteutta. Jos sitten jaksaisi paremmin hommailla ulkonakin.

Takareidet kipeinä eilisestä pyllistelystä, siis rikkaruohohommista. En minä kenellekään harkitusti pyllistele. On kyllä kieltämättä käynyt mielessä, kun oikein suu auki tuijotetaan aivan ärsyttämismielessä.

Jaa-a taisi Trumph saada aikamoisen vastustajan vaaleihin. Ei Biden olisi pärjännyt. En oikein ymmärrä tuota, että vastustajaa pitää haukkua mm tyhmä kuin kivi? Suomessa oli niin sivistyneet vaalit. Aina on.

Oli lupaavan pilvinen aamu. Ajattelin, ettei helle paahda tänään. Kuinkas kävikään? Paahtaa vimmatusti. Ukkonen kolisteli pitkään illalla, kauenpana ei ihan lähellä. Pari kuuroa vettä ripsautti. Lupaavat tällekin illansuulle kuuroja? Ja viikonlopuksi.

Voi että, oli kirjastokortti hukassa. Minulla kaksi vakiopaikkaa johon sen aina laitan ja tiedän löytäväni. Eipäs ollut. Ajattelin, että mennyt luukusta vahingossa, kun palautin kirjoja. Vaan aamulla kauppaan lähtiessä löytyi ihmeellisesti lompakon välistä? Ei mitään mielikuvaa, että olisin sinne laittanut. Mutta hyvä, että löytyi.

Aina vaan jalkaa kolottaa. Ei meinaa edes parantua. Ja illalla sokerit kyykkäsi yllättäen. Ehti jo ruveta paikat tutisemaan. Kauan otti ennenkuin sain nousemaan taas.