Harmittaa parisuhde
- maksan kaiken, vaikka toinen on tasavertainen.
- lapsettomuus, joka ei johdu minusta
Huolestunut työssä jaksamisesta

Plussia
+ fyysinen terveys
+ muutama läheinen

Fiilikset aika sekavat..Olen eron jälkeen perhettä tukenut sekä rahallisesti että "talkkarin" hommia tekemällä.Liekö huono omatunto erosta vaikka minut poistettiin yhtälöstä..Ehkä yritän tuoda itseäni liian "tykö" tai haen vain jonkinlaista arvostusta yrityksilleni auttaa.Välttämättä toisesta osapuolesta ei tunnu samalta,saattaa jopa ahdistaa jos haluaa pärjätä omillaan.Kuitenkin välillä tulee soittoja että voisitko,viitsisitkö.Ei aina oikein ymmärrä.🙄

Tässähän tää menee kun ei valita...

No, rahasta on tiukkaa kun pitää tota kolmiota yksin(kunnan työntekijän kun pitää tukea suomalaista vientiteollisuutta). Lapset joka toinen viikko luonani, joka toinen exällä.
Uusi ihmissuhde itsellä jatkunut jo kesästä asti. Aivan toisenlainen ihminen kuin exä, elämässä huomattavasti enemmän tilaa hengittää. Ei jurputa kukaan, että töiden jälkeen parit kaljat vetäsee.
Vaikkakin nyt on korkkia tullut vähän laitettua tiukemmalle, kun on toi vyötärökohta sevverran tiukalla nykyään.
Jos ei olis rahahuolia, niin ei sitten olis ollenkaan huolia. Lasten puolesta harmittaa, että ei voi enää tarjota sitä parasta. Kesäloma tuntuu aika tympeältä viettää kotona, kun se raha...
Mutta muuten ei pipa enää kiristä niin paljoa, ehkä jollain lailla oppinut hyväksymään oman itsensä paremmin.

Erosta on kohta 3kk ja kyllä se on yksinäisyys, joka koettelee tällä hetkellä itseäni. Lapset ovat minulla oikeastaan ollut nyt joka viikonloppu, mutta viikot asuvat äidillään, koska en työstä johtuen voi heitä viikolla juurikaan nähdä.
Kyllähän tämä mieltä rasittaa, kun tulee yöllä töistä kotiin ja tajuaa joka päivä sen saman asian uudestaan, että asun yksin.

Kämpässä on vähän turhan hiljaista. Televisiota ei viitsi avata, koska sieltä ei mitään järkevää useimmiten tule ja tekee nyt mieli kirjoittaa tänne. Olen huomannut, että yksin ei huvita tehdä kauheesti niitä asioita, joita ennen teki parisuhteessa ollessaan.

Välillä surettaa. Välillä on neutraali olo. Välillä vihastuttaakin. Mutta kyllä tämä tästä. Arkea pyöritän normaalisti ja käyn kaupassa ja töissä, teen koti hommia. Onneksi on nuo viikonloput kuitenkin elämän kohokohtia, kun saa lapset luokseen. Mikä voisikaan olla sen hienompaa. Ei tule ihan heti mieleen.🙂

Peequ kirjoitti 29.11.2016 17:24

Fiilikset aika sekavat..Olen eron jälkeen perhettä tukenut sekä rahallisesti että "talkkarin" hommia tekemällä.Liekö huono omatunto erosta vaikka minut poistettiin yhtälöstä..Ehkä yritän tuoda itseäni liian "tykö" tai haen vain jonkinlaista arvostusta yrityksilleni auttaa.Välttämättä toisesta osapuolesta ei tunnu samalta,saattaa jopa ahdistaa jos haluaa pärjätä omillaan.Kuitenkin välillä tulee soittoja että voisitko,viitsisitkö.Ei aina oikein ymmärrä.🙄

Itselläni melko samanlaista meininkiä ollut. Mutta nyt on alkanut jäädä nuo "Voisitko, Viitsisitkö" Soitot pois. Ennen mua kutsuttiin sinne syömäänkin useasti viikolla, mutta nykyään ei enää ollenkaan juurikaan. Tiedä sitten mistä johtuu. Kai se toinen osapuoli sitten haluaa nyt tosiaan pärjätä itsekseen ja olla itsekseen.