Korona aikana jatkuva kotona eristäytyminen on ajanut suhteemme siihen tilaan, että kumppanini haluaa erilaisuuttemme takia eron. Tunteet leiskuvat kyllä ja toisen sanomisia kunnioitetaan. Vaikeaa tämä on ensimmäinen oikea suhteeni ja työtkin pitäisi hoitaa. En kuulemma näe että suhteellamme ei ole tulevaisuutta. toivoisin tietenkin, että suhteemme jatkuu ja voisin osata puhua enemmän joka tässä suurin ongelmani on. Toinen osapuoli on jo vain lopenkyllästynyt. Ahdistaa
Hei
Varmasti tämä aika kiristää tunteita ja aiheuttaa harmia monella tapaa. Parisuhde on kovilla, omaa tilaa ei tahdo olla ja tilanteet kärjistyvätkin tässä ajassa.
En tiedä, miten epidemia-aika on työhösi / työhönne vaikuttanut, muutokset monilla elämän alueilla aiheuttaa paineita ja ylimääräistä huolta.
Yhteinen keskustelu saattaa liueta nopeasti väärälle uralle, vaikka kumpikaan ei sitä halua. Kannattaa silti vielä yrittää.
Oletteko miettineet, voisitteko yhdessä hakea ulkopuolista apua? Voisiko se auttaa teitä eteenpäin? Tai vaikka yksittäin? Keskusteluapua varmasti saa, puhelimitse, verkon välityksellä ja tännekin kannattaa käydä tuntojaan purkamassa.
Omien ajatusten ja tunteiden kirjoittaminen helpottaa, samoin vertaisten kokemusten jakaminen.
Toivotaan, että saisitte solmuja vielä avautumaan.
t. Jamppa