Yhä olen aikalailla hukassa tämän sivuston kanssa ja en löydä ihmisiä, joiden kirjoituksia luin. Kaunis ilma ulkona, tuulee kuitenkin. Kukkiin vaihdoin vähän multia ja sain kateille tilattua eläinlääkärin. En sitä, jonka lomalta paluuta odottelin kk kaupalla. Maanantaina soitin, niin vastaajassa oli viesti, että sairaslomalla, toistaiseksi..Otti pannuun kunnolla, koska olisin voinut viedä katit jo aikoja sitten toiselle eläinlääkärille. No, Torstaina mennään rokotuksille ja Masterin peukkukyntä tarkistamaan, joka kasvanut ihon alle ja en uskalla epävarmoilla kourillani leikata, kun ukko kiskoo käpälää pois..Äänestämässäkin pitäisi käydä, ennakkona. Ei ole epäilyä puolueesta.
Laittaako kukaan rairuohoja pääsiäseksi? Antakaa hyviä vinkkejä kuinka saisin nousemaan paria kortta enenmän?
Että se jaksaakin ilmojen jumala nakella kovilla pakkasilla. Taitaa olla tylsää hänellä niin kostaa meille ihmispoloille. Kiva katsella, kuinka kärvistellään pakkasen kanssa. Huonoa huumoriani.. älkää ottako vakavasti.
Olisi aamulla pitänyt asioille, mutta -31 mittarissa. Ajattelin, etten lähde. Kaaduin takaisin peiton alleja tietenkin tuli kauhean elävää painajaista. Siinä jo edesmennyt omainen syyllisti minua kaikesta. Sisuunnuin ja lämmitin hetken tallissa auton moottoria ettei hyydy matkalla ja kävin sitten asioilla. Ompahan tehty. Kuinkahan se viikonlopun jälkeen muuttuu taas ilmat? Saa taas miettiä, kuinka saa tallin oven auki, kun suojaa ja jäätyy.
Pikkuisen pakkanen kyykkäsi, niin eikös heti sitten tule taivaantäydeltä lunta. Kirottu on Suomen talvi.
Nukuin taas todella huonosti. Se näyttää olevan jokaöistä. Kun tietäisi vaan miksi? Illalla, kun katsoin Beck leffaa kuului selkeästi asunnon sisältä ääni, jota en osannut paikallistaa enkä keksiä realistista syytä mikä sen sai aikaan. Aivan kuin olisi muovipussia kahisteltu? Kävin koko talon läpi, mutta kaikki oli paikallaan. Onko täällä muutakin eloa minun ja Heavenin sielun lisäksi? Master tulee Pierren muodossa. Ei minun tarvitsisi Heavenia pelätä. Pehmosydän.
Mietin ennakkoäänestämistäkin, mutta mikä sillä muuttuisi? Saattaapi jäädä.
Aikalailla ilma lauhtunut, mutta tuuli tuiskuttaa lunta. Ei hyvä. Olisi kyllä riittänyt lunta vaikka muille maille jakaa.
Pitkän mietinnän jälkeen, menenkö vai en mene, kävin kuitenkin äänestämässä. Ei tarvinnut jonottaa, ei ollut äänestäjiä ja autonkin sain ihan siihen eteen.
Surullista oli kuulla, että yhden rakkaan ystävän kisuli synnytti kaksi kuollutta pentua, vaikka raskaus oli sujunut hyvin. Tuntuu kohtuuttomalta, etteä heillekin niin paljon surua nyt. Varmasti surevat myös Heavenin poismenoa. Elämä ei ole reilu lätkiessään hyville ihmisille pahaa. En tarkoita hyvällä itseäni.
Ihanaa, ei sada lunta, vaikka piti tulla koko päivän. Suht kylmä kuitenkin -17. Kiltisti auto toiminut. Saas nähdä miten reagoi, kun yhtäkkiä menee plussalle ensi viikolla. Jos ja kun menee. On tämä kyllä oudoin talvi mitä muistan. Ilmojen suhteen.
Puput taas pitäneet reivit ruokintapaikalla. Rampattu edestaas lumella, kuovittu siemeniä lumesta ja toinen lyhde haukattu niin, että varret jääneet. Palkinnoksi suuria kakkipalleroita. Olisi ihanaa nähdä ne, mutta kun katuvalotkin sammuu niin ei näe heidän liikkumistaan.
Pierre jo kahdesti käynyt. Nyt taisi onnistaa ja pääsi varmaan kotiinsa päiväunille. Hyvä niin.
Suureksi ilokseni Sorjonen tulee uusintana. Yhtä omalaatuinen kuin minäkin.
Tosi pitkästä aikaa taisin nukkua koko yön. Uskomatonta!? Otin vielä lisäunet aamupalan jälkeen, kun näin kuinka kauhea pakkanen taas ulkona. Se menikin kunnon painajaiseksi, jossa meidän pääministeri sekosi. Siis oli vain unta, ei totta! Oli poliiseja ja minulla asuntoauto parkkeerattuna tielle niin, etten meinannut päästä mukamas lähtemään lääkärille. Kun ne poliisit niin piiritti ja etsi tätä seonnutta.. Voi kauhea mitä sitä näkeekään.
Pierre monta tuntia ollut kuistilla. Äsken taisi lähteä kotiinpäin. Seuraa ihan puhtaasti oli vailla. Huomiota. Käytiin linnuille viemässä lisää ruokaa. Parkkeerasi eteeni niin, etten päässyt mihinkään. Automaattisesti nostin syliini. Jestas, se olikin Pierre. Joka ei ikimaailmassa ole syliin nostettu. Niin oli hämmästynyt. Laskin maahan. Otti pari askelta ja taas piti nostaa syliin, että pääsin kohti kuistia. Oli vieläkin hämillään. Aika painava poika. Kuistilla otin uudelleensyliin ja hetkeksi lämpiämään takkini sisälle. Alkoi kuulua vienoa kehräystä. Sitten leikittiin banskumanskulla. Ei ole koskaan leikitetykään, opettelee sitäkin. Yhä vaan enenmän ihmettelen omistajiaan, eikö perusjuttuja tehdä? Ja kun kissa laitetaan ulos näillä pakkasilla?
Ensi viikolla pitäisi kelien lämmetä, hetkeksi..Riittäisi jo nämä kuluttavat pakkaset.
Alakuloinen ja surullinen olo. Niin kauhea ikävä Heavenia ja Masteria. Tiedän kohta joutuvani puhumaan asiasta, kun tulee suurella todennäköisyydellä vieras. Kun saisi pidettyä itkun kurissa. Tuskin.
Hammasta purren meni. Karkasi ne suuret kyynelhelmet, ei mahda mitään.
Aivan, kuin ei olisi tarpeeksi alakuloinen olo niin eikös tule aivan kauhea vesiräntä taivaan täydeltä, joka oikein pyörittää tuulen kanssa. Taitaa nollakeli olla? Pierre ressu kärvistelee tuolissaan, kun ei ilkeä lähteä tuiskuun. Ressukka. Oli eilen kuistilla aamusta iltaviiteen saakka. On kyllä kumma, etteivät omistajat huolestu missä kissa luuraa?
Mieli ja ilma yhtä harmaita. Plussakeli, joka muuttunee pakkaselle ensi yönä. Tietää todella liukkaita kelejä. Kyllä tämä talvi imee minusta loputkin mehut. On niin pimeää koko ajan.
Ja tämä kauhea suru ei yhtään lienny.
En muista olenko kirjoittanut, että uskon uudelleensyntymään. Että kuoleman jälkeen voi syntyä uudessa muodossa ja kohdata rakkainpiaan, jos he vain ovat virittäytyneet auki tälle kanavalle. Olen aivan varma, että Pierressä elää Masterin sielu, koska hän ilmestyi, kuin tyhjästä Masterin kuoltua ja haki uupumatta kontaktia minuun ja Heaveniin. Onnistui ja antoi minulle tiedon, että hän on Master. Kaikki pienet eleet, rakkaus, silmien lukeminen kaikki..
Nyt ihmettelin koko iltapäivän, kun ikkunalaudalla rapisi. Arvasin, että lintu etsii siellä hyönteisiä. Kun manin katsomaan minua katsoi suoraan silmiin suloinen talitintti. Ei pelännyt vaikka liikautin verhoa, puhuin, liikuin.. Katsoi vaan minua silmiin. Ei lähtenyt mihinkään. Ajattelin, että onko loukannut itseään, mutta ei lensi hetkeksi syömään. Palasi ja taas katsoi silmiin. Sitten sydämessä tuntui poltetta. Se on Heavenin ensinmäinen hapuileva yritys lähestyä, että tietäisin hän on yhä lähellä. Minä vaan tiedän. Tunnen näin. Pitäkää vaan minua umpihulluna. Varmaan olenkin, mutta tälläiseksi muutuin koomani jälkeen. Koen enenmän, näen, tunnen.
Harmaa päivä. Pikku pakkasta. Varmasti liukasta joka paikassa. En saa itseäni innostumaan mistään. Tuntuu, että olen menossa kauheaa vauhtia kohti kuolemaa. Ehkä se olisi ainoa keino päästä pakoon tätä surua?
Taas diabeteslääke lopussa. Pitkään jo joutunut pistämään kahdesti sitä heikompaa. Nytte on sekin lopussa. Ehkä saadaan viikolla 7. Eli tuskimpa. On se kumma, kun kauhea kysyntä markkinoilla niin miksi valmistaja ei vastaa kysyntään? Vähän hassusti apteekkihenkilö sanoi, että voisi mennä muiden kaupunkien apteekkiin etsimään, jos siellä olisi? Miksi siellä olisi, kun ei omassa apteekissa?
Kauhistuttavan liukasta ulkona. Keskustassa paksu hiekkamatto kävelytiellä, mutta täällä ei keskustassa ei hiekanmuruakaan. Eipä silti, en uskaltaisi lähteä edes nastakengillä nyt. Kuinkahan taas pääsee ruokintapaikalle kaatumatta?
Eilen iski 4 koomakohtausta. Ja kun se muuntuu, ettei aina ole sama. Oliko se joku tuoksu vai maku suussa kun laukaisi? Tuskin ainakaan lukemani kirja? Olikin pitkä väli. Nyt pitää olla varpaillaan koko ajan, että milloinka taas iskee? Varmaan siksi nukuinkin kauhean huonosti.
Kaunis aurinko paistaa. Pitkästä aikaa se tuntuu hyvältä. Pakkanen kuitenkin. Suht liukasta tielläkin, kun on ne yhdet renkaanjäljet jäätyneet kaistalle ja niistä ei meinaa päästä pois.Kummasti heilauttaa koko autoa.
Eilen kävi traktori ajamassa penkkoja kauenmaksi. Olikin kujan tie niin kapea, ettei kaksi autoa mahtunut rinnakkain kohtaamaan. Ja tuolla keskustassa oli ajettu pois lumikasoja, jotka peitti risteyksien näkyvyyttä. Olivatkin tosi vaarallisia.
Olen ennakkoäänestänyt ja entistä varmempi, että äänestin oikein. Nousi verenpaine illalla kun katsoin suurta vaalikeskustelua. Että siellä on idiootteja.
Missä se eilinen aurinko luuraa? Niin harmaa päivä taas. Pikkuisen satoi lunta aamulla.
En tiedä mitä ajoluiskassa tapahtunut? Oli oudosti kissantassun jälkiä, raapimisen jälkiä lumessa. Onko siinä käyty reviiritaistelua? Ainakin Pierrellä toisen silmän päällä selkeä koukkauksen jälki. Onneksi silmä ennallaan. Ei aristanut mitään kohtaa, kun varovasti silittelin. Eilen ei näkynyt koko päivänä. Alkaa olla sitä tappeluaikaa. Kuinkahan laaja reviiri nuorella herralla mahtaa ollakkaan?
On kauhean apea mieli. Eilen jo ajattelin, kuinka tyhjältä tulevat kuukaudet ja päivät näyttävät ilman Heavenia. Mutta ei, en aio enkä koskaan enää kykenisi ottamaan uutta kissaa. Pierre ei ole minun, mutta saan palan hänestä, kun vierailee luonani.
Mitä jännittävää mukamas on äänestyspäivässä? Tylsä päivä minusta, kun ei koko iltana telkasta tule katsottavaa. Ja loppujen lopuksi ihan sama, kuka valitaan, koska mikään ei tule muuttumaan Suomessa. Tähän on menty ja turvallaan koko maa. Kauheat lakot odottaa loppuviikosta ja ne haittaavat vain tavallisen ihmisen arkea. Ei se hallituksen väki tarvitse samoja asioita kuin matti ja maija meikäläinen. Niille kaikki tulee valmiina ja järjestettynä. Mutta toki suon oikeuden lakkoilla, jos uskovat sen vaikuttavan. Järjestän asiani niin, ettei tarvitse palveluita loppuviikosta. Tietty tylsä, jos postia ei jaeta? Kaupassa käyn ajoissa. Lapsia ei ole. En tarvitse junia tai busseja ym. Mutta siis, oikeasti luuleeko ne, että hallitus muuttaa päätöksiään?
Harmaa päivä taas. Taidetaan plussalla mennä. Pierre aamusta nukkunut tuolissaan. Eilen oli myöhäis-iltaan. En tiedä miksi ei halua kotiinsa hakeutua?
Perussynkeä plussapäivä ulkona. Varmaan kohta tulee räntää vaakatasossa. Tai ei sitä minusta ole ennustettu? Mutta, jos Saharan keltaiset hiekat laskeutuu ja tulee keltaista lunta? Jopas olisi.
Olen aivan kauhean tyytyväinen, kun näin, että kotiväki on hoitanut Pierreä. Silmän päällä olevan ruhjeen karva nätisti leikattu ja oli voidetta laitettu. Aivan mahtavaa, että ukkeli saa hoitoa. Ensin kyllä säikähdin, kun kauempaa katsoin, että joko on uusi ruhje, mutta ei onneksi.
Ei mennyt vaalit ihan minun mielen mukaani. Ja nyt pitää raahata itsensä jälleen ennakkoäänestämään, jotta koitan varmistaa, ettei itselle epämieluinen ehdokas tulisi vaan valituksi. En tiennyt, että tokakierroksellakin on ennakkoäänestys? Luulin, että vain yksi päivä. Kun nyt ihmiset muistelisi tapahtuneita ja miettisi sitä kumpi olisi uskottavampi ja parempi pressa. 6 vuotta on pitkä aika. Jännä toisaalta miten kolmosen ja nelosen äänet jakautuu?