Olen uusioperheen isä. Minulla yksi lapsi ja vaimollani kolme. Oma lapseni on viikonloppuisin luonamme ja vaimon lapset kokoajan. Teen pitkää 12-15 tuntista työpäivää ja usein en pysty nukkumaan yössä 5 tuntia pidempään melun takia. Töissä on sattunut jo vahinkoja tämän takia ja riitelemme usein vaimon kanssa. Meille on nyt vaimon kanssa tulossa yhteinen lapsi ja olen alkanut epäröimään tilannetta. Olen yrittänyt puhua useammalle ihmiselle jaksamisestani mutta kaikki vain vähättelevät. Tuntuu että ei ole mitään ulospääsyä tilanteesta enkä jaksa enään.
Mitä pitäisi tehdä?
Kiitos viestistäsi ja hyvä että olet pyrkinyt keskustelemaan muille jaksamisestasi. Ajattelen että viime kädessä ihminen itse on paras arvioimaan oman jaksamisensa ja muita voi lähinnä käyttää peilinä omille ajatuksille. Vaikka siis muut "vähättelisivät", kuten kerroit, olet itse kuitenkin parhaiten selvillä tilanteestasi.
Ehkäpä eniten esiin nouseva näkökulma on tuo työaikasi. Toivottavasti lepoajat täyttyvät noissa 12-15 tuntisissa työpäivissä ja pääset myös irtautumaan työnteosta. Äkkiseltään siitä lähtisin karsimaan, eli jos työtunnit ovat nuo, on välissä oltava tarpeeksi lepoa tai sitten työtunnit alemmas. Kuulostaa siltä että kovin pitkään ei tilanteen tarvitse jatkua ennallaan että "seinä tulee vastaan". Kun olet kerran asiasta jo huolissasi, niin seuraavaksi asiaan täytyy reagoida konkreettisin muutoksin.
Mitä vaihtoehtoja itse näet tilanteessa?