Yhä olen aikalailla hukassa tämän sivuston kanssa ja en löydä ihmisiä, joiden kirjoituksia luin. Kaunis ilma ulkona, tuulee kuitenkin. Kukkiin vaihdoin vähän multia ja sain kateille tilattua eläinlääkärin. En sitä, jonka lomalta paluuta odottelin kk kaupalla. Maanantaina soitin, niin vastaajassa oli viesti, että sairaslomalla, toistaiseksi..Otti pannuun kunnolla, koska olisin voinut viedä katit jo aikoja sitten toiselle eläinlääkärille. No, Torstaina mennään rokotuksille ja Masterin peukkukyntä tarkistamaan, joka kasvanut ihon alle ja en uskalla epävarmoilla kourillani leikata, kun ukko kiskoo käpälää pois..Äänestämässäkin pitäisi käydä, ennakkona. Ei ole epäilyä puolueesta.
Laittaako kukaan rairuohoja pääsiäseksi? Antakaa hyviä vinkkejä kuinka saisin nousemaan paria kortta enenmän?
Taivaanrannalla aurinko vähän kurkistelee, mutta ei yllä surusta mustaan sydämeeni. Järkyttävän kylmää, mutta taitaa olla vasta alkusoittoa kylmyydelle.
Uuden vuoden ilta. Kumpa ihmiset järki kädessä juhlisi ja ei paukutettaisi niin, että saa pelätä milloin tulee ikkunasta sisälle. Minusta paukutus pitäisi kieltää taajamissa, missä talot lähellä toisiaan. Mutta kuka niitä vahtii? Annetaan alaikäisten ja humalaisten paukutella. Montako silmävammaa taas tulee tänä vuonna?
Minulla oli raskas vuosi. Kuinka aloittaa uusi ilman tätä sydäntä kaivertavaa surua...
Hyvää jo alkanutta Uutta vuotta kaikille lukijoille, kanssakokijoille ja tietenkin ylläpidon väkeä. Ilman heitä meillä ei olisi turvallista paikkaa purkaa sydämen karikoita ja joskus auringon pilkahdustakin. Kalenterissani luki, että yksi auringonsäde poistaa miljoona varjoa. Niin..
Ei aivan kauheaa paukutusta ollut. Yksi joka vuotinen psykopaatti ampuu rakettejaan puutarhaani ja isoja ikkunoita kohti. Joka vuosi sama.
Näin alkoi ensinmäinen vuosi ilman Heavenia.
Onneksi pierreä ei ole näkynyt. -25 mittarissa sentään. Kumpa pitäisivät pojan sisällä.
Että voinkin olla raivoissani!!!!! En löydä edes sanoja!!!! -31 mittarissa ja Pee ulkona. Millainen hirviö laittaa kissan ulos? Koitin pitää pikkueteisessä lämpiämässä, mutta ei kokenut sitä hyväksi. Maukui ja päästin kuistille takaisin. Voi kissa ressua.
Onneksi ei auto jäätynyt vaan sain kaupassa käytyä. Nyt pitäisi lähteä hammaslääkäriin ja taas saa jännittää.
Ei tunnu suru-uutiset yhtään loppuvan. Eilen rakkaan ystävän vasta 4v kissa jouduttiin nukuttamaan. Epäily oli fib. Tuntuu, ettei osaa yhtään lohduttaa, kun oma suru niin tuore ja tietää, ettei silloin mikään auta. Aika vasta parantaa. Lähetin surukukkasia.
Kauhea pakkanen vaan näyttää jatkuvan. Ensinhän sanottiin, että Perjantaina jo hellittäisi..no on siirtynyt Lauantaille tai Sunnuntaille. Ihan liian kylmä.
Alkaa kyllä voimat hiipua näiden pakkasten kanssa. Ihan henkisetkin voimat.
Eilen ulko-ovi jäätyi ja ei mennyt lukkoon. Kiskoin ja kiskoin ja tuli ärräpäitä. Juuh, tietenkin kokeilin lukkosulaa ja jotakin ihme temppua, että käsidesiä avaimeen ja kääntää lukossa..Vaan eipä tehonnut ollenkaan. Se on kuulkaa aika avuton olo, kun tietää, että paikkakunnalla on hiippareita ja vaikka mitä..ja kun katuvalot sammuu niin kaikesta lumesta huolimatta on pilkkopimeää näin metsien vieressä. Rakensin vaikka mitä ansoja ovien taakse, että mahdollinen tulija pimeässä kolisisi. No, ei tullut uni.
Nyt on käynyt mies katsomassa. Jäässä oli lukko. Laittoi -50 asteen lukkosulaa ja silloin ainakin lukko pelitti. En ole uskaltanut kokeilla toimiiko enää? Pitäisi posti hakea, kun joskus jakavat. En ole saanut äänestyslappua? Kaikki muut tuntuu saaneen? No, eivät halua ääntäni, turha sitten valittaa, ettei ihmiset äänestä. En rupea perään soittelemaan.
Kävin asioillakin. Pikkuisen wolkkari tallissa tuumasi, ettei halua lähteä ulos, mutta sitten mentiin jäätymättä. Sekin aina stressaa, että mitä jos jäätyy.. Periaatteessa tiedän mihin soittaa, mutta kauanko joutuu odottamaan avun tuloa. En varmaan ole ainoa jolla voi olla ongelmia.
Ei ollut linnunsiemeniä marketissa. Tyhjät hyllyt. Onneksi on kotona varalla, että ensi viikolle pärjää. Niin vaan Pierre saapui -31 pakkasella. Minä niin mietin yhä, mikä hirviö laittaa kissan ulos?
Aina vaan kova pakkanen. Ihan liian kova. Ainakin yön ovi oli lukossa. Aina pelottaa, jos taas jäätyy? Viikonloppuna ei ole niitä miehiä töissä, joita voisi apuun pyytää. No pidetään peukkuja, että menee lukkoon.
Kehtasi säätyyppi sanoa, että tulevat lauhat kelit ohimeneviä. Kovat pakkaset palaa. Kirottu Tammikuu. Riittääkö eläke sähkölaskuun, kun tulee?
On niin kauhea suru aina vaan Heavenin takia.
Yö oli totaalinen painajainen. Koomakohtaus tuli 5x. Heräsin aina siihen ja koitin karkoittaa. Ne on niin pelottavia tilanteita. Sitten vielä herättyä tuli yhden kerran. Olin jo niin onnellinen, kun ei ollut tullut pitkään aikaan. Nyt olen koko ajan kuin varpaillani, pelkään koska taas tulee.
Uskomatonta, vain -12 astetta ulkona. Pee ottaa kaikki irti ja on jo kahdesti käynyt. Leipoi tassuillaan tuolissa hyvää mieltä, kun puhuttelin. Illaksi se taas pakastaa kunnolla, mutta sitten olisi viikko lauhaa. Ja taas pakastaa.
Linnut on riemuissaan ja lentelee ympäriinsä. Kovaa ollut heillekin.
-7 ulkona. Uskomatonta niiden kauheiden pakkasten jälkeen. Aurinkokin paistaa. Pitäisi lähteä vähän kävelemään, mutta unettoman yön jälkeen on niin veto pois, ettei mitään rajaa. Oliko se sitten alitajunta, kun piti hereillä, että voisi kontrolloida, ettei niitä koomakohtauksia tulisi? Mietin sitäkin, että jos menisi lääkärille ja koittaisi kertoa niistä? Niin, kuinka osaisin kertoa, kun en itsekkään tajua niitä? Tai syytä, joka ne laukaisee? Kuinka selittää nuorelle tk lääkärille eläneensä elämää koko koomansa ajan? Tietääkseni se on aika tuntematon ja tutkimaton asia. Leimattaisiin vaan vilkkaan mielikuvituksen piikkiin. Taitaa olla parasta olla menemättä, etteivät lähetä suljetulle osastolle.
Pierre on jo monta kertaa käynyt. Nauttii, kun ei niin kylmä. Eilen yhdessä siivottiin lintujen ruokintapaikkaa. Puski koko ajan niin, että meinasin kaatua turvalleni. Ukko höppänä. Haluaa vaan seuraa ja huomiointia mitä ei tunnu kotonaan saavan.
Aivan outoa, kun rännit juoksee ja nolppasee. ?+2 taitaa olla mittarissa. Aamulla ei vielä ollut liukasta, mutta nyt, jos ja kun yöllä pakastaa, niin saa olla tosi varovainen, ettei kaadu.
Olen koittanut korjailla Heavenilta jääneitä ruokia yhteen, jos ystävätär tulee ne hakemaan. Monet itkut karkasi. On vaan niin kauhea ikävä ja tyhjyys, ettei mitään rajaa.
Kauheita kipuja joka puolella ilmojen vaihtelun takia. Kai sitä tulee vanhaksi.
Ei päivää ilman jotakin harmia. Tästä probleemasta selvisin onneksi omin avuin. Olin menossa autotallista hakemaan polttopuita valmiiksi sisälle niin eipäs tallin automaattiovi auennut vaikka kuinka painoin avaajaa. Oli se miksiköhön sitä sanotaan..osiko tiiviste? oven ja lattia kosketuksen välissä jäätynyt. Kaikki työkalut tietty tallissa?! No, pienellä hedelmäveitsellä sain sen jään irti ja johan taas ovi aukesi. En tiedä olisiko siihen saanut lukkosulaa laittaa? Jotenkin uskon, että ei. Ei auennut avaimellakaan kun oli jäässä maareuna. Että joka päivä jotakin harmia tulee.
On kauhean tyhjä ja surullinen olo ilman Heavenia. En meinaa päästä ylitse.
Ja niin taas oli jäässä ja sai kummasti raaputella ennenkuin aukesi. Aina jotakin murhetta. Varmaan huomenna taas sama juttu, kun pitäisi asioille. Koitin pyyhkiä ne reunat, ettei tulisi sitä jäätymistä. On tämä pirullinen Tammikuu.
Kun on valmiiksi henkisesti ihan lopussa, niin tuollainen loppujen lopuksi aika pieni harmi kuitenkin, tuntuu kuin olisi maailmanloppu.
Oli tullut yöllä reippaasti lunta. Taidan hakea sääpojun tänne katsomaan ja kysymään mahtaako hän oikeasti tietää mikä ero on reilu 10cm ja luvatun 5cm välillä. Lisää varmaan tulee ja urakalla. Ja pakastaa. On siellä nytkin -11 ja viima tuntuu kasvoissa. Niin sitä pakko vaan tunnustaa, ettei tarkene enää ilman myssyä. Ja hanskat oli tarpeen kierrätysroskia viedessä ja tankatessa. Olempas ollutkin ahkera?! Kirjastossakin kävin. Olin lähdössä toinen jalka jo autossa, kun kuulin kuinka lintuset liversi aivan kuin keväällä. Sydämestään. Oli varmaan keltasirkkuja.
Eilen nauratti, kun joku tutkija telkassa totesi, että linnut pienentyneet? Olin juuri kotvan katsellut 3 närheä ruokintapaikalla, jotka aivan kohta halkeavat. Ai, että pienentyneet.. No joo, on se kyllä totta pienien lintujen suhteen. Ihan jo,kun katsoo punatulkku pariskuntaa. Ovat pienenpiä. Ruokaa on tarjolla koko ajan.
On niin raskas sydän aina vaan surusta Heavenista. Kuulen, kuinka hän illalla aktivoituu kuljeksimaan asunnossa. Ja kun menen katsomaan ei siellä ole kuin sydämen muistot.
Jo oli taas luvattomasti tultu rajan ylitse. 11 nuorehkoa miestä. Edelleen tätä naapurivaltion masinoimaa ilkeyttä. Kuinka monta vielä tänään tulee?
Minua jäi vaivaamaan yksi otsikko Trumphin suusta..Taisi olla eilistä uutisointia. Käsittääkseni vihoitteli Natosta? Sanoi, että kun Eurooppaan hyökätään, hepäs ei tulekkaan auttamaan.. Oliko joku Natosta sanonut hänelle ikävästi ja tuo oli hänen vastaisku. Totta siinä, että Usa suurin avuntuoja Natossa. Mutta voidaanko ihan oikeasti valita Trumph pressaksi kaikkien syytteiden jälkeen?
Kyllä ihan suoraan sanottuna hatuttaa ihan ämpärin pohjasta myöten. Sataa lunta. Sataa tämän päivän, huomisen ja Maanantain. Kun ei enää kola nouse penkalle, ovat niin korkeat ja lumilapio aivan kauhean painava niin ei siinä meinaa ihmeitä saada aikaan. Ajattelin, että teen illansuussa isonmat lumityöt, mutta ei sydän kestä katsoa lintuparvia ruokintapaikalla katsomassa ja ihmettelemässä missä kaikki muona..Piti siis mennä raivaamaan paikkaa edes hetkeksi lumivapaaksi. Kyllä se palkitsi, kun alkoivat heti kerääntyä syreeniin ja sirkuttivat.
Pierreä ei onneksi ole näkynyt. On ukkelin vilttikin ihan kostea, kun lunta tuiskuttaa oviaukosta kuistille tuulen mukana. Pysyisi vaan kotosalla.
Aina valitan, että kaupungin lumiaura tuo kauhean palteen ajoluiskan päähän, nyt pakko kehua, että tänä talvena todella hyvä aurakuski ei juurikaan paltetta. Nainen onkin ratissa. Tekee huolellista työtä. Toista, kuin edelliset kuskit, kun painaa menemään kauheaa vauhtia, yhtään auraa sormella liikuttamatta. Pitäisi varmaan oikeasti soittaa kaupungin talolle ja kiitellä. On se niin iso asia näin liikuntarajotteiselle.
Taas on aamusen lunta tullut. Nyt näyttää olevan pieni hetki, ettei tule. Pierre aamun viettänyt kuistilla tuolissaan. Olen minä seurustellut kanssaan muutaman kerran. Harjattiin turkkia ja pieni kehräys karkasi ukon juntturan rinnasta. Ja aina pitää päälakea suukottaa. Lykkää yhä uudelleen, että lisää.. Jotenkin tuntuu, ettei saa tuollaista hellyyttä kotonaan? Minulle se itsestään selvyys, että kissalle puhutaan ja hellitään.
Kyllä taas tuli eilen itkettyä. Ihan kauheasti. Tuntui, ettei lopu ollenkaan. On vaan niin kauhea ikävä Heavenia. Ja aina ikävä Masteria. Ei vie vuodetkaan surua. Pitäisi varmaan mennä tklääkäri, ettei ne luule, että ilokseni napsin rauhottavia. Mutta, kun ovat lapsilääkäreitä. Ja ei takula tajua, jos sanon, suren kissaa. En minä osaa valehdellakaan, että muuta surisin. Ja kun itku tulisi varmaan siellä vastaanotolla ja ei taas loppuisi.
Illalla pitkästä aikaa piti taas oksentaa. Tietty olin kaikki lääkkeet ehtinyt ottaa ja tulivat ulos. Piti ottaa uudelleen. Tälläistä tämä elo on.
Ei pitänyt näin kauhea pakkanen olla? Sai jännittää aukeaako talli, lähteekö auto käyntiin ja entäs, kun tunnin seisoo taivasalla niin käynnistyykö? Kaikki meni hyvin. Pitänee imuroida ja kiillottaa kiitokseksi.