Työvuorosta johtuen, en voi olla lasten elämässä mukana tarpeeksi omasta mielestäni. Viikko/viikko järjestely olis paras, mutta tosiaan työni on esteenä sille. Viikonloppuna saan lapset luokseni. Mutta kyllähän tässä monia hetkiä jää kokematta lasten arjessa arkipäivinä. Se harmittaa
Sellaisia tuntemuksia ajoittain, että minut on ikään kuin jätetty ulkopuoliseksi perheestä ja poistettu yhtälöstä. Juttelinkin tänään eksän kanssa asiasta ja hän kyllä vakuutteli, että ei minua olla ulkopuoliseksi jätetty.
No kai tämä olo tästä jossain kohtaa paranee.