Tässä erään asiakkaan tarina malliksi.
Olen yhden 2,5-vuotiaan tytön isä ja huhtikuussa saamme vaimoni kanssa toisen lapsen. Olen jo pitkään tuntenut jonkinlaisia masennuksen ja uupumuksen oireita.
Koen olevani väsynyt ja hermostuvani liian helposti tyttärelleni. Koen myös alakuloisuutta ja surumielisyyttä sekä kiinnostuksen puutetta työtäni kohtaan. Työ ja suurin osa muistakin asioista tuntuu merkityksettömältä ja turhalta. Toisaalta välillä pidän työstäni ja suurimman osan aikaa olen kohtuullisen tyytyväinen elämääni. Koen myös ilon ja kiitollisuuden tunteita usein.
Elämäntilanteeni on ollut hieman kuormittava, tein viime syksynä uusien opiskelujen ohella siivoojan työtä iltapainotteisesti. Nyt keväällä sain kuitenkin toimistotyötä ja teen 80% työaikaa. Tämä on ehkä vähän helpottanut tilannetta kun keskityn ainoastaan työhön.
Koen huonoutta isänä, asetan itselleni liian suuria odotuksia ja paineita. En mielestäni koskaan vietä tarpeeksi aikaa tyttäreni kanssa, vaikka objektiivisesti katsottuna leikin ja teen hänen kanssaan erilaisia asioita varmaan enemmän kuin keskivertoisät, onhan minulla lyhyemoi työaikakin ja käytän vapaa-ajastani ison osan tyttäreni kanssa. Koen paineita perheen toimeentulon turvaamisesta ja haluan tehdä mahdollisimman suuren osan kotitöistä, etteivät ne kaadu vaimoni niskaan. Tuntuu ettei aikaa jää itselle kovin paljoa ja sekin aika tuntuu ”varastetulta”, koen että sekin aika pitäisi viettää perheeni kanssa.
En oikein tiedä mikä tähän tilanteeseen voisi auttaa – periaatteessa kaikki on hyvin ja tiedostan että elämänvaiheeni on kaikille raskasta ja stressaavaa aikaa. Uupumuksen, turhautumisen, stressin ja ärtyisyyden tunteet kuitenkin vaivaavat minua. Enkä tiedä miten muotoilla tätä kaikkea jotenkin järkeväksi kysymykseksi tai avunpyynnöksikään. Ja tuntuu etten oikein saa itsekin otetta siitä mikä kaikki on vialla ja mikä johtuu mistäkin, osa syistä varmaan on hyvinkin syvällä ja osa taas suhteellisen yksinkertaisia korjata. Ja kuten sanoin en koe että kaikki olisi jotenkin täydellisen pielessä, kaikki on hyvin ja olen myös iloinen ja kiitollinenkin elämästäni.