Määrittämätön dissosiaatiohäiriö?
Nyt mun on pakko kertoo tähän oma kokemus omasta elämästä.
Mulla on todettu nuorempana määrittämätön dissosiaatiohäiriö. Oon saanu ammattiapua sairauteen kun se todettiin. Mun mielestä määrittämätön dissosiaatiohäiriö ei kuvaa sitä millasii oiireita mulla on. Mut sellasen diagnoosin sain. Yleensä dissosiaatiohäiriötä sairastavilla on muita oireita, mitä nyt olen netistä lukenu. En mitenkää löydä yhtälöllisyyksiä oman diagnoosin ja omien ongelmien välillä. Itsellä on kyllä toinen persoona, joka on mukana päivittäin, mut pystyn hallitsemaan sitä niin että ainoastaan sopivalla hetkellä voin antaa tälle luvan tulla esiin. Yleensä annan tän toisen persoonan tulla esiin yöllä tai kun oon yksin. Arjessa tää toinen persoona on joka päivä mukana ja ajatustasolla voin kommunikoida tän kans. Kukaan sukulaisista tai kavereista ei tiedä tai huomaa että sairastan tätä, koska sitä ei vaan huomaa. Pystyn kontrolloimaan tätä niin hyvin, ettei sitä ole haittaa normaalissa arjessa. Jotenkin nautin tästä myös koska saan mielihyvää siitä kun saan päästää tän toisen persoonan ulos. Tää toinen persoona on aivan erilainen, kun mä itse. Vähän niin ku likainen minä. Ehkä se on se juttu mikä kiehtoo mua.
Itse oon reilu parikymppinen opiskeleva/työssä käyvä muija joka asuu kimppakämpässä toisen naispuolisen kans. Seksuaalinen suuntautuminen on naisiin kohdistuva, eli oon lesbo. Halusin kimppakämpän naisen kans koska tää mun toinen persoona pitää kans naisista paljon. Ja nyt pystyn toteuttamaan tän toisen persoonan fantasioita tätä kautta. Tällä mun toisella persoonalla on hyvin likanen mieli, toisin kun mitä mulla itsellä. Ymmärrätte varmaan mitä tarkotan. Nuorempana mulla ei ollu kavereita, olin yksinäinen ja masentunu siitä. Kärsin myös skitsofreniasta teininä. Oon sen jälkee käyny läpi isoja traumaattisia kokemuksia. Uskon että osa syy tähän on näistä johtuvia. Sain niihin ammattiapua sillon, mut lopetin ne koska koen että ei ole hyötyä. Sitten myöhemmin alko toinen vaihe. Huomasin että kertomalla eri tarinoita uusille kavereille oli hauskaa. Aloin valehtelemaan itsestäni asioita eri ihmisille. Aloin chateissa esiintymään eri henkilöinä ja keksin tarinoita. Teen sitä edelleen kun oon yksin. Jossain vaiheessa huomasin et olis helpompi valita yks persoona mun lisäks niin homma pysyy hanskassa. Nyt mulla on niin et kaverit tuntee mut omana itsenä osittain. Osaan jotenki bongaa ihmisistä ne sellaset heikot/helpot joista voi olla mulle ja mun toiselle persoonalle hyötyy. Siks lähestyn näitä tämän kaltaisia ihmisiä. Löysin koulusta uuden kaverin, joka vaikutti aluks aralta ja helpolta kohteelta. Ja niin se olikin helppo kun päätin tutustua lähemmin. Tää mun toinen persoona on ihastunu siihen, vaik mä ite en tykkää heikoista ihmisistä. Mut nautin kun saan ruokkii tätä toista persoonaa näillä helpoilla yksinkertaisilla tyypeillä. Oon saanu tän uuden kaverin luottaa muhun täysin ja ollaan paljon yhdessä. Ollaan nyt vietetty öitä yhdessä koska se eros sen miehestä vähän aikaa sit. Sain ison nautinnon kun tää eros ja sain tän muijan itselleni ja mun toiselle persoonalle käyttöön. Nyt vaan odotan että tää muija saa oman asunnon ja voin alkaa viettää aikaa sen kans siellä. Koska nyt oon saanu sen luottamuksen ja se on turvautunu muhun täysin. Ja tällä mun toisella persoonalla on joku pakkomielle tähän. Oon sen paras kaveri ja aion käyttää sitä hyväks tässä tilanteessa koska toinen persoona käskee mun tehä niin. Nautin siitä kun voin auttaa tätä toista persoonaa saamaan sen nautinnon. Itse saan jotain nautintoo taas kun huomaan että joku heikko ja epätoivonen uskoutuu muhun ja pystyn antamaan sen väärän kuvan itsestäni. Oon sillon onnistunu vedättää hyväuskoista luuseria. Mä saan siitä onnistumisen tunteesta mielihyvää kun onnistun näyttelemään toista kun mitä oon. Kai se on sairaus sekin. Aikasemmin mun toinen persoona oli ihastunu mun kämppikseen, mut nyt tähän uuteen. Oon normaalisti osittain oma minä näitten läheisten frendien kans, mut samalla osaan etsiä heikot puolet niistä ja saan ne sitä kautta uskoutumaan ja lähemmäks että voin toteuttaa sen mitä tää toinen persoona haluu. En tietenkää pysty olemaa täysin oma itseni koska muuten en onnistuis. Tuskin pystyn koskaan olemaan oma itseni enää. Oon itse enemmän määrätietonen ja periksi antamaton. Sen takia mua ei vois enempää tai vähempää kiinnostaa heikot epävarmat luuserit. Esitän vaan että kiinnostaa vaik todellisuus on ihan jotain muuta. Saan siitä kans jonkun tyyppistä nautintoo kun muilla menee huonosti ja ne avautuu niistä. Mut ne on myös helppoja kohteita mun toiselle persoonalle. Siks bongailen vaan sen tyylisiä ihmisiä. Näistä saan parhaimman hyödyn irti. Se mitä tarkotan hyödyllä on että pystyn esim olemaan näitten kans yöllä kun päästän tän toisen persoonan vapaaks. Tää toinen persoona nauttii kun saa katsella kun ne nukkuu, voi ottaa kuvia, voi hakea näitten vaatteita lainaks, tai jotain muuta kivaa mitä keksii. Samalla voi hyväillä itseään ja saa siitä tyydytystä. Kun oon yksin voin päästää tän vapaaks. Sillon se tykkää katoo kuvia mun frendeistä kun ne nukkuu, nuuhkia vaatteita mitä on lainannu niiltä yöllä. Samalla se hyväilee ja tyydyttää itseään. Monen mielestä varmaan sairasta miten likanen toinen persoona mulla on. Itsellä tulee sen jälkee morkkis kun tää toinen persoona taas tehny näin. Mut silti siinä kiehtoo joku kun annan sen tulla esille ja autan sitä löytämään näitä uhreja. Käyn myös paljon deitti/keskustelupalstoilla etsimässä uusia frendejä tälle toiselle persoonalle. Käytän aina eri nimimerkkejä ja eri tarinoita itsestäni. Oon muutamia tapaillu ihan vaa seksin merkeis ja oon pari vakkaria löytäny kans sen kautta. Ja sillon tää toinen persoona on se joka on esillä kun puhutaan fyysisestä seksistä vieraan kans. Eniten nautin kun kukaan ei osaa arvata millaista elämää oikeesti elän, vaan annan ihan toisen kuvan itsestäni. Ja olen todella hyvä siinä.
Sellanen story mulla. En usko että dissosiaatiohäiriöiset on ihan tämän tyylisiä ihmisiä mut näin joku viisas lääketieteen ihminen väitti. Välil on helvetin rankkaa, mut toisaalta nautin itsekin. Siksi lopetin terapian koska koen että näin on elämässä sisältöö.
Tuskin on muilla dissosiaatiohäiriöstä kärsivillä tämän tyylisiä juttuja. En ainakaan ole lukenu tai kuullu. Silti uskon, etten ole ainoo tässä maailmassa jolla on likanen toinen minä. Jos on muita nii saa ihmees kommaa jotain vaik ei diagnoosi olis sama ku mulla. Mielelläni kuulisin myös minkä diagnoosin oot saanu jos on vastaavia oireita kun mulla. Tai sit kärsin vaan monesta eri sairaudesta.
Sori jos oli järkkyy luettavaa jollekin.
PS. Nyt en haluu kuulla mitään et likanen pervo äijä kirjottelee juttuja!
Tuli ihan kylmät väreet kun luin tuon tekstin. Dissosiaatiohäiriöstä kärsivät osaavat olla todella salakavalia. Itselläni ei ole sitä, mutta puolisollani se oli todettu enkä tiennyt asiasta mitään kunnes vasta eromme jälkeen. Parisuhteemme kesti kuitenkin yli 5 vuotta ja mitään käsitystä minulla ei asiasta ollut. Vieläkään hän ei ole sitä myöntänyt vaikka erilleen muuton jälkeen sattumoisin löysin minun tavaroiden joukosta hänen papereitaan sekä muistiinpanoja joita hän oli minulta salaillut. Tänäpäivänä hän väittää että minä olen keksinyt koko tarinan. Vaikka palautin hänelle hänen paperit ja kerroin että olin lukenut kaiken. Hän oli kerännyt kaiken mahdollisen tiedon minusta mm. pankkitunnukset, passista, ajokortista, puhelimen ja tietokoneen salasanat sekä muut mahdolliset käyttäjätunnukset ja salasanat. En tiedä miten hän oli sen tehnyt, mutta ihan kaikki mahdollinen tieto oli kerätty talteen. Eikä vain minusta vaan myös muista. Täytyy todeta näin jälkikäteen että minun olisi pitänyt se kyllä huomata. Hän käyttäytyi todella hyvin minua kohtaan ja oli avulias ja kaikkea muuta. Kummallisia asioita alkoi tapahtua seurustelumme alkuvaiheessa. Jotenkin hän sai minut aina vakuuttuneeksi siitä ettei hänellä ollut tietoakaan mistä puhuin jos epäilin jotakin. Näistä muistiinpanoista kävi ilmi että hän oli hyvin suunnitelmallisesti suunnitellut kaiken etukäteen. En vain käsitä millä ajalla hän näitä oli tehnyt. Ilmeisesti yöllä kun nukuin. Minusta on löytynyt salaa kuvattuja kuvia netistä joita hän on levitellyt eri nimimerkeillä sekä muita ikäviä asioita minusta. Hänellä oli tarkka lista missä käytti mitäkin nimimerkkiä. Jopa puhelimia oli 3 joista en tiennyt mitään. Hän on mm. esiintynyt eri henkilöinä netissä ja kertonut avoimesti sairaudestaan ja miten hän minua ja muita tuttavia vedättää ja käyttää hyväksi meidän tietämättä mitään. Nämä kaikki hän oli kirjottanut nettiin sekä vihkoon joka hänellä on ollut piilossa. Hän oli syypää minun potkuihin jotka sain töistä. Sain perintönä kesämökin jonka hän myös pilasi käyttökelvottomaksi. Hän oli puhkaissut autostani renkaat sekä tehnyt muuta ilkivaltaa autolleni kun olin töissä, vielä jopa useaan otteeseen. Vanhempieni koiran hän oli myrkyttänyt. Upotti naapurin uuden veneen koska oli kateellinen. Luulin kaikki nämä vuodet että hän rakastaa minua todella, mutta väärässä olen ollut. En koskaan olisi voinut epäillä että oma puoliso voisi tehdä mitään vastaavaa. En koskaan voi antaa tätä hänelle anteeksi vaikka kyse onkin sairaudesta. Tunnen todella sääliä heitä kohtaan joiden läheinen tai tuttava kärsii vastaavasta. Nyt on erosta kulunut yli 2 vuotta ja edelleen mietin näitä asioita. Olen varoittanut muita tuttuja ja läheisiä hänestä, mutta ei minua haluta ottaa todesta kun hänhän on niin kiltti ja mukava. Olkaa hyvät ihmiset varuillanne. Koskaan ei voi tietää toisesta tarpeeksi!