Ääniä voi kuunnella silloin kun on nukkumaan menossa. Itse en pyri keskittymään nukahtamiseen yhtä paljon kuin äänien kuunteluun. Tämä väsyttää kun kuuntelee ääniä, jonka jälkeen nukahtaa ehkä helpommin.

Kannattaa myös mennä ehkä vähän jo väsyneenä nukkumaan, että saa helpommin unta, mutta tähänkin äänten kuuntelu tuo väsyneemmän mielen. Tämä on oma kokemukseni, mutta tosiaan kaikilla on varmasti omat niksinsä.

Kannattaa kokeilla tota äänien kuuntelua, jos se ei pitemmän päälle ala väsyttämään,
laita hiljaista tausta musiikkia.

YouTubesta jotain mieleistä musiikkia tai omavalintainen radio-ohjelma ja kuulokkeet päähän. Väsyneenä se uni sitten tulee ja radio-ohjelmia kuunnellessa, kun alkaa todenteolla kuuntelemaan, niin alle 5:ssä minuutissa. Tämmöinen vinkki minulla. On toiminut.

Itselläni toimii tosin hyvin TV:n katselu, nukahdan sohvalle varsinkin jos tulee jalkapalloa. Tietokonetta ei kannata käyttää, tabletista ja kännykästä puhumattkaan ennen nukkumaan menoa, sillä niiden näyttö on sinertävän valon lähde mikä aktivoi aivoja heräämistilaan. TV:ssä ei vastaavaa ominaisuutta ole.

Jos ei saa unta, ei kannata pyöriä sängyssä vaan nousta pieneksi hetkeksi ylös ja käydä hetken päästä uudelleen nukkumaan.😴

Olen huomannut saman vaikutuksen telkkarilla. Katselen elokuvia ja kudon samalla tai luen kirjaa; monta kertaa on kutimet ja kirja tipahtanut sylistä ja herään vasta aamulla.
Jos aion makkarissa joskus nukkua, niin kyllä ainakin minä kestän hetken aikaa sinivaloa, kun luureista tulee jumalaista musiikkia. Ei se sinivalo, mutta se luurien kohina, jos kuuntelee langattomilla. Kohinaan voi herätä. 😉

Laita YouTube hakuun Bird-sounds tai jos haluu tunnelmia niin rain-sounds, nukkunut vuosia niillä hyvin kun kärsinyt äänistä PALJON!🙂👍

Monet kuuntelevat kännykällä radiota kuulokkeiden avulla jolloin ei tule kohinaa, vaan nukahtaa aika hyvin. Itselläni univaikeuksia aiheuttaa myös valoisuus, mutta onneksi saimme hankittua sälekaihtimet ja olen nukkunut sen jälkeen suht hyvin. Terapeuttini suositteli pimennysverhoja sälekaihtimien lisäksi, jos valoisuus vielä vaivaa. Jotenkin ääneni voimistuvat valon lisääntyessä hetkellisesti keväällä, mutta kuulen ääniä kyllä koko vuoden ajan, melko tasaisesti.

Kun nukahtaa sohvalle ja siitä lähtee nukkumaan, en yleensä kuule ääniä. Joskus nukkumaan menessä jokin ajatus vaivaa tai jotain pientä on jäänyt tekemättä, niin teen sen ja ääni yleensä lopettaa.🌻🙂🌻

En vielä ole keksinyt mikä toimisi. Liian aikaisin ei kannata mennä sänkyyn, saa valvoa koko yön. Koen itse, että oma oleminen on kaiken kaikkiaan saatava rauhoittumaan. Nuo äänet koen samana kuin aivojen vallaton työskentely jonkin asian tiimoilta. Aivot käsittelevät asioita itsekseen. Samalla tavalla koen, että äänet toimivat itsekseen. Jos innostun vaikka uudesta neule-mallista, aivot alkavat höyryämään kuin ylikuumentuen ja silloin uni ei tule ja ääni sanoo, että mitä turhaan nukkua, keitä kahvit, opettele valvomaan koko vuorokausi, niin saat enemmän näkyvää aikaiseksi. Se on persoona kysymyskin, koska olen jonkin tason maanis-deppressiivinen tyyppi. Teen täysillä yhtä asiaa 24/7 ja sitten väsyn ja itken enkä pysty tekemään mitään. Luulen, että jonkinlainen sidos tekemisen tason tärkeyteen ajatuksissa on olemassa. Viisaat opettavat asettumaan olemiseen, missä kaikki saa tapahtua, mutta me panostamme tekemiseen, joka on päästä lähtöisin ja niin ylikuumenemme kohtuuttomilla suorituspaineilla. Kuin minuuden ainoa arvo olisi olla "tekijä". Ja silloin rento nukkuminenkaan ei onnistu. Minä koen, että oli kyse sairauksista tai ajatuksista, kun emme kuule hiljaista sydämen ohjausta tai varotusta, opastuksen voima vahvistuu pahemmiksi sairauksiksi, voimaakkaammiksi ääniksi. Ajatella, jos ymmärtäisimme olemisen lahjan, jolla on arvo vain siinä, että on olemassa, kaikki työkyvyttömät, vammaiset, sairaat, heikot ym. saisivat heti armon silmissämme, koska he ovat olemassa, se on lahja, ihme. Tekeminen on useimmiten ihmisen omaa keksintöä, useimmiten keksitty ajan tappamiseksi, kun ei osaa vain olla ja nauttia näkemästään. Se minä siellä on aina tuskaa tuottamassa, jolle on opetettu, että "Ajattelen, siis olen". Höpön löpön, olen kyllä olemassa, vaikka yhtään ajatusta ei heilahtaisi. Mutta mitä ajattelen, se koen olevani, siihen on uskottu ja se pitää oikaista. Ja itselläni kun muutoksessa on kyse luopumisesta, jotenkin tajusin tuon, että kadotan jotakin, jos ajattelu kuin loppuu. Se mitä menetän, on ajatuksin luotu kuva siitä mikä olen, jota olen tottunut pitämään ainoana itsenäni. Ja pelko iski, kuoleman pelko. Pitää ymmärtää olemisen syvyys ja ajattelun mitättömyys sen rinnalla, jotta uskaltaa antautua. Näin minä näen unettomuudeen. Ei ihan pikku juttu. Nukahtaessakin joudumme luopumaan päivätajunnan luomasta kuvasta, ja siinä itse olen kokenut kauheita katoamisen pelkoja. Pitää kynsin hampain kiinni päivätajunnasta, kun joku aavistus tai tieto on avautunut, että en ole ihan se, joka olen luullut olevani. Koen, että nukahtaminen on pieni kuolema, joka puhdistaa paljon, jos pystyy nukkumaan hyvin. Jonkun syvällisen unen jälkeen herääkin kuin ihan uutena ihmisenä. Vanhat ajatukset ja kuvat on kumitettu mielestä ja uusi päivä voi alkaa paljon uudempana, raikkaana ja tuoreena. Ja toisaalta, iso juttu oli antaa tämänkin asian vain olla. riisua ajatus, että pitää nukkua. Oikeastaan muuta ei tarvinnut tehdä, kun uni alkoi jo paremmin maistumaan. Ajatus on maailmankaikkeuden suurin voima, nimenomaan mielen voima ja minkälaisia sisäisiä kokemuksia mieli tuottaa.

Hei,

Itselläni ei auta mikään. Äänet valvottavat joskus öitä, mutta uni tulee kuitenkin joskus, useimmiten seuraavana päivänä alkaa väsyttää. Joskus nukun päiväunet tai sitten valvon iltaan ja menen aikaisin nukkumaan. Yritän öitä valvoessani keksiä puuhaa, mutta usein istun tietokoneella ja juon kaljaa, kahvia ja polttelen tupakkaa, sekä keskustelen äänten kanssa. Joskus valvottamisillani on posiitivisia seurauksia esimerkiksi unirytmin korjaantumisessa tai muutoin. Väsyneenä ei ole kyllä kiva olla, mutta joutuvathan esimerkiksi perheenisät ja -äiditkin tulemaan toimeen vähillä unilla.😴

Lizardz kirjoitti 16.5.2017 7:52

Hei,

Itselläni ei auta mikään. Äänet valvottavat joskus öitä, mutta uni tulee kuitenkin joskus, useimmiten seuraavana päivänä alkaa väsyttää. Joskus nukun päiväunet tai sitten valvon iltaan ja menen aikaisin nukkumaan. Yritän öitä valvoessani keksiä puuhaa, mutta usein istun tietokoneella ja juon kaljaa, kahvia ja polttelen tupakkaa, sekä keskustelen äänten kanssa. Joskus valvottamisillani on posiitivisia seurauksia esimerkiksi unirytmin korjaantumisessa tai muutoin. Väsyneenä ei ole kyllä kiva olla, mutta joutuvathan esimerkiksi perheenisät ja -äiditkin tulemaan toimeen vähillä unilla.😴

Äänien kanssa keskustelu on yksi äänien hallintakeino, mutta olen huomannut kokemuksen myötä, että keskustelu jatkuisi vaikka maailman tapiin asti, jos ei yritä päästä keskustelun päätepisteeseen ja johonkin lopputulokseen, jonka voi hyväksyä. Keskustelu ei ala taas samasta aiheesta uudelleen, jos huomauttaa äänelle, vaikka "eikös asia ollut niin, että..." lyhyellä lauseella ja keskustelu siitä asiasta jää siihen.

Toinen asia, mikä varmasti valvottaa ja aiheuttaa huonolaatuista unta on kalja ja kahvi, vaikken mikään kieltäjä ollekkaan, mutta jos haluaa kunnon yöunet, kanttaa molempia välttää ja käyttää harvoin ja harkiten.

Päiväunista ollaan montaa mieltä ja viime vuosina niitä on tutkittu paljon. Pääsääntö on kaiketi kuitenkin, että päiväunet eivät saa olla pitkät, 15 minuuttia riittää tai muuten yöuni kärsii.😴