Siis ihmiset keitä satunnaisesti näen käyttäytyvät välillä omituisesti minua kohtaan, kysyessäni suoraan asiasta normaalisti vastaavat että ei tässä mitään. Tähän liittyy myös sellainen että saattavat olla mukamas kuulematta kun puhun/kysyn jotain. Sitten joudun todella lujaa kysymään jos asia on tärkeä sitten saan vastauksen. Muuten annan yleensä olla jos ei ole kuulevinaan. Nämä perustuvat omiin havaintoihini mutta tämä käyny niin monia monia kertoja vuosien aikana eri ihmisten kohdalla ja se vaivaa kovin.

Tiedän että sosiaaliset keskustelutaitoni eivät ole kummoiset ja olen yleensä suht hiljainen. Minulla on viimeeksi vuonna 2000 todettu keskivaikea masennus ja skitsofrenia/psykoosivaara. Olen ollut lähiaikoina alakuloinen ja oikein mikään ei kiinnosta. Ja en pysty olemaan samassa huoneessa yli 3 hlön kanssa. Pakko päästä pois vaikka tekosyyllä.

Aloitin päihteiden käytön pari vuotta tuon diagnoosin jälkeen, mutta elämässä tuntui kaikki olevan silloin kohdallaan… päihteiden käyttö paheni entisestään, mutta silti en tuntenut alakuloa.. paitsi nyt reilun puolen vuoden aikana olen ollut masentunut ja en jaksa tehdä mitään edes päihtyneenä toisinkuin ennen.

Tässä kaupungissa ei kannata mennä edes päihdeklinikalle tms. arpovat vain diagnoosin ja lääkityksen. Käynyt olen ja tunne oli sellainen, että kun lääkärin ovesta sisälle menin ja katsoin lääkäriä niin oli jo päättänyt mikä on.

En tiedä enää mistä apua saisin kun vähän kavereita ja kehenkään ei voi luottaa.. Löysin tämän palstan ja ajattelin kysyä mitä mieltä olette tuosta käyttäytymisestä minua kohtaan..? Ei kaikki voi mennä mielenterveyden piikkiin ainakaan. Kaverit on enää ainoa asia elämässäni niin haluaisin vähän vinkkejä heidän kanssaan olemiseen tai mistä tuollainen esim. johtuisi. Pelkään aina että itse olen jotain idioottimaista sanonut tms.

Kun ei suostu minulle kertomaan jos kysyn. Minua on joskus sanottu oudoksi, vajaaksi ym.

Anteeksi sekava teksti…