Olen katsellut ihan liikaa huumediilereitä ja huumeiden käyttäjiä googlesta. Pitäisi jo lopettaa niiden katseleminen googlesta. Katsoa vaikka vuokra-asuntoja googlesta, ja osto ja myyntiliikkeitä.

Jotkit mielen sisäiset äänet pitävät paikkaansa, sitten on paljon mielen sisäisiä ääniä, jotka eivät pidä paikkaansa, niiden erotteleminen toisistaan on aikaa vievää. Usein joutuu vain antaa ajan kulua ja katsoa pitääkö ne paikkaansa.

Voisin ajatella mielikuvituksen olevan ajatusmaailmaani varten olemassa, koska ajatuksien ajatteleminen on työlästä, ja pitäisi löytää jotain vain uusia ajatusmalleja, joissa olisi uudet mahdollisuudet ajatella ajatuksia ajatusmaailmaansa. Usein tuntuu siltä että pitäisi nostaa joita kuita muita ilmaan ajatuksellansa, painavia ajatuksia tuntuu olevan liiallisesti, enkä nyt kyennyt laittamaan ajatuksiani järjestykseenkään. Itsestään ilmestyvissä ajatuksissa on se mahdollisuus, etteivät ne käy mihinkään järjelliseen, kuten uudestisyntymiseen uskonnossa.

Ajatusmaailman ajatusmalli on kuin raskaus, odotus, ja synnytys. Mutta siinä on se vika etten ole itse koskaan kokenut sitä, enkä tule tulevaisuudessakaan kokemaan sellaista.

Ajatusmaailmani on kuin ...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 viikkoa, 1 päivä sitten. Syy: virhe

Ajatusmaailmassani on muuttumista ja toivon sen muuttumisen tapahtuvan pikkuhiljaa ja huomaamattomasti. Olen naimattomuudessani lapseton aikuinen nainen, harvinaisuus.

Ajatusmaailmassani etenen sairauden kautta pikkuhiljaa kohden parantumista tai kuolemista.

Minulla on mielen sisäisiä ääniä, ja hahmoja, joista en pidä oikeastaan yhtään, vaikka nämä hahmot olisivat ehkä tarpeellisia, ja tekemisissä joidenkin tuttujen henkilöiden kanssa. En silti pidä näistä hahmoista, joilla on ääni.

Mitä minulla on näitä hahmoja vastaan, joilla on ääni. Ne tulevat lähelleni tuttavallisesti, kuin olisimme tuttuja. Kaipaan rauhaani, ja hiljaisuutta, etäisyyttä ystävällismielisiin henkilöihin, jotka hahmoina ovat tuttavallisia. En todella tiedä keitä yhteisiä tuttuja minulla on hahmojen kanssa. He ovat tottuneet ystävällismieliseen kohteluun.

En mene veljeni ja hänen vaimonsa luokse, koska molemmat pojat tulevat sinne ja ainakin nuorempi heistä tuo avovaimonsa. Jouluaattona haluan olla kotosalla, ihan yksikseni. Soitin ystävälleni ja hän on isotäti, jollaisesta minä saan vain haaveilla, jos sitäkään kun minulla ei ole omia lapsia. Olen saanut tarpeekseni veljeni perhesuhteista.

Titityy Titityy minusta ei tule isotätiä, kukaan ei noteeraa minua oikeastaan kunnollisesti, koska en harrasta seksuaalista toimintaa, ja minulla ei ole miestä ja lapsia, lapsenlapsia.

Mielen sisäiset äänet hukkuvat radion ääniin, ja voin ihan hyvin tänään, ainakin näin aamusta.

Minulla on mielen sisäisiä ääniä, vaikka radio on auki.

Ajattelemisen vaikeus, koska ei ole oikein mitään ajateltavaa. Huomenna menen ulos syömään veljeni ja hänen vaimonsa kanssa, en tiedä haluavatko he eksoottista ruokaa vaiko tavallista ruokaa, en tiedä menemmekö minne syömään.

Kävimme minun lempipaikassani syömässä. Kaikki meni hyvin, ja sain lupauksen että menemme uudestaan ulos syömään joku kerta.