Hei! Olen ollut maatilan emäntä 20v. ja muutama vuosi sitten muutin avioeron myötä kaupunkiin.Ajatukset karkaavat aina silloin tällöin silloisiin töihin vuoden aikojen mukaan.Tänä kesänä ja syksynä on tullut itsekin mietittyä kelien kurjuutta maanviljelijän näkökulmaa ajatellen.Täytyy sanoa ettei kateeksi käy.Vielä kun painii masennuksen kanssa siinä on aika toivoton olo.Mikä siihen sitten auttaisi,no ei ainakaan säätietojen lukeminen 😉kun siellä luvataan samaa vaan.Itse olin karjatilallinen ja silloinen mieheni kävi ulkopuolella tilan töissä.Minäkin sairastin masennusta aika-ajoittain.Onneksi sitten sain sopivan lääkityksen ja parasta apua oli ajatusten jakaminen.Minulla ei vaan pahemmin ollut niitä ystäviä kenen kanssa niitä ajatuksia olisi jakanut.Pinessä kyässä jossa suurin osa naapureista oli vanhempia ihmisiä,ei oikein uskaltanut masennuksesta ruveta puhumaan.Silloinen aviomiehenikin" viittasi kättä kintaalla " ja kuittasi masennuksen olevan "höpö höpöä ".Pääsin masennuksesta kärsiville tarkoitettuun ryhmään jossa sai kertoa tuntojansa,se jo helpotti kun tiesi ettei ole ainut maailmassa.Täällä palstalla virailin aika useasti myös ja hain vertaistukea tätäkin kautta.Mikähän siinä on että vaikeudet tuntuu tuplautuvan kun itse ei ole kunnossa?Niinkuin sinullakin kun on hankaluutta terveyden kanssa,niin sitten tulee tällainen huono kesä ja työtkään ei suju.Minä muistan että lehmät olivat jatkuvasti sairaina kun sairastin masennusta.Jotenkinhan sitä on eteenpäin mentävä,kun ei takaperinkään pääse. Tuosta ajasta on jokunen vuosi aikaa,masennus on hyvällä tolalla,lääkitys on kohdallaan 😉 Avioeron myötä masennus meni huonommaksi,mutta onneksi siitäkin ollaan parenpaan suuntaan menossa.

Hei ruusu45 viestistäsi. Sain siitä ajateltavaa. Olet oikeassa,että vertaistukea tarvitaan, koska maaseudulla ei todellakaan ole pahemmin nykyään juttukavereita ainakaan joiden kanssa voisi puhua luottamuksellisesti.
Masennus passivoittaa ja vie elämänhalun ja -voimat. Ilmeisesti miehillä on erilainen aivorakenne, koska minunkin miehelläni on samanlainen suhtautuminen sairauteeni.
Töitähän riittää maatilalla aina ja kun asuu työpaikalla ei niitä pääse edes pakoon.

Edelleen sateisin terveisin Merja-Inkeri

Hei Merja-Inkeri
Se on ktllä totta että miehillä on erillainen aivorakenne.
Maatiloilla on aina töitä ja usein liikaakin.Jos pystyy niin lomalla (jos sellaista voi saada) on paras lähteä pois kotoa.Yleensä kotona pyöriessä ajatukset ovat töissä tai sitten ongelmissa.Vaikka olisi vain pienemmästäkin lomasta kyse tuohan se vaihtelua.

Hei ruusu45! Kiitos viestistäsi. Lomallelähteminen on haaveissa, mutta kun mieheni ei halua lähteä. Minä en taas oikein haluaisi lähteä yksin, koska se aiheuttaa miehen puolelta sanomista ja kun on uupunut ylimääräinen voimainponnistus yksinlähtemisessä tuntuu vaikealta. Pitäisi varmaan vaan etsiä jotain minilomia vaikkapa käymällä ostoskeskuksessa, kirjastossa tms.
Kunhan tulee marraskuu, jolloin puinteja ja kyntöjä ei enää voi tehdä, on pakko mennä mukaan johonkin harrastukseen. Kerroit päässeesi johonkin ryhmään? Oliko se tämän tukinetin ryhmä?
Koko viikko on ollut pimeä ja sateinen. Näinollen pelloille ei ole päässyt puimaan ja näyttää yhä todennäköisemmältä että osa sadosta on menetetty. Ajattelen välillä, että varmaan palkkatöissä olisi helpompaa, mutta taitaa nykyajan työelämä olla myös niin haastavaa ainakin keski-iän ylittäneelle naiselle, etten välttämättä pääsisi yhtään helpommalla sielläkää.
Edelleen sateisin terveisin Merja-Inkeri

Moi! Niinhän se yleensä menee,että jos toinen ei lähde lomalle niin sitä ei suoda toisellekaan.Kuulostaa tutulta.Vaikka se ei ole missään nimessä keneltäkään pois.
Minilomat ovat esim.kirjastossa käynti on hyvä.Itse harrastan joskus istumista kahvilassa ja katselen ihmisiä.Kesällä istun joskus torikahvilaan ja katselen ihmisiä,silloin näkee paljon myös ulkomaalaisia.Ei sitä välttämättä tarvitse kauas lähteä.Ehkä se sitäkin,että antaa itseleen luvan "huohahtaa".Itse tunnistan itsestäni,että jos sitä puoli päivää on tekemättä mitään niin alkaa jo ajatella "nyt on kiireesti tehtävä jotain hyödyllistä" 😮

Pääsin silloin lääke kokeiluun missä testattiin uusia masennuslääkkeitä.Tämä toi minulle sopivan lääkkeenkin hyvin nopeasti.Olen kuullut että joku joutuu kokeilemaan moniakin ja pitkään ennen kuin sopiva löytyy.Siihen kuului monia ihmisiä ja heidän kanssa kokoonnuttiin ja lääkärin kanssa myös.
Se oli itselleni hyväksi,että pääsi jakamaan tunteita ja ajatuksia.
Se jo helpotti kun sai sanottua mitä ajatuksia päässä pyörii,niin toinen vastasi ettei ne ole ollenkaan epänormaalia.
Tänne tukinettiin olen kirjoittanut myös kokemuksia ja ajatuksiani.

Maanviljelijän työssä on hyvät ja huonot puolensa,niinkuin on tässä palkkatyössäkin.
On se tietysti helpompaa olla palkkatyössä siinä mielessä,kun oven pistää kiinni niin ei tarvitse ajatella työtä jos ei halua.Kyllähän ne työ asiat monesti seuraavat sinne kotiinkin.
Itse kuulun pieni palkkaisiin ja joudun tekemään kahta työtä vähän aikaa ainakin.Tämä johtuu tosin siitäkin,että entinen mieheni ei maksanut osuutta talosta avioeron yhdeydessä.Jos olisin oikein kovasti riidellyt niin olisin saanut osani varmaankin,mutta en jaksanut.
Hän oli alkoholisti ja väkivaltainen ja mustasukkainen narsisti.Pidin itsestäni hurjana voittona kun jaksoin hakea avioeroa,niin en enäää jaksanut lähteä riitelemään omaisuudesta,enkä ole jaksanut vieläkään sitä tehdä 2 vuoden jälkeen.

On siinä sekin että kun on oppinut tekemään kellon ympäri töitä,niin vieroitusoireet ovat melkoiset.Muistan ensimmäisen kesäloman 4 viikkoa kaupungissa kerrostalossa APUA!!
No minä hain siivoutyötä 2 viikoksi,jota sitten olen jatkanut iltahommina tänne saakka.
Saattaa kuulostaa hullulta,mutta veikkaan etten ole ainoa.
Syksyisin terveisin Ruusu45