Yhä olen aikalailla hukassa tämän sivuston kanssa ja en löydä ihmisiä, joiden kirjoituksia luin. Kaunis ilma ulkona, tuulee kuitenkin. Kukkiin vaihdoin vähän multia ja sain kateille tilattua eläinlääkärin. En sitä, jonka lomalta paluuta odottelin kk kaupalla. Maanantaina soitin, niin vastaajassa oli viesti, että sairaslomalla, toistaiseksi..Otti pannuun kunnolla, koska olisin voinut viedä katit jo aikoja sitten toiselle eläinlääkärille. No, Torstaina mennään rokotuksille ja Masterin peukkukyntä tarkistamaan, joka kasvanut ihon alle ja en uskalla epävarmoilla kourillani leikata, kun ukko kiskoo käpälää pois..Äänestämässäkin pitäisi käydä, ennakkona. Ei ole epäilyä puolueesta.
Laittaako kukaan rairuohoja pääsiäseksi? Antakaa hyviä vinkkejä kuinka saisin nousemaan paria kortta enenmän?
Olisin niin eilen illalla halunnut kirjoittaa tänne. Tulla kuulluksi, kun taas iski koomamuistokohtaus. Pistin jugurttia suuhun iltapalaksi ja kun se maku levisi suuhun olinkin koomamuistossa, josta en koskaan saa kiinni, koska koitan aivan kauheasti taistella sitä vastaan. Ei antanut tulla tänne vaan koko ajan ilmoitti, että väärä salasana. Ei taatusti ollut. Olo oli todella kauhea. Vatsassa jääkylmää ja pää painava kuin kivenmurikka. Ja se pelko minkä tuo mukanaan. En osaa edes pukea sanoiksi. Olen miettinyt lääkärille menoa, mutta kun koomamaailma on varmasti vähenmän tunnistettu asia. Jos ei sitä ole kokenut, tuskin uskoo. Sanoisi vaan, että vilkas mielikuvitus tai pistäisi suljetulle osastolle. Ja kuinka edes osaisin sitä kuvailla? Kyllä minun pitäisi jotenkin selvittää kaikki mitä sairaalassaoloaikanani tapahtui. Mutta mistä alan aukoa ja kysellä? Minulla varmaan on oikeus potilastietoihini?
Ilmat vaan kylmenee. Mutta aurinko paistaa. Se on aina isoa boonusta, vaikka ei lämmitä.
Hulppeasti +2 mittarissa vaikka aurinko paistaa.
Oli hyvä ulkoilu Heavenin kanssa, kun Pierre prinssi tuli tapaamaan. Kiehtoo kuitenkin vaikka pientä ärinää. Heaven on siirtynyt kokonaan neulekauteen.
Jos kuului kauheita ärräpäitä sakena ilmassa niin ei hätää...meikis vaan vaihtoi tulostimen värejä. Kun on ehkä kaksi kertaa elämässään sen tehnyt niin ei mennyt kuin Strömsössä. Oli tosi lähellä, etten ottanut tulostintsa kainaloon ja painellut kauppaan että ei pelitä. Onneksi vielä rämpläsin ja vahingossa huomasin pienet teipinpalat joissa luki revi pois.. Johan rupesi toimimaan. Onneksi en ehtinyt liikkeeseen.
Nyt se helvetti alkoi...juuri, kun ulkoiltiin Heavenin kanssa ja huokailtiin loppumatonta kaatosadetta..vaan sillä siunaamalla muuttui rännäksi. Vaakatasossa suuria leijakoita. Jos tätä jatkuu ja yöllä valuu pakkaselle meillä on valkoinen maa aamulla. Hyi kauhistus. Ei me oltu ollenkaan valmiita tähän. Onneksi Pierre palasi aamutapaamisen jälkeen kotiinsa. Olisi kauheaa jos kyyhöttäisi kuistilla kylmissään.
Täytin kaavakkeen netissä, josko saisin potilastietojani koomareissusta. Ensinmäisestä sairaalasta, joka hoiti pahimman ajan. Vielä pitäisi toisesta sairaalasta pyytää. Iski kyllä suht pian katumus, että oliko sittenkään viisas teko? Jos avaa matopurkin päässäni..Mutta taas toisaalta, jos ne koomamaailmakohtaukset loppuisi, kun tietäisin mikä todellista ja mikä kuului koomaan.. En tiedä uskallanko avata kuorta, jos laittavat tietoa. Murehdin sitä sitten.
Illalla kaikki oli aivan valkoista. Kammotti kyllä kauheasti. Nyt tien pinnalta sulanut, mutta nurmikon päällä vielä hysmää. Inhoaakohan kukaan muu talvea, lunta ja joulua yhtä paljon kuin minä?
Tilhet saapui. Vaan on pihlajanmarjat syöty. Räkättejä oli kauheat laumat. Muistan aina, kun Master vielä eli ja minulla oli sohva tuossa ikkunan alla. Ikkunalaatikossa callunoiden seassa muutama kanervan oksat ja niissä marjoja. Tilhet bongasi ne ja tuli siihen laatikkoon syömään. Master makasi sohvan selkänojalla ja meni aivan matalaksi kun hiprakkaiset tilhet siinä keikisteli. En ollut itsekkään kaupungissa melkein ikäni asuneena nähnyt tilheä kuin kuvassa tai tvssä. Oli siinä meille kokemusta.
Ja muistan keväällä, kun olin muuttanut tänne maalle niin näin sinitiaisen ja olin satavarma, että jonkun kanarialintu on karannut. Niin oli keväällä etenkin korean sininen tukka linnulla. Kaupunkilaispentu sai monia shokkeja ennenkuin minusta tuli kunnon maalainen. Heh.
Nollakeli aamun -2 jälkeen. Pikkiriikkisen aurinko pilkisti meille. Olen kauhean väsynyt koko ajan. Pitää ottaa torkut aamupalan jälkeen. Sekin sitten oli painajaisia täynnä.
Pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Mutta olkoot kaikki.
Oli pakkasta melkein puoleen päivään. Nyt nousi +2. Varmaan, kun me prinsessat ulkoiltiin. Aurinko paistaa vähäsen, mutta on kyllä kylmä. Pitänee luopua nilkkasukista ja laittaa pidenpi vartiset. Vai laitanko suosiolla villasukat.
Kesärenkailla yhä, mutta varmaan tosi moni muukin. Jos ensi viikolla vaihdattaisi. Ei se kesä enää palaa vaikka kuinka toivoisi.
Haravoin kuitenkin kevyesti vedellen 5 täyteen tungettua ämpärillistä. Saman verran näyttää syreenistä pudonneen tilalle.
En ole alkuunkaan jouluihminen, mutta kun tilasin Heavenille muonaa osui silmiin kissojen luxusjoulukalenteri. Pakkohan oli tilata. Tilasin minä Pierrellekin.
Vallan tuntui bikinikeleiltä +7 ja sateentihku, hallojen jälkeen. Ainakaan vielä ei tietoakaan myrskystä, mutta onhan tässä päivää jäljellä.
Aikamoinen uutinen, jos oli Venäjä kun kaapeleita katkoi. Ihmeen rauhassa olemme saaneetkin olla, vaikka uhkasi kostolla, jos Natoon mennään. Jotenkin se tiedotustilaisuus tuntui pelottavalta ja ahdistavalta. Tuli tunne, että nyttekö se alkaa hyökkäykset Suomeen? Kun eihän kansalle koskaan kerrota edes kymmenesosaa totuudesta.
Illalla tuntui kyllä, että maailmanloppu alkoi. Oli se niin kauheita tuulenpuuskia ja sadetta kuin konepistoolin tykitystä ikkunoihin ja peltikatolle. Onneksi sähköt pysyi. Olisi meinaa todella pimeää, jos yhtäkkiä pimeänä iltana valot menisi.
Tänään tuulenpuuskat jatkuneet ja alkoi satamaan vuoroin vettä, vuoroin räntää. Vielä ei ole maahan jäänyt.
Eilen tuli muonat, hiekat ja joulukalenterit Heavenille ja Pierrelle. Luxuskalenteri. Saa nähdä kelpaako sisältö kummallekaan. No, ajatus kaunis.
Tauno ja Ansa ovat viihtyneet ruokintapaikalla viime ajat. Alkaa Ansa miettiä jo muuttomatkaa lämpimään. Tauno paralla pitkä odotus edessä taas. Ei voi siipirikkoisena lähteä mukaan.
Ensi viikolla varmaan minun tuurilla alkaa hellekesä uudelleen, kun tilasin talvirenkaiden vaihdon. Lupaa kylmenevää ja sitten onkin renkaanvaihdossa kauheat ruuhkat. Ajelen niin vähän, ettei nastat kyllä kulu. Joku aamu se on vaan täysi talvi.
Vielä ei ole katto niskaan romahtanut, vaikka perjantai ja 13sta. Kaunis, mutta hyytävä ilma. Ihanaa, kun aurinko paistaa. Ei vaan yhtään lämmitä. Heaven olisi varmaan kauenmin ulkoillut, mutta nostin sisälle. Pierrekin taisi kotiaan kohti/oletettu kodin suunta.. taivaltaan, kun lähdin vakioperjantaita suorittamaan. Nyt vielä poikkesin haudoilla katsomassa, ettei myrsky ole tehnyt siellä tuhoa. Ei ollut. Tuli niin kauhea ikävä taas Masteria. Ainahan se on, mutta tulee aallonpohjia joissa itkettää koko ajan.
Eilen saapui todella paksu kirjekuori pyytämiäni potilastietoja, toisesta sairaalasta. En avannut, en halunnut pilata viikonloppuani. Ja pelottaakin, että kuinka ne aukaisee kaiken sen kauheuden, jota olen koittanut juosta pakoon kaikki nämä vuodet. Tuossa se kuori on lattialla näköyhteyden päässä.
Loukkasi aivan kauheasti, kun ihminen, jota olen tukenut vuosikaupalla hänen kriiseissään, niitä on piisannut..aina olen kuunnellut, koittanut piristää, olla olkapää..luulin sen kulkevan molempiin suuntiin, että itsekin saisin tukea omalla todella traumaatisella hetkellä. Eipäs toiminutkaan niin. Ei tosiaan. Hänestä pitäisi vaan lukea paperit, kun ovat jo elettyä elämää. Että tuollalailla. Minun traumat ei ole mitään hänen elämäänsä verrattuna? Itse päätti lopettaa masennuslääkkeiden käytön, lääkärin avulla..mutta olo huononi todella paljon. Napsii diabamia päivittäin ja kiroaa, kun lääkäri kirjoittanut omakantaan, että pitää seurata ko lääkkeen käyttöä. Saanut vuosikausia terapiaa, lopetti. Olenko minä saanut? Kaiken kauheuden jälkeen? EN. Ihmetteli vaan psykka kuinka yhä voin olla elossa? Niinpä. Kuolema oli 1%päässä. Elämän jatkumiseen tehtiin äärinmäisiä ratkaisuja. Ja minun trauma on yhtäkaikki nolla.. senkus vaan luet ne paperit, mitäs tosta. Se on mennyttä ei voi satuttaa.. Jaa-a eikö? Itse tein virheen, kun ne tilasin, mutta kun en edelleenkään tiedä mitä tapahtui ja en pääse elämässä eteenpäin miettimättä. Ja aina tulee koomamaailmakohtauksia. Mutta entäs sitten, yksin olen kaiken kanssa. Koskaan ei kukaan ole kysynyt kuinka voin, pärjään? Oletetaan aina, että jaksan tukea muita. Entäs minä?
Sataa, sataa.. vettä, vuoroin räntää. Niin masentava keli, ettei mitään rajaa. Kyllä me silti kuistiulkoiltiin Heavenin kanssa. Vähän vaihtelua molemmille. Pakollinen happi päivään.
Yöllä 3lta heräsin taas kipuihin. Kuin tuhat tupajumia olisi jalkoja jyrsinyt. Ei ollut hyvä mitenkään. Pakko nousta lääkitsemään. Ja odottelemaan kunnen pikkuisen edes tehoaa. Siinä istut pilkkopimeässä sohvalla ja se hemmetin kuori loistaa pimeässäkin.
On taas tosi huonosti nukuttujen öiden aika. En tiedä mikä sen aina arpoo. Syön, juon samalla tavoin joka päivä. Uni vaan ei tule. Helvetillistä. Sitten aamulla on kuitenkin nukkunut ja nähnyt jonkin sortin painajaisenkin. Kauheasti olen aamuisin palellut ja iltaisinkin. Varmaan tuo kirottu kosteus hiipii nurkista sisälle taloon. Taas sataa kaatamalla tuulen kera. Huomenna alkaa sitten kylmentyä ilmat. Tai sitten ei, kun saan talvirenkaat alle.
Taidan olla viimeinen meidän kujalla, joka renkaat vaihtaa. No, eipäs nolota niin paljon kun miespuolisetkin jo vaihtaneet. Ei mene hullun eukon piikkiin. Alkaa kyllä säätiedotuksen mukaan kylmentyä kelit. Onneksi ei sada mitään, varmasti tulisi räntänä.
Tilasin Heavenille sellaisen kuppitason kissoille. Olin varma, ettei koskekkaan, mutta ainakin kerran siitä söi ja joi. Saa nähdä tuleeko seuraavaa kertaa?!
Nyt on eilen vaihdettu talvirenkaat alle. Kysyin ovatko vielä hyvät, niin priimakunnossa nastat ja kaikki. Suht vähän ajan niin eivät kulu.
Tänään oli sitten -4 mittarissa vielä aamuysiltä. Nyt pyöritään nollassa. Kaikki paksussa kuurassa. Eilen sytytti ensinmäinen jouluvalot. Aivan oksettaa, kun pakosti ne näkee. Ovat hyvin kirkkaat ja niitä on paljon. Kun minusta ei pitäisi vielä Lokakuussa noin tehdä. Ei me kaikki olla hulluja jouludiggareita.
Oli muutens herkullinen Lenny Kravitzin uusi video eilen iltapäivälehdessä, heh. Piti salaa kuolaa pyyhkiä, kun odottelin renkaiden vaihtoa. Jotakin iloa päivään. Kohta taas pitäisi lähteä terveystutkimukseen. Aina jotakin.
Nyt on ostettu kaksi säkkiä polttopuita, tarjouksesta. Talipalloja ja rasvapötköjä. Aleleipää ei ollut, kuin valkosipulisämpylöitä, mutta ostin sitten ihan normihintaisen leivän, että saa aamulla murustaa linnuille. Ensi yö pitäisi olla tosi kylmä. Pitää huolehtia linnuista.
Ilkeä talitintti taas hakkasi tuuletusikkunan hyönteisverkkoa rikki. Joka talvi sama. Kai siihen tarttuu jotakin pieniä hyttysiä, jotka naputtelee. Harakat koittaa napsia joka välissä, mutta niitä en kyllä halua ruokkia. Ajan aina pois, kun huomaan.
Väsyttää henkisesti tämä talven edistyminen. Kuinka pitkä aika onkaan kevääseen? Ja olenko vielä hengissä?