Moi,
Meillä kymmenen vuoden avioliitto takana ja noin kuukausi sitten vaimo rankan bileviikonlopun jälkeen ilmoitti miettivänsä eroa. Asiasta keskusteltin viikko, käytiin monia näkökulmia hyvässä hengessä läpi ja mielestäni yllättävän helposti päätös vaimon puolelta erosta tuli, itse olisin vielä antanut mahdollisuuden, koska suhteessamme oli paljon hyvää, mielestäni kaikki kulminoitui lapsiperhearjen kiireisiin.
Olimme kolmisen viikkoa tiiviisti yhdessä, keskusteltiin fiiliksistä, tuntemuksista, käytännön asioista, eroon johtaneista syistä, myös siitä mitä erotilanteissa ehdottomasti tulee välttää. Kukaan kolmas osapuoli ei ollut kekusteluissa mukana, syyt vakuutettiin vaimon puolelta olevan muualla.
Prosessi eteni hyvin ja omat fiilikset alkoivat olla positiiviset, olin päässyt ajatuksissani eteenpäin ja hyväksynyt eron syyt.. kunnes viikonloppuna ilmeni, että eron taustalla onkin kolmas osapuoli johon vaimo oli pitänyt yhteyttä tiiviisti jo kaksi viikkoa eron jälkeen. Se fiilis kun asia tuli esiin, veti maton totaalisesti jalkojen alta. Kaikki aikaisemmat keskustelut eron syistä menettivät merkityksensä enkä voinut enää luottaa mihinkään mikä oli totta, mikä valetta. Tunne oli käsittämätön ja epäuskoinen, se miten avoimesti ja luottamuksellisesti asioista oli puhuttu ja teot sekä syyt eroon olivatkin sitten aivan toista. Tieto musersi täysin ja nyt tuntuu että koko vaikea prosessi on aloitettava jälleen alusta, koska eron lähtökohdat ovat aivan muut kuin mitä oli ymmärtänyt. Tällä hetkellä mieli on todella maassa ja olo neuvoton, miten asiaa pitäisi yrittää lähteä käsittelemän uudestaan? 😑❓
Kuulostaa todella tutulta. Meillä vain vuosia oli hieman enenmän.
Olen omaa tilannetta täällä jo avanutkin ja myös lopettanut siitä kertomisen. Olen pahoillani, että jotkut ihmiset joutuvat tämän kokemaa ja kiukkuinen siitä, että jotkut ihmiset ovat niin itsekkäitä, että eivät pysty ajattelemaan minkä tuskan toiselle aiheuttavat.
Itselle oli helpotus saada tietää, että Ex:llä oli ollut suhde jo useamman kuukauden, koska pystyin tappamaa tunteet häneen todella nopeasti, tämän tiedon jälkeen.
Ymmärrän, että jos on pieniä lapsia on tilanne hankalampi, koska joutuu olemaan tekemisissä ex:n kanssa.
En edelleenkään pysty antamaan anteeksi sitä, että joku jota olen pitänyt parhaimpanan kaverina 24 vuotta pystyi olemaan niin kiero selkäni takana.
Muista silti yksi asia, eli eroista selviää ja kuten yksi naispuolinen kaveri sanoi: On vain yksi sinulaisesi prinssi ja maailma täynnä prinsessoja.
Ensiksikin täytyy ihmetellen todeta, mistä nämä kirjoittavat miehet ovat löytyneet. Jotka ajattelevat, pohtivat ja analysoivat elämäntilanteitaan! Luulin olevani ainoa sellainen maailmassa...
Lähipiiriini ei kuulu miestä joka jaksaisi ajatella perhe-elämää tai eroakaan paria virkettä kauempaa. "se nyt vain on niin" tai "se nyt vain meni niin" riittää kommentiksi. Ja sitten uusiin seikkailuihin...
Olen analysoinut eroani monta vuotta. -Kummallakaan meistä ei ollut sitä toista. Oli yhteiset lapset. Taloudellisesti meni ihan kivasti. Piti oikeastaan odotella vaan eläkevuosia? Mutta, joskus toisen ihmisen salassa pidetty henkinen sairaus voi murentaa koko perhe-elämän ja viedä mukanaan laajan lähipiirinkin. Suomessahan ei tarvitse hakea mielenterveyshoitoa jos potilas ei sitä itse halua, voi sensijaan kaataa kaiken shaiban lähipiirin niskaan. Mitään et voi.
Tätä aloitusta kirjoittaessa on pidettävä kieli keskellä suuta, ettei vaan tulisi syytä uuteen haasterumbaan. Kaiken olen kokenut, mihin Suomen laki ja ulosottokaari antaa mahdollisuuden, yrittäessäni puolustautua. Ja koska olen mies, olen suomessa automaattisesti lähtökohtaisesti heikoilla, kun asioidaan sosiaalitoimen kanssa.
Jos joku osaa lukea nimimerkkini oikein, se viittaa narsistiin. Naisnarsku isolla N:llä. Sana on kulunut ja sitä varmaan ei saisi enää edes käyttää, kaikkihan ovat sellaisia ainakin hiukan? Mutta tässä tapauksessa sana sopii taudinkuvaan kuin nenä päähän.
Perheessämme ei koskaan, milloinkaan, keskusteltu, se oli sanelupolitiikkaa alusta loppuun. Lasten asema tai kohtalo erossa ei liikuttanut äidiksi kutsuttua henkilöä tippaakaan. Kunhan hän vain voittaa. Kaiken.
Olen ajatellut kirjoittaa oppaan, miten ihan "laillisesti" toimien saa käräjillä eropuolisolta vaatteetkin ulosottoon. Ei tarvitse olla naimisissakaan.
Olisiko sille oppaalle halukkaita lukijoita?
Avaan hieman asiaa, miten saavuttaa helppo elämä loppuiäksi, ilman rahahuolia:
Lähtökohta on tehdä perusteellista taustatutkimusta ennenkuin ryhtyy parisuhteeseen, että löytyy juuri se sopiva kohde, eli uhri. Löytää hieman höveli, kiltti puoliso, jolla kenties "biologinen kello jo tikittää". Sellainen tyyppi on helppo junailla passaamaan itseä vuosiksi ja vuosiksi. Antaa vastapuolen toivoa pitkää onnellista liittoa, siinä ei uhri huomaakaan että joutuu ikuisesti maksumieheksi ja vastuulliseksi töiden suorittajaksi.
Narsismiin kuuluu, että uhri-puolison koko ystävä- ja sukulaisjoukko kuuluvat tuota pikaa ei-toivottuihin ihmisiin. Mistä sitä nyt uhri ei luopuisi, jotta saavuttaa puolisonsa kunnioituksen. Saahan tilalle narsistin "hoviin" eli lähipiiriin kuuluvat ihmiset.
Jos niin pitkälle hengissä päästään, että uhri herää tilanteeseensa ja on edessä ero, niin laitetaan lusikat jakoon, edelleen narsistin ehdoilla. Hänhän pystyy muuttamaan plussat miinuksiksi, valheet todeksi ja kukaan tuskin uskaltaa tulla todistajaksi häntä vastaan.
Vaatimalla lasten huoltajuuden narsku takaa itselleen ilmaiset oikeudenkäynnit (lasten puolesta taisteluun) Eli koskaan ei tarvitse tyytyä oikeuden tuomioon - valitus ei maksa hänelle mitään. Vastapuoli saa omin rahoinsa yrittää puolustautua, aina on mahdollisen häviön uhka, eli joutuu maksamaan narskunkin oikeudenkäyntikulut, omien lisäksi. Ja tietysti korvaukset päälle, joskus jopa takautuvasti vuosien takaa.
Tätä haasterumbaa saattaa kestää vuosikausia. Valitusta valituksen perään. Siinä tavallinen lainkuuliainen vastaaja-uhri pikkuhiljaa on valmis maksamaan ihan mitä tahansa, että tämä painajainen vain joskus loppuisi...
Tähän Suomen oikeuslaitos antaa oivan mahdollisuuden: Sovittelun.
Sovittelun tarkoitus on jalo: saada osapuolet lopettamaan haastelut ja antaa lopullinen piste iin päälle.
Mutta... Ei se niin mene. Sovittelu luo ärhäkälle, päällekäyvälle, voitontuntoiselle, osapuolelle mahtavan mahdollisuuden pelotella vastapuoli-uhri solmimaan ihan kohtuuton sovinto!
Jos oikeus ehkä langettaisi tuomiossaan parin satasen hyvityksen, saa sovittelumenettelyllä kiristettyä irti äkkiä parikymmentä tuhatta. Uhrilta joka näin maksamalla kovimman kautta saavuttaa sovinnolla vain yhden edun:
sovinnon jälkeen kumpikaan osapuoli ei enää saa tehdä uutta valitusta tästä asiasta.
Laitanpa uuden idean pohdintaan: miksi ihmeessä haluta vastapuoli-uhrin kiinteää omaisuutta osituksessa tai hyvityksenä, kun suomen laki antaa mahdollisuuden saada mainitun henkilön omaisuuden tuotto vuosien ajalta. Ei kaikenmaailman kunnossapito- vakuutus- hallinta- verotus- ja realisointihuolia jne. Saa pelkästään sileitä seteleitä.
Suomessa tulkitaan saman katon alla asuminen avoliitoksi ja erotilanteissa on ollut suuri huoli kohdella osapuolia tasavertaisesti. Jotkut haluavat tulkita avo- ja avioliitot samanlaisiksi, eli puolisoilla olisi elatusvelvollisuus toisiinsa. Mutta yhä asia menee kuten historiassa meni, yhteinen lapsi on raskauttava seikka.
Ihan sama sitten on kumpi ne laskut on maksanut, eron hetkellä varakkaammaksi katsottu on maksumies. Se eropuolisko jonka tili näyttää nollaa voi ilman tunnontuskia käyttää hyväkseen laista löytyvää lausetta, jolla hän voi vaatia toiselta hyvitystä yhteisen kodin eteen tehdystä työstä.
Mitään ei tarvitse sen kummemmin todistella jos omat rahat on käytetty, lukee oikeudessa vain mainitun lainkohdan, -rahat on kuluneet vastapuolen elättämiseen- vastapuolen huolena on yrittää todistaa totuuden olleen toisin. Ja se todistelu ei olekaan helppoa -ilman paperilla olevaa keskinäistä sopimusta- On vallalla oikeuskäytäntö että rahaa tulee, sen verran mitä vain kehtaa vaatia. Ps. ei ole synti valehdella, kiinni vain ei saa jäädä.
Tässä yhteydessä on oikeustoimilla uhaten hyvä vaatia kaikki varakkaamman osapuolen verotiedot, kirjanpito, kauppakirjat, lainhuudatukset ja omaisuusluettelot. Jos niin huonosti on asiat ettei hyvityksen haluava edes tiedä mitä kaikkia maksajaosapuolella on omistuksessa. Jospa oma aika on kulunut shoppaillessa miehen piikkiin, tai TV:n ääressä lepäillessä. Kukaanhan ei voi vaatia tekemään oman perheen eteen yhtään mitään.
Neuvo:jos haluat välttää edellä kerrotun, tee mahdollisimman paljon kirjallisia sopimuksia, esim vuokrasta, elantokulujen jakautumisesta, jne harva osaa edes ajatella että AVOEhtokin on mahdollista laatia!
On myös uusi keksintö että Isä voidaan oikeustoimin saattaa vaikka konkurssiin, kun havitellaan lapselle maksimoitua elatusta! Isän yritys on mahdollista hakea oikeuden päätöksellä realisoitavaksi, kun koko firman käypä arvo otetaan elatusmaksun pohjaksi! Huonosti kannattavakin yritystoiminta voidaan, elatuksia maksimoidessa, lypsää tyhjiin. arvioimalla sille suuremmat voitot summamutikassa.
Mitä hyötyä lapselle on sossun luukulta toiselle elävällä isällä? Jolle ei lopulta ole jäänyt edes kattoa pään päälle. Minimielatusmaksun lähivanhempi kyllä saa aina yhteiskunnalta.
Koko lasten perinnöksi tarkoitettu omaisuus voidaan laillisesti hävittää.
Luulisi kunnollisen ja veroja maksavan isän olevan lapselle tärkeämpi asia.
Hei kaikille miehille,
Meitä kauniita, viisaita ja empaattisia naisia löytyy näiltäkin palstoilta vaikka kuinka. Minäkin luotin melko narsistiseen mieheeni kuin kallioon (nyt en kyllä ihan tajua miksi). Ja huonostihan tässä kävi. Minut jätettiin raskaana yksin, täysin suunnitellun lapsen kanssa. Viimeinen niitti on kaiken pahoinpitelyn ohella ollut taloudellinen kiristys (minä tienaan enemmän). Kyllästyin riitelyyn, sanoin että vie vaikka kaikki, eipä kiinnosta. Itsepähän joutuu itsensä kanssa elämään.
Rohkeasti nyt hakemaan meitä helmiä sikojen tilalle. Raha on rahaa, se ei tee ihmistä onnelliseksi. Rahaa voi hankkia lisää, kunhan kunnon ihmisen löytää rinnalleen tukemaan. Tsemppiä teille kunnon miehille!🙂🌻