-15 mittarissa. Ei haaveilla edes syliulkoilusta. Välipäivä. Heavenille ei ruoka maistu ollenkaan, mutta on ihan itse hakeutunut juomaan vettä. Tietysti minulla aivan kauhea huoli. Pierre kävi aamulla, myöhemmin, mutta toivon, että katosi takaisin kotiinsa. Onneksi ei ainakaan ole kuistilla.

Pitäisi tarjeta lintujen muonitusta täydentämään. Ei ole monta askelta, mutta saa pukeutua kunnolla. Ei passaa astman kanssa leikkiä näillä pakkasilla. Masentunut olo aina vaan.

Kauheasti aina jännittää kampaamoon meno, kun en taida smalltalkia ollenkaan. Saatikka, että osaisin puhua mistään muusta kuin Heavenista ja Pierrestä. Ja nyt jännäsin, että pakastuuko niin, ettei auto lähdekkään käyntiin. Kiltisti lähti. Eikä ollut ikkunatkaan jäätyneet. Hemmetin liuskasta auton raiteissa. Saa mennä hitaasti kurveihin, ettei ala perä puskemaan eteen. Etenkin kun suurin osa autoilijoista ajaa ihan kiinni toisessa, niin riski kasvaa.

Yhtään ei oltu hautausmaalla käytäviä aurattu. Ajatteleekohan seurakunta, ettei kukaan talvella siellä käy, säästetäämpäs. Onneksi oli lapio mukana, että sai kaivettua hautakivet näkyviin ja lyhtyihin kynttilät palamaan. Pappani oli sotaveteraani. Huomennahan vasta Itsenäisyyspäivä, mutta ajattelin tänään jo ilahduttaa, kun on pitkään palavia kynttilöitä.

Aina vaan sataa lunta. Se vaan masentaa niin suunnattomasti.

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille, kanssa kokijoille ja tietenkin ylläpidon väelle. On se suuri asia olla itsenäinen maa, vaikka minusta liittyminen Natoon haukkasi ison palan Suomesta, jota edesmennyt pappakin oli meille sotimassa.

Pakkaspäivä, jälleen. Mutta ollaan tehty kaksi syliulkoilua Heavenin kanssa. Oli oikein kengät jalassa niin pystyttiin vähän katselemaan ruokintapaikalle ja laskemaan halot toisella reunalla.

Jotenkin en meinaa käynnistyä elämään. Olisi triljoona asiaa, jotka pitäisi tehdä, vaan ei into nouse.

Aivan outoa, kun ei olekkaan sitä normi-perjantai ohjelmaa. Sataa vaihteeksi taas lunta. Inhottaa sydämen pohjasta. Eikö se koskaan lopu?????

Sain minä joulukortit kirjoitettua. Ja pakattua muoviin sellaisen donitsin muotoisen, suht ison, jonka sisälle kissat saa mennä mönkimään...pesän kissoille. Heavenille innoissani tilasin, mutta kun ei edes haistanut. Postitan kasvattajalle. Kun tulee seuraava pentue, niin varmasti pieniä kiinnostaa. Ei mene hukkaan sekään.

Hrrrr..taas pakastaa. -10 mittarissa ja kaiken lisäksi hiljakseen satelee lunta. Eikö se koskaan lopu? Ei Heaven kauaan tarjennut ulkoilla sylissäni. Prinssi taas päivystää koko ajan kuistilla, kun eilen meinasi se toinen tulla. Koitin illalla ajaa pois väkisin, että menisi kotiinsa. Kauhealta tuntuu, mutta kauheaa, jos kärvistelee yön kuistillakin.

Ei tosin aamulla ollut nälkä? Eli on sitten varmaan ollut yön kotonaan.

Joku kissa repi tinttiä ruokintapaikka, ei ollut prinssi. Oudompi. Siellä oli tintin kroppa kuolleena hangessa. MIhin minä hautaankaan, kun paksusti lunta ja jäätä? Sydäntä särkee.

Ahdistaa ja masentaa koko ajan. Ja joulu lähestyy. Kun saisi nukkua joulun ja uuden vuoden ylitse. Ei kaikille joulu ole riemun aikaa. En varmaan ole ainoa.

Samat on valituksen aiheet joka päivä. On kylmä -10 ja pikkuisen lunta tullut koko aamun. Minulle niin riittäisi koko talvi, mutta puoli vuotta vielä kärsittävänä. Tuntuukohan se kevät sitten sydämessä, kun lopulta saapuu?

Olen lukenut yhden suomalaisen bändin elämänkertaa ja on kyllä temmannut minut muistoihin. Nuorena liikuin noilla samoilla paikoilla, tunsin monet kirjassa mainitut ihmiset. Surukin yllätti, kun muistin ainakin kaksi heistä, mainituista, nukkuneen pois aivan liian nuorena. Asuin jo täällä maalla, kun mikäs se Raija Pellin juontama rikoksiin keskittyvä ohjelma olikaan vuosia sitten? Kun siellä kerrottiin kolera-altaasta löytyneestä jalasta, joka kuului entiselle tuttavalle..Kyllä kirpaisi suru. Ja tämä toinen punapäinen laulaja, jonka sydän ei vaan kestänyt. Ihmeen täysipäisenä selvisin noista ajoista itse.

Bllaah blaah toistan itseäni..pakastaa ja masentaa. Mokomakin joulu ahdistaa. On kauhean lähellä jo. Tuttava valittaa, että joulu ahdistaa, samaan aikaan huomioi, että joulukuuset, oikeat siis, tulleet myyntiin ja katselee Areenasta vanhoja joulukalentereita..hm.. vaikea uskoa, että joulu oikeasti häntä masentaa. Minua ahdistaa jo avata telkkari, kun mainokset joulua täynnä. Ihmisten jouluvalot tuntuu kauheilta. Ajatus jouluruuista yököttää. Tuntuu, että pahenee joulu joululta tämä  ahdistus. Mietin jo, että miksi en silloin koomassa kuollut, ei tarvitsisi elää tätä ahdistusta joka päivä. Miksi ihmeessä selvisin? Kukaan ei olisi kaivannut.

Oli varmaan ihan ennen heräämistä tullut unessa koomamuisto/kohtaus, mikä onkaan, kun vielä maistui suussa ja päässä kun sänkyä petasin. On se vihoviimeistä. Kun ei pysty ennakoimaan, että milloin iskee taas.

Tulipas paljon kuolleita Poromafiassa eilen. Sarjassa siis. Ihan katson jumalaisen Mikael P:n takia. Eriskummallinen roiston rooli hänellä. No, koko sarja omituinen.

Oli markettiin tullut joulukuuset ja oli oikein näpsäkkä pystytetty malliksi. Olisi juuri sopiva, mutta toisaalta kun muistaa, kuinka viimeksi keskellä yötä kaatui ja pallot pomppi parketilla ja vesi lainehti jalasta. Ja aina, kun katsoi edes kuusta varisti neulasia. Ei siis taida muuttaa kuusi meille.

Minua huolestuttaa Pierre, kun ei kukaan huutele kotiin niin tuolla se kuistilla kiepillä makaa jääkylmänä. En voi toisten kissaa omia ja Heaven ei koskaan antaisi anteeksi. Särkee vaan sydäntä lukita ovi tietäen, että siellä makaa. Mutta oli varmaan kotiinsa mennyt, kun ilmestyi vasta lähempänä kahdeksaa aamulla ja ei juuri nälkä ollut. TUntuu, että vastuu olisi minulla, mutta kun en tiedä kenen kissa on, että voisin kotiinsa viedä? Ja kun hakee vaan seuraa ja hellyyttä, että joku huomio hänet. Eikös se ole itsestään selvää?

Jahas taas aletaan kirjoittaa, että pitäisi jokaisella olla kotivara..Samaan aikaan, kun puhutaan, että rajat taas aukaistaan. En tajua miten tyhmiä ovat, jos aukaisevat? Ja entäs tämä, että, kun Trumph valitaan pressaksi.. Kyllä voi sanoa jo valitaan..niin aikoo irroittaa Usan Natosta. Tietää tiukempaa Suomellekin. Unkari taistelee vastaan Ukrainan rahoittamista..Talvi tulee ja olot sodassa pahenee. Ja nyt se Navaljyi..tiedän nimi ei ole noin..on kadonnut vankilastaan, ettei kukaan tiedetä minne siirretty. Kaikki huolestuttavia liikkeitä. Kyllä lapsena maailma oli niin huoleton ja peloton. Nyt koko ajan maailmanlopun meininkiä.

Oikea älynväläys Suomelta avata kaksi rajapaikkaa. Uskooko ne tosiaan, että tilanne rauhoittuu? varmasti jo ilmoituksesta lähtien laitettu ihmisiä valmiuteen rajapaikoille. No, näinhän meidän hallitus toimii, minkäs matti meikäläinen mahtaa. Sama, kuin tulevissa lakoissa, ei ne hallituksen väkeä kosketa milläänlailla, me tavallinen kansa siitä kärsitään.

Taas sama paska keli, kun ollut jo pitkään. Sataa lunta ja pakastaa. Taisi olla -14 mittarissa, kun pikaiseen käytiin Heavenin kanssa.

Ihan kauhea yö oli minulla. Aamu4 vielä valvoin, ei tullut uni vaikka otin lisää lääkettä. Oli ikävä yskä. Oksensin sitten sormet kurkussa silloin limaa ja sitten taisi parin tunnin uni tulla. Olen nukkunut koko aamupäivän. Alkaa nyt jo kammottaa nukkumaanmeno, jos tulee taas uneton yö?

Vaara ohitse. Ilmassa kaikunut hyytävä karjunta ei ollut askel kohti sotaa..Minä kauhea paska mamma leikkasin Heavenin kynsiä. Ihan terävimmät kärjet nipsaisin, mutta neito oli erimieltä asiasta. Leikkasin omilla invasaksilla, kun istuu paremmin minun käsiini ja leikkaavat paremmin kuin ne perinteiset lemmikkien sakset. Putsattiin samalla korvat ja silmätkin. En taida saada armoa aivan heti, mutta tulipahan tehtyä. Pitää pyytää eläinlääkäriä leikkaamaan paremmin, kun alkuvuodesta mennään munuaiskokeeseen.

Aina vaan pakastaa. Ei jaksa oikein uskoa viikonlopulle luvattuihin plusasteisiin. Ja jos tulee niin yöllä pakastaa ja aamulla jäiset tiet.

Yöllä iskevät ajatukset mitä pitäisi tehdä varastaa viimeisinmänkin unen. No, kiltisti lisäsin marketin Perjantain listaani. Yleensä välttelen viimeiseen saakka kauppaan menoa pe-su välillä. Ei tietoakaan, että invapaikalle saisi autoa, kun ei invalupalaiset törkeästi niihin parkkeeraa. Mikä vaan lähinnä ovea niin käy. Joulu, joulu, joulu...Argh! Itse kävin Heavenille ostamassa vaaleanpunaisen taljan. Se ei ole lemmikkituote vaan ihmisten sisustusjuttu, mutta Heaven rakastaa sitä. Minulla on yksi odottamassa Jouluaattoa, mutta nykyinen pitäisi pestä..eikun mamma markettiin. Onneksi oli vielä tuotetta. Ihan kauhean paljon ihmisiä liikenteessä. No, onhan se inhokkipyhä ensi viikonloppuna.

Taas tuli Suomella kakki pöksyyn, kun piti avata raja ja kuvitella, että rajanaapuri viisastuisi. Nyt tullut jo yli 80 ja montako kerkiää ennen iltaa. Jos kyse olisi ihan oikeista pakolaisista, jotka tarvitsee apua voisin tajuta, hiukan..mutta kun tuo on vain kiusaa meille. Taitaa Ruotsinkin Nato-asia tyssätä, kun toinen keksinyt kuinka saa itsensä kansan huulille, kun kieltää sitä ja tätä. Ei ole Joulumieltä kenelläkään.

Ompas ollut aivan kauhea viime vrk. Mutta samalla koin sen suojelusenkelin läsnäolon voimakkaana.

Eilen Heavenin masu jumi, ettei auttanut peräruiskekkaan. Oli kauhea huoli ja hätä. Eikus soittelemaan missä päivystys, että päästäisiin. Onneksi oli vain n 15km päässä ja tuttu paikka. Lääkäri oli päivystyskäynnillä lehmien luona ja ei osannut sanoa koska selviää sieltä, hän soittaa. Olin aivan hermoraunio odottelusta. Soitti lopulta ja antoi ajan 1,5 tunnin päähän. Olin suht valmiina, että kengät ja takki, Heaven boksiin ja menoksi.Ajan pimeällä todella harvoin ja osa tietä oli pimeitä, ilman katuvaloja, metsä vieressä. Onneksi oli vähän liikennettä.

Oltiin liian ajoissa, mutta sellainen olen, aina liian ajoissa, mutta päästiin ennen aikaa sisälle. Kuunteli sydäntä, vahvat äänet. Se on aina riski, kun iäkkäämpää kissaa rauhoittaa. Antoi rauhotuspiikin ja rupesi kokkoilemaan tarvikkeita perähuuhteluun. Alkoi kakki haista. No niin...aivan järkyttävä ripulikakki valui ulos. Koko kissa oli kakissa. Lääkäri huuhteli ja pyyhki pahimpia turkista. Ei tehty perähuuhtelua. Sai herätepiikin ja kipupiikin. Ja päästiin kotiin, missä alkoi koikkaloida herättyään. Valvoin melkein koko yön tarkkailemassa. Lopulta söi hiukan ja joi vettä. Uskalsin nukahtaa hetken. Heaven varmaan valvoi suht koko yön. Puoli tuntia nukkui fleecen sisällä vatsani päällä,

Nyt ollaan kylvetty. Oli hedelmäshampootakin jäljellä. Syönyt, juonut, pissinyt. Vähän sain harjata turkkia. Nyt tuli unen aika. Iso huolen kivi putosi sydämeltä. Heaven on minun lapsi. Olin varma, että palaan yksin kotiin. Mutta suojelusenkeli antoi joulun ihmeen ja palasimme molemmat. Henkiset voimat imaisi aivan nolliin, mutta nyt tuhisee unissaan. Uskallan jo uskoa kaikki hyvin. Pitäisi saada kuitua ruokaan. Psylliumia.

Yhä huolettaa, kun ei ruoka maistu. Mässäsi eilen kyllä kauheasti. Pitää seurata tilannetta ja aamulla soittaa lääkärille. Ehkä ylireagoin?

Tehtiin tuoliulkoilu. Tosin oli neule ja fleecepeitto päällä, kun pikkuisen masukarva kostea vielä, ettei saa kylmää.

Tekee helvetillistä keliä kun tien pinnat jäätyy.

Äidin pieni prinsessa, rakas ja niin viisas  Heaven muutti tänään lääkärin piikistä sateenkaarisillalle. Munuaiset eivät vaan jaksaneet enää rauhoituspiikkiä Perjantaina ja olo huononi. Niin raskas päätös, mutta en minä anna rakkaan kärsiä.

Silmät ovat turvonneet itkemisestä umpeen. Kuljen vain tyhjissä huoneissa etsimässä Heavenia. Koitin korjata pois tavaransa, mutta oliko se viisas päätös?

Heaven R.I. P  18.12 2023 melkein 19v iässä.

.