Ihonalle mennyt todella kovin
Meillä oli noin 4 vuoden suhde, ei asuttu yhdessä mutta paljon oltiin, joka viikko yhdessä joskus päivittäin, ns aikuinen suhde. Minä 5-kymppinen mies, nainen 45v.
Hän halusi lopettaa, ja jätti minut kuukausi sitten. Nyt edelliset 2 viikkoa olen itkenyt melkein joka päivä, joskus useita kertoja päivässä. Parhaillaan olen sairaslomalla, pakko, ajatukset ihan sekaisin en pysty tekemään mitään järkevää. Nukun ehkä 5-6 tuntia yössä, ruoka ei maistu, alkoholi kyllä maistuu. Olen avautunut parille ystävlle, yrittänyt puhua, liikkua jne mutta mikään ei auta!
Eipä olisi uskonut että iso 5-kymppinen mies itkee ja suree joka päivä, hajoilee eikä saa itsensään kasaan. Miksi, mitä tässä nyt niin koville ottaa. Olen ennenkin eronnut, avioliitto päättyi 7 vuotta sitten.
Hylätyksi tuleminen, jätetty, yksinjääminen, minä olisin tehnyt sen naisen eteen mitä vaan, kaiken. Kerroin se myös useasti, ja vielä kun yritin pelastaa. En toiminut. Ei me täydellinen pari oltu, kaikilla omat ongelmat mutta jotenkin tää on mennyt ihon alle todella syvälle ja täysillä. Itse olisin toivonut tältä suhteelta enemmän, jopa ”loppuunasti” tyyppistä, mutta hän sitten ei.
Tuo kyllä kuulostaa niin kamalan tutulta (kauhealta), ihan täysin koko juttu. Lähes kopio mun jutusta. Olen myös 5-kymppinen, 10v. suhde. Syöpä rikkoi sen, + muutama muukin asia, mutta se syöpä nyt pääasiassa. Ei maistu ruoka eikä nuku. Sain unilääkkeitä, ne on kamalia, mutta ainakin nukkuu hetken. Kaikki on kamalan raskasta, postilaatikolla käyminenkin on ylivoimainen tehtävä. Mihinkään ei pysty keskittymään. Mutta silti olen yrittänyt takaisin työelämään tämän viikon (ollut 1kk saikulla). On kyllä vaikeata, en ikinä ole ollut näin rikki eläessäni.
Alkoholi maistuu joo, mutta se on paha virhe. Helpottaa hetkeksi ja sitten on kahta pahempi. Mutta helppo sanoa, sillä pääsee hetkeksi pois...
Tiedän paremmin kuin voit kuvitella tuon tunteen ja tuon tilanteen. Pahempi vois olla enää lasten sairastuminen tai kuolema. Ainakin mulla.