Hei,

Vähän olen lukenut tarinoita mitä täältä löytyy. Ja aattelin omani nyt laittaa tähän. Ahdistus tuntuu voittavan päivä päivältä ja kovasti vertais tuen tarvetta varmasti on.

Lähtö kohta tilanne tällä hetkellä. Olemme molemmat 32 vuotiaita. Täytämme 33 tänä vuonna. Lapsia 2. Vanhempi tyttö täyttää 9v ja poika täyttää 4v

Minä ja vaimoni olemme olleet yhdessä pienestä pitäen. Tapasimme 14 vuotiaana ja silloin jo aloimme seurustelemaan. Tästä tulee nyt tänä vuonna 19 vuotta. Olemme siis 18 vuotta olleet yhdessä.

Tietenkään niin kuin missään parisuhteessa ei kaikki tietenkään aina kukilla tanssimista ole.
Olemme tänä aikana eronneet 3 kertaa. Kaikki ovat olleet hyvin lyhyitä eroja. Ja nyt 4 ero, joka tapahtui Helmikuussa hiihtoloma viikolla. 2 Ensimmäistä eroa oli vielä koulu/lukio aikoina. Minun toimesta. Viimeisest kaksi. Edellinen 5 vuotta sitten. Vaimon toimesta ja nyt voimassa oleva vaimon toimesta.

Olemme aikasemmin palanneet yhteen ja suhteemme on voinut paremmin.

Sen verran olen itse hölmöillyt menneisyydessä. Että 5 vuoden ero johtui siitä, että vaimolta löytyi klamydia kun kävimme lapsettomuustutkimuksissa. Meillä tosin oli jo yksi lapsi tällöin. Ja ihmettelimme miksi ei toista kuulu vaikka pitkään olimme yrittääneet.
Klamydia löydös oli shokki molemmille. Itse olen aina luottanut vaimoon ja luotan edelleen. Tiedän ettei vaimo ollut käyny vieraissa. Syypää olen minä, mutta tietämättäni. Minulla on ennen tuota ollut pari iltaa joista minulla on täysin mennyt muisti illasta ja tiedän että olen varmaan tehnyt jotain tiedottomassa tilassa. Koitimme selvittää tätä kavereiltani muistaako joku missä olen ollut ja mitä olen tehnyt. Emme kuitenkaan koskaan saanut vastausta siihen ja en tiedä vielä tänä päivänäkään mitä on tapahtunut.

Luulimme kuitenkin päässeemme tästä yli. Itse olen itselleni edelleen vihainen. En ikinä ole ihastunut tai katsonut muita naisia sillä silmällä. Enkä nyt eron jälkeenkään ole edes miettinyt uutta kumpania. No onhan tilanne tietenkin uusi ja varmasti ottaa aikana.

Mistä sitten tämä uusin ero nyt tuli.
Tämä tuli minulle täysin puskista ja ehkä jopa siksi tuntuu todella pahalta ja ahdistavalta.

Hiihtoloma viikon alun viikonlopun olin sopinyt, että menen kaveideni kanssa kavereni mökille ja lapset menevät vanhemmilleni hoitoon tuoksi ajaksi, jotta vaimoni saa kanssa vapaa viikonlopun.

Vaimo oli veljensä kanssa päättänyt pitää leffa maratoonin ja sen he tekivätkin. Minun lapsuuteni kaveri ja tietenkin myös vaimoni kaveri oli sitten jutellut sattumalta vaimoni kanssa ja hän halusi nähdä myös jonkun leffan. Kaverini oli mennyt vaimoni ja hänen veljensä tykö katsomaan elokuvaa. Meillä on kaksi sohvaa. Toinen 3 hengen isompi ja toinen pienempi kahden hengen.

Vaimon veli oli röhnännyt isolla sohvalla joten kaverini oli mennyt vaimoni viereen pienemmälle 2 hengen sohvalle. Pienellä sohvalla tietenkin tulee hyvin läheiseksi ja kaverini oli ottanut paremman asennon ja asettanu kätensä vaimoni olkapäälle.
Viaton tilanne. Ei mitään tämän ihmeempää ollut tapahtunut.
He olivat katsoneet leffan kaverini lähti pois ja thäts it.

Vaimoni koko ihastuksen tästä viattomasta tapahtumasta kaveriini.

Tulin sunnuntaina kotiin ja makoilimme vaimon kanssa sohvalla. Minulla ei ollut mitään tietoa tästä tapahtuneesta. Lemmimme tulisesti yöllä ja jatkoimme elämäämme kuten aikaisemmin. Seuraavina päivinä minulla ei ollut mitään tietoa tapahtuneesta ja mitään käsitystä tai selkeetä mitä tuleman oli tuleva. Vasta keskiviikkona ihmettelin, miksi vaimo alla päin. Annoin vaimolleni aamu pusut kuten aina ollu tapana. Kyselin hiukan, että mikä vaivaa? onko paha päivä? vaimo sanoi ettei mikään vaivaa.

Siinä päivän tein töitä ja suunnittelin, että voitaisiin tehdä yhdessä jotain mukavaa viikonloppuna ja käydä ulkona perheenä syömässä. Vaimo vastaili viestihin, että mennään vaan. Tämä sopii.

Kuitenkin. Illemmalla näin, että vaimo ei ollut ihan ok. Rupesin vääntämään rautalangasta asiaa. Mikä vaivaa? Kerro nyt? voinko auttaa?

Sitten vaimo sanoi ne sanat. ”Musta oli kivaa kun sä lähdit pois ja mua rupesi ahdistamaan kun sä tulit takas” . Viitaten viikonloppu reissuuni kaverin mökillä.

Joku löi mua vasaralla. En tajunnut, että mitä nyt tapahtuu. Koitin käsitellä mitä oikeen tapahtuu. Kysyin vaimolta ”mitä haluut tehdä? oliko tämä tässä? ”

Vaimo halusi että muutan pois talosta. Illan koitin jutella vaimon kanssa. Onko joku toinen mies? ja mitä lie mitä rakkaudesta sokea mies vaan voi kysellä.

Vaimo sanoi ettei ole toista miestä jonka uskoin.

Sovimme että olen vielä tuon yön yhteisessä kodissamme ja seuraavana päivänä muutan vanhempieni luokse.

Shokki ei ollut minulle vielä tuossa vaiheessa iskenyt. Tein jotain todella typerää sinä iltana,

Menin tabletille ja rupesin katsomaan minkä hintaisia vuokra asuntoja olisi lähellä lapsiani saatavilla. Niitä siinä kattelin jonkin aikaa. Sitten aattelin mennä Facebookkiin ja laittaa viestin äitilleni. Facebook kuitenkin kirjautui vaimoni tilalle automaattisesti ja heti ensimmäiseksi pomppasi viestiketju kaverini kanssa vaimolle. Viimeisimmän viestin sävy oli jo sellainen vaimoltani, että tajusin tässä olevan enemmän takana. Rupesin katsomaan sitä viesti ketjua. Keskustelu oli käyty sunnuntai – tiistai aikana. Huomasin että vaimoni oli vähän enemmän sillä vihjailevalle tavalla kaverilleni laittanut viestiä ja jopa ehdottanut vähän suoraankin ”vaaka” taso juttua.

Suutuin. Kysyin vaimolta että mikä tämä nyt sitten on. Tiesin kuitenkin tehneeni itse väärin ja en ruvennut huutamaan vaimolleni vaan kysyin asiallisesti asiasta. Vaimo sanoi ettei kyseessä ollut mitään.

Menin makuuhuoneeseen ja soitin kaverilleni. Kaveri vastasi ja kysyin mitä oli tapahtunut. Kaverini tietenkin ehkä hiukan paniikissakin kertoi ettei mitään ollut tapahtunut.
Kaverini mukaan koko tilanne oli häneltä karkea virhe arviointi. Ja kun olin lukenut kaverini viestejä vaimolleni, niin hänen vastauksensa eivät ihan täysin olleet samassa hengessä mukana kuin vaimoni oli eli kaverini ei täysin vastannut niihin. Esim siihen ”vaaka” hommaan kaverini oli vastannut ”sinä sen sanoit en minä”

Juttelin kaverini kanssa jonku 30min puhelimessa ja uskoin kyllä kaveriani, että hänellä ei ole mitään syvempiä tunteita vaimoani kohtaan.

Olen jopa tavannut kaveriani tässä yli kk aikana muutaman kerran. pari kertaa ollaan juteltu tapahtuneesta ja meidän molempien tunteista.
Esim vaimoni oli kertonut kaverilleni tuosta ihastuksesta ja kaverini oli sanonut, että ei halua pilata hyvää kaveruutta millään muotoa ja pysyä vain kaverina.
Itse olen osittain vihainen kaverilleni ja koitan silti pysyä hänen kanssa puhe väleissä. Ei ole kaverini syy kuitenkaan kokonaan meidän ero. Kaverini sai vain minun vaimoni tunteet löytämään jotain mitä hän ei ole pitkään tuntenut.

Viimeksi juttelin kaverini kanssa viime viikonloppuna ja hän sanoi ettei ole pitänyt eikä aijo vähään aikaan pitää yhteyttä vaimooni tapahtuneen takia.

Kuitenkin meillä oli muita ongelmia ja mitä ne olivat.

Meillä oli mennyt viime eron jälkeen tosi hyvin. Mutta alamäki alkoi 2017 vuonna alussa.
Jouduimme autokolariin vaimoni kanssa. Vaimoni ajoi peräänajon ja olin kyydissä.
Meille ei käynyt kuinkaan ja onneksi ei myöskään sille johon törmäsimme. Lapset eivät onneksi olleet kyydissä.

Vaimoni on yrittäjä ja hänellä ei paljoon tuloja ole. Minä taas tienaan kohtalaisen hyvin. Joten olemme eläneet käytännössä yksinään aina minun tuloillani. Itse kannustin vaimoa alkamaan yrittjäksi yli 5 vuotta sitten. Koska vaimoa ahdisti normaali työn teko ja hänellä oli aina unelma omasta yrityksestä. Pärjäsimme hyvin minun tuloillani.

Minä lyhensin vaimon autoa 200€ kk tasolla, mutta vaimoni hoiti vakuutus asiat. Tai niin luulin. Vaimo oli irtisanonut kaskon 2016 kesällä minun tietämättäni ja syynä koska hänellä ei ollut varaa siihen.

No koko hommahan sitten meni niin, että pankki tietenkin vaati meiltä maksua autosta. Ja minä otin kulutusluottolainan, että sain tuon maksettua. Minulla oli jo entuudestaan kulutusluotto laina. Otin sen silloin kun vaimoni alkoi odottaa esikoistamme. Hankimme kaikki vauva tarvikkeet silloin ja remppasimme laspselle oman huoneen ja kaikenlaista.

Samaan aikaan kun jouduin ottamaan lisää kulutusluottolainaa. Niin minulla alkoi töissäni YT neuvottelut. Alkoi tietenkin omat stressit pikkuhiljaa kasvamaan. Sitten YT menikin niin, että olin ainoa joka sai pitää työpaikkansa. Tämä taas tiesi lisää vastuuta ja lisää töitä. Aloin tekemään pitempiä päiviä. Stressasin töitä, stressasin raha-asioita.
Vetäydyin kotona oman läppärin taakse ja laiminlöin perhettäni. Sanoin asioihin jos pyydettin. ”joo kohta”.
Tiedän toimineeni vääri vuodesta 2017. mutta oli paljon hyviä tapahtumia ja paljon intohimoisia hetkiä vaimoni kanssa.

Kuitenkin nyt. Vaimo sanoo, että ei olisi koskaan tuntenut intohimoa kohtaani. Eikä tunne rakastavansa enään minua.
Nyt haluasin korjata kaiken, mutta vaimoni ei halua sitä enään. Vaimo ei halua minua enään. Sanoo että nyt on myöhästä ja pariterapiaankaan ei suostu lähtemään.

Olen koittanu keskustella vaimoni kanssa ja tilanne on mennyt siihen, että vaimoni on blokannut minut facebookissa. En halua häntä häiritä enempää viestein tai soittaen. Koska tiedän että se varmasti vaan ahdistaa häntä enemmän.
Sen muutaman kerran kun ollaan keskusteltu niin tilanne on minun puoleltani karannut käsistä ja olen sanonut asioita joita en tarkoita ja saanut vaimoni suuttumaan lisää.

Rakastan vaimoani yli kaiken ja haluaisin hänet takaisin. En kuitenkaan saa ja olen itse jo lähes satavarma, että tilanne ei tule enään muuttumaan. Kuitenkin toivon, että vielä palattaisiin yhteen.

Vaimo haki yksin avioeroa ja meidän toinen vaihe tulee 26.8 jolloin vaimoni voi hakea virallisen eron.

Olen kuitenkin päättänyt vielä kerran kosia vaimoani ennen kuin tuo aika tulee täyteen ja ostaa vaimolle sormuksen.

Vaimo kosi minua 2009 ja osti itse sormukset. Minulle hän on ostanut itse asiassa kaksi sormusta. Hukkasin ekan kaverini mökillä järveen joskus 2015 tai 2014. sillä ei ole väliä.
Ja nyt 2018 tammikuussa vaimoni osti minulle uuden sormuksen. Olin silloin onnellinen.

Nyt kuitenkin Helmikuussa vaimo haluaa erota.
Tunnen siis olevani velkaa vaimolleni, etten koskaan saanut kosittua häntä. Vaikka rakastin todella paljon häntä ja sormuksen. Aijon antaa sormuksen vaimolleni vaikka hän tuleekin kieltäytymään kosinnastani.

Ostin vaimolle meidän kihlapäivä lahjaksi (21.3) 3x 60min hieronnan ja vielä ennakkoon syntärilahjaksi 2kpl festarilippuja ja varasin hotellin 2 yöksi vaimolleni. Kirjoitin hänelle, että hän voi mennä sinne kenen kanssa haluaa. Toki toivoisin, että se olisin minä.

Tarkoitukseni ei ollut lahjoa vaimoani vaikka se siltä tuntuukin. Minusta vain tuntui, että hän ansaitsee ne ja vielä kun tavallaan olemme naimisissa niin haluan sen hänelle antaa.

Asun tällä hetkellä vuokralla kalliissa kaksiossa mutta olen joutunut tekemään päätöksen, että muutan pidemmäksi aikaa vanhempieni luokse. Koska minulla on tuota kulutusluottua.

Vaimollenihan ei mitää velkaan ole jäänyt, mutta minulla on nyt 18k kulutusluottoa ja minun on pakko mennä asumaan vanhempieni luokse jotta saisin maksettua tuota poiskin.

Lapsista on sovittu toistaiseksi että ovat joka toinen viikonloppu luonani. Mutta nyt sitten haluan piakkoin, että olisi viikko viikko periaate. Pitempi matka minulla on vanhempieni luota viedä lapset kouluun ja tarhaan, mutta sen minä kyllä hoidan. Teen mitä vain lapsieni eteen.

Olen myös tässä eroni aikana ymmärtänyt, että minulla ei tunnu enään kavereita olevan.
Olen vain kahdelle kaverilleni pystynt juttelemaan aiheesta ja toinen niistä on vaimoni erittäin hyvä ystävä ja he ovat viettäneet myös tässä paljon yhdessä aika kun olemme olleet erossa. Hän on myös nyt päätynyt siihen tulokseen, että ei jaksa enään minun ahdistuneisuutta. Olen siis alkanut olemaan myös taakka läheisille ystävilleni.

Varmaan sen takia koitan nyt kirjoittaa tänne. Tässähän tätä tekstiä nyt tuli kirjoitettua ja varmasti paljon aukkoja matkalla. Mutta jos niitä aukkoja löytyy niin tottakai pyrin ne täyttämään jos tukevaa keskustelua vaan löytyy ☹️