Ulkona valoisa, jopa aurinkoinen ilma. Toiste on pään sisällä, jossa ikiyö. En vaan pääse yli Heavenin kuolemasta. En millään. Se viimeinen vuorokausi ja hetki eläinlääkärillä jumittaa päässä. Ja nämä näyt tyhjistä kuukausista, kun mistään ei löydy elämäniloa.

Eilen tuli kesäkukkakatalogi ja piti itkeä, kun en osaa iloita, että joskus vielä laittaisin kesäkukkia ja nauttisin niistä. Kaikki se kuvien kukkien kauneus musersi minut. Ei vaan pystynyt ottamaan pää sitä vastaan.

Pee nukkuu taas kuistilla. Saa olla siinä, nyt kun ei kauhea pakkanen ole. Katsoin otsan haavaa ja näytti parantuvan hienosti. Rupea on tullut jo päälle. Kunhan ei rapsuttaisi irti.

Huono yö taas. Aamukaksi loppui uni. Tiedän, ettei ollut oikea ratkaisu pelata kännyllä Mahjongia, mutta se tyhjää aina pään ylimääräisistä ajatuksista ja oli se uni sitten tullut. En millään olisi jaksanut kauppaan lähteä, mutta tehty. Saas nähdä kuinka lakko vaikuttaa meidän alueen kauppoihin, että maitoa saisi loppu viikoksi.

Pitää iloita pienistä asioista.. Eilen oli iso parvi pikkulintuja maassa nokkimassa, kun silmäkulmasta huomasin Peen kiihdyttävän vauhtia. Olin valmis jo hakkaamaan ikkunaan, ettei saa koskea lintuihin, kun huomasin Peen pysähtyvän, kun linnut lehahtivat ilmaan. Aivan satavarmasti ukkeli virnisti tyytyväisenä ja meni töpinöissään terottamaan kynsiään havuun. Ukkeli kulta. Taisi olla tylsää ja viihdytti itseään?

Sama nauratti, kun olin ostanut kevyt nakkeja hänelle, ettei olisi niin suolaisia.. kuten arvaatte ei kelvannut herra gourmetsuulle. Sama, kun laitoin tarjolle Kitekatia. Menin katsomaan, että söikö... Rumasti ja kärttyisästi maukaisi, etteipäs maistunut ja katosi. Toivottavasti kotiaan kohti.

Puita kyykkääviä myrskynpuuskia ulkona. Pierrekin marisi, että kun meinaa hänet ressun ojaan puhaltaa. Ja kuistilla verhot lepattaa kuin kummitukset. Tälläistä se on Suomen talvi. Vallan riemuisaa, huoh.

Nyt on sitten äänestetty taktisesti, kun ei ollut oma suosikki kakkoskierroksella. Ei täällä jonoja ollut vaikka ajattelin. Pikkuisen olin ajoissa ja piti odotella. Mutta oli tuoleja mihin istua. Kaupassa kävin maitoa ostamassa. Ei täällä taida mikään kauppa lakossa olla? Ehkä oudompia oli hyllyjä täyttämässä ja kassalla. Mutta ovessa oli jo lappu, että palvelevat normaalisti. Ihmiset varmaan epätietoisia ja ei näkynyt paljon ketään koko kylällä.

Otin eilen tbl enenpi lääkettä/masennus, että jos nukkuisin paremmin. Virhe! Tuli painajaisia ja nyt pää on oudon tuntuinen, painavakin. Enpä kokeile toista kertaa.

Olipas kauhea myrsky. Oikeasti kävi mielessä, jos katto lähtee tai puu kaatuu ikkunasta sisälle. Vonkui ja valitti nurkissa. Ja roskasi. Lumen pinta on aivan roskien peittämä. Ja on siellä isoja oksiakin, mutta sen verran hankea, ettei toivoakaan lähteä siivoamaan. Keväällä sitten onkin tosi urakka haravoida. Ei taida 10 kottikärryä piisata. Menee tuplasti, onhan tässä lääniä. Nyt aurinko paistaa kauniisti. Pölyt näkyy..pitänee siivoilla.

Taas oli vaikeaa nukahtaa. Nyt sitten aamupäivän ollut kuin nukkuneen rukous. Huoh, kai tässä alkaa olla pakko tilata aika tk lääkäri. En millään haluaisi.

Pierre kävi ennen aamuysiä, mutta taisi lähteä reviirin kiertoon tai toivottavasti kotiin komistusunille. Eilen oli kuistilla tuolissaan aivan koko päivän. Koitin sanoa, että voi kotiväkeä huolestuttaa, mutta tuumasi, että lähde tässä nyt tuohon myrskyyn, johan ojaan puhaltaa ja sitten menee ukko leijana kaupungin taivaalla.

Juuri, kun olin niin tyytyväinen uuteen kaupungin traktorikuskiin, niin eikös se sama vanha palannut joka toi polven korkuisen vallin ajoluiskan päähän. Tulee kauheaa vauhtia, yhtään auraa liikuttamatta. Hemmetti!

Ja kova tuuli taas öillisen räntäsateen jälkeen.

Mutta nukahdin ja nukuin sikeästi yön. En tajua miksi? Vai onko tämä vaan yksittäinen yö ja ensi yö menee taas harakoille? Ei uskalla iloita vielä. Kaiken tein samalla lailla, kuin joka päivä. En tiedä mitä osaisi muuttaa toisin.

Taas nukuin. Tosin taisi olla kevyttä painajaista aamupuolella, mutta nukuin. Ei kyllä tehnyt mieli nousta, kun näki kuinka lumista kaikki oli vaihteeksi. Ja tuli taivaan täydeltä.

Mutta linnut odotti aamuruokaa, pakko nousta. Ovat tottuneet tiettyihin aikoihin. Nyt kävin kaivelemassa esiin siemenet lumesta. Vaikka kyllä heidän pitäisi itsekkin onnistua moisessa.

Pikkuisen pää humisee tyhjyyttä, mutta eipä ole mitään uutta. Lumi tarttui lapioon ja ei meinannut nousta enää penkalle.

Liian aikaisin nuolaisin... ei tullut kolmatta hyvää yötä. Ohimeneviä olivat. Olikin liian hyvää ollakseen totta.

Niin lähti Maanantai käyntiin. Oli pakko viedä roskat kierrätyspiste, kun laiska ei Perjantaina mennyt. Kävin samalla kirjastossa. Iso kassi luettavaa.

Pakko uskoa, että kevättä kohden mennään. Oli meinaa sellainen konsertto, että meinasi ikkunalasit särkyä. Pierre versus minulle tuntematon pienenpi kissa. Pienenpi oli kaikki karvat pystyssä ja ihan s kirjaimena. Hänen huuto oli erilaista, kuin Pierrellä. Eikä tuo ollut sellaista normi kollien kevät huutoa. Oli oikeastaan kaunista. Sitten mentiin nurinnarin toistensa kimpussa. Komensin ja kiltisti irtaantuivat ja menivät eri suuntiin. En tykkää, että pienenmän kimppuun käydään, mutta nyt taisi olla se pienenpi, joka tuli Pierren reviirille ja ärsytti voimainsatunnossa taisteluun. Saa nähdä tuleeko lisää.. Konserton huipensi, kun joka Maanantainen palohälytin soi kello 12. Ei ole elämä tylsää.

Kaunis aurinko pakkastaivaalla. Kyllä tuntui pakkanen musertavalta leudompien kelien jälkeen. -17. Linnut niin kovasti äänessä.

Pierre otti aamu-unet tuolissaan ja lähti kotiaan kohden. Oletettavasti, koska ei ole palannut tuoliinsa. Päätteli, ettei eilinen riitapukari tarkene tänään haastamaan.

Vaihteeksi suht hyvä yö. Mikä ihme se on joka säätelee sitä? Kaiken teen samalla tavoin. Samat lääkkeet ja ajat päivästä toiseen. Suht saman sapuskat ja ajat.

Tekisi mieli kävelemään, mutta taitaa vilukissa jäädä sisälle kärvistelemään.

Hyi, kuinka pakastaa. Aurinko kyllä paistaa kauniisti. Kävin kaupassa jo tänään ja postitin Ystävänpäivä kortit.. juu olen varmaan se ainoa, joka käyttää kirjepostia. Jotenkin minusta ihanaa itsestä saada jotakin jonka voi pitää kädessä. Sähköinen ei ole sama juttu. Kortin valitset kaupasta ja kirjoitat juuri sille henkilölle. Ajoissa laitoin, kun ajattelin, ettei viitsi lähteä kauheilla pakkasilla asioille. Maanantaina olisi sitten voinut olla kiikunkaakun ehtiikö perille.

Onhan se mainosmiesten keksintöä, mutta totta, eipä tulisi muuten laiteltua kortteja. En kirjoita enää kirjeitäkään.

Pierre kävi aamulla, mutta onneksi on mennyt takaisin kotiin, eikä kärvistele kylmässä tuolissa. ai onhan siinä vilttejä ja niiden välissä sellainen pepunlämmitin.

Vein linnuille lisää muonaa, kun niitä oli iso lauma. Ikävää, että harakat on taas maisemissa. Mutta lintuja nekin.

Ah, muistampas taas kirkkaasti, miksi en mene tk. Käytin omaista siellä. 35min jonotus ilmottautumiseen. Ehkä 4min siellä. Ja toiset 45min odotusta pienen pieni tutkimus. Tulos, ei sinulla mitään vakavaa ole. Näin! Näin myös päivystävän leikkilääkärin/niin nuori..varmasti ammattitaitoa, mutta naurattaa, kun ajattelin koomakohtauksista mennä tk puhumaan.. Suorastaan hikka tulee tästä nauramisesta. Tuli kohtaus kun olin unen ja valveen välitila. Pieni, mutta selkeä. Nyt sitten varpaillani odotan, koska nakkaa uudella..

Pierre ressukka odotti tuolilla. Olin katsonut monta kertaa, myös ennen tk lähtöä ja olin tyytyväinen, ettei näy näillä pakkasilla. Vaan nyt oli. Toivottavasti palasi kotiinsa.

Henkisesti veti eilinen piippuun huolen takia ja en saanut unta kuin aamuyöllä, kun tilanne oli rauhoittunut. Piti omaisen terveyden vuoksi soittaa 112. Se on aina jännä paikka, mutta sain rauhallista ja selkeää palvelua sieltä. Ei ollut kyse hengenlähdöstä vaan muusta apua vaativasta. Omalla paikkakunnalla ei ole päivystystä iltapäivän jälkeen ja isonman kylän puhelimet ruuhkautuneet. No ambulanssi kävi paikalla ja arvioi tilanteen vaativan päivystykseen lähtöä. Taksilla sinne. Ei minusta ole yöllä ja näillä pakkasilla auton rattiin ja siinä huolessa. Omainen pääsi muutamassa tunnissa takaisin kotiin ja oli saanut apua. Miellyttävää palvelua. Oman kylän taksi vaan ollut kovin juro.

Kauhea pakkanen vaan jatkuu. Pierre taas kuistilla. Seurusteltiin ja kiedoin vilttiin, että lämpenisi. Hassu mies rupesi tassuilla leipomaan ja hiljaista kehräystä.

Ei taas uni halunnut saapua, sen verran huoli omaisesta painaa. Ei tuonut apua ensiavussa käynti. Maanantai aamuna olisi tk lääkäri aika hänellä, jos siihen asti pärjäisi jotenkin. Enpä odota ihmeitä siltäkään käynniltä Omainen liian kiltti ja ei osaa kovistella, että nyt pitää syy löytyä.

Järkyttävä pakkaskausi aina vaan jatkuu. Pierre oli kuistilla viikset ja leuka kuurassa. Hassu mies, kun lähtee ulos näillä pakkasilla. Taitaa olla tappeluseuraa vailla, kun niin istui tuolla puutarhan puolella ja katseli toivekkaana.

Käytin autoa tallissa vähän ettei aivan umpijäähän mene, kun siellä ei voi lämmitystä pitää näillä sähkön hinnoilla.

Kaunis, mutta liian kolea päivä minulle. -27 oli vielä aamullakin. Nyt auringossa enää -17. Jaksaa aurinko näköjään hiukan lämmittää. Vaikka lupaavat Suomeen myöhäisen kevään, huoh. Masentavaa kuultavaa. Ja kun lauhtuu heti sataa lunta, kuin sitä ei olisi jo tarpeeksi.

Pierre ilmestyi vähän ennen 11sta. En vaan tajua, kuinka kotiväkensä laskee ulos näillä pakkasilla. Vai haluaako itse? Jos ei ole toilettia? En oikein tiedä onko vapaana kulkevilla kissoilla sisätoiletti? Minulla on aina ollut kissoilla.

Autossa palaa jokin huomiovalo. Keltainen. Ei onneksi punainen. Pitää huomenna ajaa korjaamon kautta varmuudeksi. Jotenkin ajattelisin, olisiko pakkasten syytä? Paras varmistaa. Aina pitää jotakin harmia olla mielenpäällä.

Vai tuollainen Euroviisu valittiin. Eipäs ollut ollenkaan minun makuuni. Minun suosikki oli kakkonen. Kun ekan kerran kuulin Käärijän ja Erikan Ruoskan se kuulosti kauhealta, mutta eilinen esitys sai sen korvamadoksi.

Tänään sitten selviää meille uusi pressakin. Niin ja EHT ottelussa Suomi-Ruotsi. Lätkässä siis.

Näin voitettiin Ruotsi lätkässä, uusi pressa tuli valittua. Ja juuri tänä aamuna auto ei sitten käynnistynytkään, kun omaisella oli aika tklääkäriille. Eikun soittamaan Kelataksia. Myöhästyttiin 5min mutta lääkäri jo huudellut. Onneksi otti kuitenkin heti vastaan. Ei varmasti olla ainoita joilla auto ongelmia. Eilen vielä käynnistyi kiltisti. Nyt sitten ei. Se on se  kohtalo. Laitoin talliin lämmittimen. Saa nähdä auttaako vai pitääkö aamulla soittaa autokorjaamo. Paska, kun aina jotakin stressiä.

Pierre tuolissaan viikset huurteessa. Kiedoin viltin ympärilleen, että vähän lämpenisi. En tajua miksi ei mene kotiaan kohden.

Soitin huoltoon eilen ja tuumasivat akku kaput. Hakivat iltapäivällä ja aamulla sain takaisin. Meillä on kyllä aivan mahtava palvelu autohuollossa. Puhuttiin moottorinlämmittimestä ja hän teki minulle kaksi tarjousta. Toinen halvempi ja sanoi, että se kyllä riittäisi, mutta ero kalliimpaan niin pieni, että kallistun siihen suuntaan. Pitää hoitaa muutama meno tällä viikolla, niin soittelen alkuviikosta milloin kerkiäisivät ottaa homman. Onhan se iso investointi, mutta niin se on kauheat sähkölaskut kun tallia lämmittäisi.

Ihanaa, kun ei tänään ole aivan kauhea pakkanen. Yöksi taas pakastuu. Aurinko paistaa kauniisti.

Ollut taas suht huonoa nukkuminen viime päivät. Ei saisi olla stressiä ollenkaan. Ja tämä kauhea ikävä Heavenista. Suru.